Lue keskustelun säännöt.
Miten kostaa miehen huono kohtelu?
15.02.2016 |
Olemme asuneet yhdessä n. 3 vuotta, mies minua muutamia vuosia vanhempi. Alkuaika oli aivan ihanaa, oltiin aivan hullaantuneita toisiimme. Mua viehätti miehessä tosi paljon sen avoimuus ja herkkyys, kerrankin mies joka näytti tunteensa avoimesti, ei pelännyt esim. itkeä mun nähden, mut on myös samalla miehekkäin mies kenet oon koskaan tavannu.
Pikkuhiljaa aloin huomaamaan miehessä ei-niin-mairittelevia piirteitä. Ensinnäkin mies masentuu ihan helvetin herkästi. Pienetkin vastoinkäymiset elämässä saa ton aivan laamantumaan ja vajoomaan itsesääliin. Kaikki on hetkessä paskaa ja perseestä. Sen lisäks mies menettää hermonsa sadasosasekunnissa. Normaalilla puheäänellä ei voi selvittää minkäännäkösiä epämielisyyksiä, vaan se menee heti huutamiseksi ja sen jälkeen tuntien tai jopa päivien mykkäkouluksi. Suuttumiseen riittää esimerkiksi se, että olen unohtanut ostaa kahvia tai välillä ihan vaan mun olemassaolo. Jos erehdyn suuttumaan takaisin tai korottamaan itse ääntäni, lentelee tavarat ja käytös menee entistäkin uhkaavammaksi. Näinollen paras tapa meille "riidella" on se, että mies rähjää ja mä otan kiltisti vastaan kaiken paskan ja nyökyttelen että näinhän se on, mä olen itsekäs ja laiska kun en tehnyt tätä/tein tämän.
Oon pikkuhiljaa alkanut vältellä näitä tilanteita mm. sanomatta enää ääneen mielipiteitäni, varsinkaan negatiivisia. Jos riita on päällä, yritän kaikin keinoin hyvitellä asiaa ja tekemään itsestäni syntipukin kaikelle. Jotenkin sitä on oppinut ajattelemaan, että syiden niskoille otto on siihen vuorokausien mykkäkouluun ja huokailuun verrattuna niin pientä, että mielelläni uhraudun. Kotona olo on usein pelkkää varpaillaoloa ja toisen mielialojen ennustamista. Näinä hetkinä itken yksin vessassa ja mietin että miten helvetissä oon vielä tässä ton kolmikymppisen esiteinin kanssa, ja miten musta tuli näin munaton lässykkä. Tää epävarmuus on alkanut heijastella muillekin elämän osa-alueille, en uskalla avata suutani muissakaan tilanteissa ja erimielisyyksissä esim. työpaikalla vetäydyn kuoreeni ja annan muiden kävellä itseni yli. Tää taas aiheuttaa ihan suunnatonta katkeruutta kaikkia kohtaan sekä itseinhoni kasvamaan vielä entistäkin suuremmaksi.
Niinä hyvinä hetkinä taas.. Mies on ihana, hellä ja ottaa kaikin tavoin huomioon. Kun riita ei ole päällä, arjessamme on niin paljon hellyyttä ja rakkautta. Meillä on superhauskaa yhdessä ja nautitaan toistemme seurasta. Toi hirviö mikä välillä siitä paljastuu vaan pilaa kaiken ja menee aina viikkoja että pystyn rentoutumaan. Hyvinä hetkinä sitä selittelee mustaa valkoiseksi itselleen ja tyyliin naureskellaan yhdessä miehen temperamentille. Mä oon alusta asti kertonut vihaavani mm. sitä huutamista. Se saa aina mut pelkäämään enkä pysty puolustautumaan jos toinen räkyy punaisena kasvoille. Mies aina välillä lupaa muuttua ja kehittää hermojansa, toisinaan taas vaan toteaa että on tämmöinen, ei voi tälle mitään. Toi on muutenkin niin yleistä koko sen ajattelutavassa; tää nyt vaan on näin ja sillä sipuli, ei voi mitään. Vitun mustavalkoista.
Nyt tilanne on se, että tosissani harkitsen sitä kuuluisaa eroa, mut haluan ennen sitä saada miehen oikeesti tajuumaan kuinka se on saanut murskattua mun itsetunnon. Suunnittelen mm. "masentuvani" ja "hankkivani apua" tähän mun "laiskuuteen" ja "itsekkyyteen". Ehkä pyydän hänetkin mukaan "terapiaan", jotta hän voi myös selittää mun viat tälle ammattilaiselle. Toiveena tietysti et tää ammattilainen sanois miehelle suorat sanat ja mies sais vähän ulkopuolista näkemystä tähän hänen käytökseensä.
Muitakin ideoita otetaan vastaan? Miten saan ton paskan menemään edes hiukan itseensä?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siten ettet tuhlaa omaa aikaasi tuollaiseen enää yhtään. Lähdet ja kerrasta poikki. Ei keskusteluja eikä taakse katsomista. Siinä on tuollaiselle äijälle maailma ympäri kun näytätkin pärjääväsi ihan ilman hänen korkeuttaan. Usko mua, puhun kokemuksesta, olen ollut täysin samassa tilanteessa. Havahduin sitten viimein tuossa tilanteessa kun meinasin toisen takia alkaa masentuneeksi sylkykupiksi. Lopetin koko homman kerrasta. En vastannut enää puheluihin enkä koskaan enää tavannut tai jutellut.
