Pitääkö lapsen kanssa leikkiä?

Mies leikkii, minä keskityn enempi näihin kotihommiin. Jossain määrin ihan toimiva ja jopa molemmille sopiva työnjako. Jossain määrin.

Pitää esileikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Pitää esileikkiä.

hyi

Joskus harvoin leikin. Mieluummin luen tai teen jotain muuta lasten kanssa. