Lue keskustelun säännöt.
Miten ja millainen terapia toimii? Apua
13.02.2016 |
Olen todella pahasti takussa asioideni, tunteideni ja kaiken kanssa ja ajattelin, että nyt on se hetki elämästä kun ihan oikeasti tarvitsen apua. Mutta.. minulla on kokemusta vuosia sitten jonkinlaisesta terapiasta, en kuitenkaan kokenut sitä kovinkaan tehokkaaksi, paitsi että oli ihan kiva käydä juttelemassa mukavalle psykiatrian sairaanhoitajalle niitä näitä.
Millaisista hoitomuodoista teillä on kokemusta tai tietoa ja miten se käytännössä tapahtuu? Minulla on pitkään jatkunut hankala elämäntilanne, joka on aiheuttanut esimerkiksi paniikkihäiriön oireita, päättämättömyyttä ja pelkotiloja. Onko ideoita tai ehdotuksia millainen apu tähän olisi kokeilemisen arvoista? Tai olisiko kenelläkään suositella etelä-suomen alueelta jotakuta tiettyä ammattilaista?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae Kela-terapiaa, mielellään psykodynaamista/analyyttista. Minua on vain se auttanut. Taustalla vaikea lapsuusiän pitkittynyt trauma.
Mene oikealle psykoterapeutille ja mieluiten sellaiselle, jolla pohjalla psykologin/psykiatrin koulutus. Psykiatriset sairaanhoitajat ovat varmasti monelle hyvä ensiapu, mutta siihen se jääkin.
Siis oliko tuo "terapia" jossa olit niin vain sairaanhoitajan kanssa juttelua? Sairaanhoitaja ei ole psykoterapeutti ja kyseessä ei siten ole varsinaisesti mikään psykoterapia. Psykoterapeuttikin voi olla pohjakoulutukseltaan sh mutta myös esim psykologi tai psykiatri. Mutta kukaan muu kuin psykioterapeutti ei voi antaa psykoterapiaa.
Erilaisia terapiasuuntauksia on vaikka mitä. Itsellä on kokemuksia kognitiivisesta psykoterapiasta. Tärkeintä on, että kyseessä todella on psykoterapeutti. Henk koht en suosittele mitään kevyttä terapiaa kuten esim ratkaisukeskeistä, vaan ihan sellaista, joissa voidaan asioiden syitäkin kaivella kunnolla. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Joillakin voi olla kokemus että psykoterapia ei toimi, usein silloin voi olla jokin seuraavista
1)kemiat ei toimi psykoterautin kanssa
2)psykoterapeutti on huono (ihan oikeasti ammattitaidoissakin on eroja ja osa hoitaa toisia sairauksia paremmin kuin toisia
3)väärä suuntaus itselle
4) terapia ei ole terapiaa laisinkaan vaan esim juurikin sairaanhoitajan kanssa jutustelua
Psykologinen vyöhyketerapia on toiminut minun kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan eri terapiasuuntauksiin tutustumista. Jotkut jäävät vuosikausiksi itselle sopimattomaan muotoon, kun jonkin toisen suuntauksen tavalla olisi voitu työstää asioita jo paremmin.
Kerro tarkemmin mistä oireesi johtuvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis oliko tuo "terapia" jossa olit niin vain sairaanhoitajan kanssa juttelua? Sairaanhoitaja ei ole psykoterapeutti ja kyseessä ei siten ole varsinaisesti mikään psykoterapia. Psykoterapeuttikin voi olla pohjakoulutukseltaan sh mutta myös esim psykologi tai psykiatri. Mutta kukaan muu kuin psykioterapeutti ei voi antaa psykoterapiaa.
Erilaisia terapiasuuntauksia on vaikka mitä. Itsellä on kokemuksia kognitiivisesta psykoterapiasta. Tärkeintä on, että kyseessä todella on psykoterapeutti. Henk koht en suosittele mitään kevyttä terapiaa kuten esim ratkaisukeskeistä, vaan ihan sellaista, joissa voidaan asioiden syitäkin kaivella kunnolla. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Joillakin voi olla kokemus että psykoterapia ei toimi, usein silloin voi olla jokin seuraavista
1)kemiat ei toimi psykoterautin kanssa
2)psykoterapeutti on huono (ihan oikeasti ammattitaidoissakin on eroja ja osa hoitaa toisia sairauksia paremmin kuin toisia
3)väärä suuntaus itselle
4) terapia ei ole terapiaa laisinkaan vaan esim juurikin sairaanhoitajan kanssa jutustelua
Ja siinä olikin oikein neljä syytä millä terapeutti voi perustella kun terapiasta ei havaita olevan hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan eri terapiasuuntauksiin tutustumista. Jotkut jäävät vuosikausiksi itselle sopimattomaan muotoon, kun jonkin toisen suuntauksen tavalla olisi voitu työstää asioita jo paremmin.