Kolmosen linjoilla. Paras kosto on se, että otat reilun ja rehdin, siistin eron. Pärjäät hyvin etkä katso taaksesi. Miksi tuhlaisit aikaasi johonkin teatteriesitykseen?
Mihin ihme leikkiin olet lähdössä???
Ammattilainen ei teitä tunne ja menee todella paljon aikaa että pääsee vihille teidän luonteesta eli todella typerä idea.
Jos olet yhtään fiksu niin tajuat vain erota ilman mitään lisäjuttuja.
Kannattaa miettiä miksi hirviöksi mies muuttuu, kun saatte lapsia. Nimittäin kahden aikuisen suhteen pitäisi vielä olla helppoa.
Lapsi talossa niin stressiä pitää sietää ihan eri tasolla.
Tulee väsymystä ja silloin ei voi olla itsekäs, kun on lapsi.
Veikkaisin että miehestäsi tulisi vielä hirveämpi, kun saatte lapsen.
Allekirjoitan edelliset mielipiteet. Jos alistut, kärsit. Oothan sen itsekin huomannut kuinka se heijastuu muihinkin ihmissuhteisiin. Mitä pidemmälle päästät asiat sitä vaikeampi on päästä irti. Välit kokonaan poikki on myös mun neuvo. Mies ei muutu ja sun elämä menee päin honkia. Sitäkö haluat? Joskus pitää tehdä järkipäätös vaikka sydän muuta huutaisi. Mieti myös toisinpäin, katsoisko mies sulta vastaavaa käytöstä? Niin, eipä katsoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minimoi itseesi kohdistuva haitta. Lähde saman tien ja jätä kostosuunnitelmat tekemättä. Mitä vähemmän enää tuhlaat energiaasi haitalliseen suhteeseen sitä parempi sinun kannaltasi.
Jos suunnittelet kostoja niin oma hyvinvointisi riippuu entistä pahemmin miehen reaktioista. Mikäli mies reagoisikin tyyliin "aha, evvk" niin menettäisit paitsi kostosi niin myös lisää itsetuntoasi.
Hyvin eletty loppuelämä lähdön jälkeen on paras kosto.
Miksi pitää kostaa? Jätät miehen oman mielenterveytesi vuoksi, ei siinä mitään kostoa tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme vuotta, ja nyt olet tutustunut mieheen. Ei ole hyvä, ei tee sinua onnelliseksi. Nyt sitten vaan nostat kytkintä.
Kostaminen vie kuule sun energiat, tyhmä idea.
Lähdet nyt vaan menemään, ei uhkailuja, ei etukäteistietoja, ei keskusteluja. Pois vaan.
Toinen haihtoehto on pukata pari lasta maailmaan tuon miehen kanssa, ja kärsiä koko loppuelämä.
Valinta on sinun.
Ainoa järkevä kosto on tehdä pornovideo itsestään miehen isän ja äidin kanssa ja jättää se keittiön pöydälle ja häipyä.
Jos koitat muunlaista kostoa tilanteesi voi nopeasti muuttua inhottavaksi tai jopa Alibin kanteen.
Joko koitat puhua tilanteen paremmaksi tai häivyt. Kosto harvoin tehoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattilainen ei kokemuksieni mukaan koskaan sano "suoria sanoja" sille jonka kanssa on niinsanotusti samalla puolella, ammattimaiseen käytökseen kuuluu juuri tämä puolueettomuus eikä oteta silleen kantaa muiden ongelmiin. Muutoinkin jokin terapiakeissi tulee sinulle maksamaan aikaa ja rahaa jo sen verran että ihan turha lähteä ainakaan sitä kautta opettamaan miehelle kuinka typerästi hän käyttäytyy. Suosittelisin sanomaan miehelle asiat itse päin naamaa ja lähtevän siitä sitten viettämään parempia päiviä omillaan. Hankit esimerkiksi itellesi kämpän ja sanot sitten miehellesi että kuuntelehan nyt kerrankin kun on vielä tilaisuus, sen kanssa keskusteleminen on mahdotonta joten sinä lähdet. Ja jos tuntuu ettei tämä tule onnistumaan, kirjota vaikka erittäin selkeästi kaikki asiat ja omat mielipiteesi selittävä kirje, jonka mies voi lukea rauhassa. Ja sitten sä tosiaan lähdet. Kokemuksieni mukaan jälleen (sori :D) tämä itse asiassa toimii, hetken varmasti mies kiukkuaa ja raivoaa kuinka olet taas kerran käyttäytynyt väärin, mutta jossain vaiheessa uteliaisuus yleensä voittaa ja esimerkiksi just tämä kirje tulee luettua ajatuksen kanssa. Hyvässä lykyssä mies oppiikin siitä jotain ja ymmärtää että vikaa oli hänessä itsessäänkin.
Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12. korjaa:
Terapeutti ei sano suoria sanoja siis sille kenen kanssa on eri mieltä. Jos ylipäänsä sanoo koskaan suoraan omia mielipiteitään
UP