Jos terapian tarpeessa olija tunnistaa että mikä terapia itselle sopisi parhaiten niin miksi ei samoin tein terapio itse itseään kuntoon.
Jos menee vääränlaiseen kela-terapiaan niin kai terapeutti ohjaa oikeaan paikkaan jos huomaa että asiakas on väärässä paikassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, tosiaankin kävin ihan vain sairaanhoitajan kanssa juttelemassa silloin ja se oli siis ihan vain sellaista jutustelua silloisesta tilanteestani.
Oireet johtuvat varmaankin aika monesta tekijästä. Mieheni on aika haastava ihminen ja olen ajoittain melko lujilla hänen kanssaan ja taustalta löytyy kaikenlaista. Lisäksi työtilanne ahdistaa, sillä joudun etsimään uutta työtä. Kaikenlaista muutakin on, en jotenkin osaa avata asioitani niin tarkasti tähän.
Vierailija kirjoitti:
Juu, tosiaankin kävin ihan vain sairaanhoitajan kanssa juttelemassa silloin ja se oli siis ihan vain sellaista jutustelua silloisesta tilanteestani.
Oireet johtuvat varmaankin aika monesta tekijästä. Mieheni on aika haastava ihminen ja olen ajoittain melko lujilla hänen kanssaan ja taustalta löytyy kaikenlaista. Lisäksi työtilanne ahdistaa, sillä joudun etsimään uutta työtä. Kaikenlaista muutakin on, en jotenkin osaa avata asioitani niin tarkasti tähän.
Kukaan terapeutti ei voi sinua auttaa miehesi suhteen. Etkö todellakaan tiedä mitkä ovat vaihtoehtosi miehesi suhteen ? Pitääkö tosiaankin olla joku terapeutti joka ne sinulle kertoo ?
Työtilanteesikaan kanssa terapeutti ei voi sinua auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologinen vyöhyketerapia on toiminut minun kohdalla.
No siinäpä alapeukutatte, ei vaikuta siihen että tuo on toiminut minulla
Olen pari kertaa käynyt jonkinlaisilla terapeuteilla.
Harmi että parasta terapiaa sain punaviinilasillisen kera äidin parhaalta ystävältä (nainen, noin 50v. itse olin tuolloin päälle parikymppinen). Tällä naisella on järki päässä, mielipiteitä ja elämänviisautta ihan muille jaettavaksi asti. Ja hän sanoo asiat suoraan.
Pointti on siinä, että nämä maksetut terapeutit ja psykiatrit vaan kyselee, että "mitä itse ajattelet siitä", "mitä tekisit toisin" ja laittaa täyttämään "oletko masentunut" -testejä.
Okei, ehkä jollekin toimii tuollainen. Joku voi tarvita täysin toisenlaista otetta, vähän kuin joku tulisi sanomaan, että "tee näin". Joskus voi olla omien tunteittensa ja ajatustensa kanssa niin solmussa, että joku "mitä tekisit seuraavaksi" -kysymys on yhtä tyhjän kanssa. Tiedetään, terapeutit eivät saa ottaa varsinaisesti kantaa, niiden täytyy opastaa potilasta löytämään se ajatuspolku ja siitä jatkojalostaa kohti parempaa. Mutta jos potilas on täysin umpisolmussa ja pää lyö tyhjää, niin hyöty on nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pari kertaa käynyt jonkinlaisilla terapeuteilla.
Harmi että parasta terapiaa sain punaviinilasillisen kera äidin parhaalta ystävältä (nainen, noin 50v. itse olin tuolloin päälle parikymppinen). Tällä naisella on järki päässä, mielipiteitä ja elämänviisautta ihan muille jaettavaksi asti. Ja hän sanoo asiat suoraan.
Pointti on siinä, että nämä maksetut terapeutit ja psykiatrit vaan kyselee, että "mitä itse ajattelet siitä", "mitä tekisit toisin" ja laittaa täyttämään "oletko masentunut" -testejä.
Okei, ehkä jollekin toimii tuollainen. Joku voi tarvita täysin toisenlaista otetta, vähän kuin joku tulisi sanomaan, että "tee näin". Joskus voi olla omien tunteittensa ja ajatustensa kanssa niin solmussa, että joku "mitä tekisit seuraavaksi" -kysymys on yhtä tyhjän kanssa. Tiedetään, terapeutit eivät saa ottaa varsinaisesti kantaa, niiden täytyy opastaa potilasta löytämään se ajatuspolku ja siitä jatkojalostaa kohti parempaa. Mutta jos potilas on täysin umpisolmussa ja pää lyö tyhjää, niin hyöty on nolla.
On varmaan niin että ammattiterapeutit on leipääntyneitä ja vuosien myötä kyllästyneet ja katselevat asiaa ulkopuolisena ja kaukaa. Tällöin asikkaalle ei tule myönteistä tunnetta että häntä ymmärretään. Terapeutinhan pitää olla empaattinen mutta ei taida onnistua ja terapia on siksi yhdentekevää ja asiakas vain jatkaa monotonista elämänsä kertausta ja "kelaterapeutti" nyökyttelee uneliaana.
Vierailija kirjoitti:
Olen pari kertaa käynyt jonkinlaisilla terapeuteilla.
Harmi että parasta terapiaa sain punaviinilasillisen kera äidin parhaalta ystävältä (nainen, noin 50v. itse olin tuolloin päälle parikymppinen). Tällä naisella on järki päässä, mielipiteitä ja elämänviisautta ihan muille jaettavaksi asti. Ja hän sanoo asiat suoraan.
Pointti on siinä, että nämä maksetut terapeutit ja psykiatrit vaan kyselee, että "mitä itse ajattelet siitä", "mitä tekisit toisin" ja laittaa täyttämään "oletko masentunut" -testejä.
Okei, ehkä jollekin toimii tuollainen. Joku voi tarvita täysin toisenlaista otetta, vähän kuin joku tulisi sanomaan, että "tee näin". Joskus voi olla omien tunteittensa ja ajatustensa kanssa niin solmussa, että joku "mitä tekisit seuraavaksi" -kysymys on yhtä tyhjän kanssa. Tiedetään, terapeutit eivät saa ottaa varsinaisesti kantaa, niiden täytyy opastaa potilasta löytämään se ajatuspolku ja siitä jatkojalostaa kohti parempaa. Mutta jos potilas on täysin umpisolmussa ja pää lyö tyhjää, niin hyöty on nolla.
Ei pidä paikkaansa. Oikea psykoterapeutti osaa hoitaa vaikeatkin tilanteet ja pahat ajatusolmut, eikä kysymykset todellakaaan ole pelkästään mitään "mitä ajattelet"-tyylisiä. ei todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen pari kertaa käynyt jonkinlaisilla terapeuteilla.
Harmi että parasta terapiaa sain punaviinilasillisen kera äidin parhaalta ystävältä (nainen, noin 50v. itse olin tuolloin päälle parikymppinen). Tällä naisella on järki päässä, mielipiteitä ja elämänviisautta ihan muille jaettavaksi asti. Ja hän sanoo asiat suoraan.
Pointti on siinä, että nämä maksetut terapeutit ja psykiatrit vaan kyselee, että "mitä itse ajattelet siitä", "mitä tekisit toisin" ja laittaa täyttämään "oletko masentunut" -testejä.
Okei, ehkä jollekin toimii tuollainen. Joku voi tarvita täysin toisenlaista otetta, vähän kuin joku tulisi sanomaan, että "tee näin". Joskus voi olla omien tunteittensa ja ajatustensa kanssa niin solmussa, että joku "mitä tekisit seuraavaksi" -kysymys on yhtä tyhjän kanssa. Tiedetään, terapeutit eivät saa ottaa varsinaisesti kantaa, niiden täytyy opastaa potilasta löytämään se ajatuspolku ja siitä jatkojalostaa kohti parempaa. Mutta jos potilas on täysin umpisolmussa ja pää lyö tyhjää, niin hyöty on nolla.
Useimmat terapian tarpeet hoidettaisiin sillä että yhteiskunta löisi asiakkaan kouraan tukun seteleitä. Kun näin on niin ihmettelen että miksi terapeutti ei voi ottaa kantaa asiakkaan kokemuksiin. Ajatellaan että asiakas on mukiloitu kadun kulmassa henkihieveriin ja ammatietiikkaankuuluu ettei terapeutti ota kantaa vaan "asiakas KOKEE tulleensa pahoinpidellyksi" . Tämmöinen on todella loukkaavaa terapeutin taholta.
Semmoinen terapia missä terapeutti ei ota kantaa pitää lopettaa heti ainakin verovaroin toteutettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, tosiaankin kävin ihan vain sairaanhoitajan kanssa juttelemassa silloin ja se oli siis ihan vain sellaista jutustelua silloisesta tilanteestani.
Oireet johtuvat varmaankin aika monesta tekijästä. Mieheni on aika haastava ihminen ja olen ajoittain melko lujilla hänen kanssaan ja taustalta löytyy kaikenlaista. Lisäksi työtilanne ahdistaa, sillä joudun etsimään uutta työtä. Kaikenlaista muutakin on, en jotenkin osaa avata asioitani niin tarkasti tähän.
Kukaan terapeutti ei voi sinua auttaa miehesi suhteen. Etkö todellakaan tiedä mitkä ovat vaihtoehtosi miehesi suhteen ? Pitääkö tosiaankin olla joku terapeutti joka ne sinulle kertoo ?
Työtilanteesikaan kanssa terapeutti ei voi sinua auttaa.
Hmm.. no miksi ihmiset terapiassa yleensä käyvät sitten tai heitä kehotetaan menemään sellaiseen? Kuten sanoin, en osaa avata asioita tässä nyt sen enempää. Sanotaan nyt näin, että en kerro paljon mitään tähän. Ihan sitähän lähdin kyselemäänkin, että onko terapioista tms. mitään hyötyä ja miten ne toimivat ja voiko sellaisesta oikeasti saada apua. Kai minä nyt tiedän, ettei terapeutti ole rekryhenkilö tai ettei hän kädestä pitäen minua kuljeta laittamassa asioitani kuntoon. Lähinnä ajattelin, no mitä sitten ajattelinkaan.. en kai mitään, tai ehkä sitä että voisiko se toimia jotenkin voimaannuttavana?
Näyttää siltä että terapia on ajopuuna ajelehtiva, vailla mitään suuntaa ja tarmokasta otetta millä asiakkaan asioita laitettaisiin kuntoon. Varmaan sen takia näin että terapeutti pääsee helpommala töistään ja paraneminen sysätään asikkaalle itselleen terapeutin suojatessa kantaa ottamatta (vaikeat aiheet) omaa terveyttään.
Kun asiat on näin niin missä sitä ammattitaitoa tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, tosiaankin kävin ihan vain sairaanhoitajan kanssa juttelemassa silloin ja se oli siis ihan vain sellaista jutustelua silloisesta tilanteestani.
Oireet johtuvat varmaankin aika monesta tekijästä. Mieheni on aika haastava ihminen ja olen ajoittain melko lujilla hänen kanssaan ja taustalta löytyy kaikenlaista. Lisäksi työtilanne ahdistaa, sillä joudun etsimään uutta työtä. Kaikenlaista muutakin on, en jotenkin osaa avata asioitani niin tarkasti tähän.
Kukaan terapeutti ei voi sinua auttaa miehesi suhteen. Etkö todellakaan tiedä mitkä ovat vaihtoehtosi miehesi suhteen ? Pitääkö tosiaankin olla joku terapeutti joka ne sinulle kertoo ?
Työtilanteesikaan kanssa terapeutti ei voi sinua auttaa.
Hmm.. no miksi ihmiset terapiassa yleensä käyvät sitten tai heitä kehotetaan menemään sellaiseen? Kuten sanoin, en osaa avata asioita tässä nyt sen enempää. Sanotaan nyt näin, että en kerro paljon mitään tähän. Ihan sitähän lähdin kyselemäänkin, että onko terapioista tms. mitään hyötyä ja miten ne toimivat ja voiko sellaisesta oikeasti saada apua. Kai minä nyt tiedän, ettei terapeutti ole rekryhenkilö tai ettei hän kädestä pitäen minua kuljeta laittamassa asioitani kuntoon. Lähinnä ajattelin, no mitä sitten ajattelinkaan.. en kai mitään, tai ehkä sitä että voisiko se toimia jotenkin voimaannuttavana?
Ei kantaa ottamaton terapeutti voi sinua voimaannuttaa. Ei kuulu hänen toimenkuvaan.
Up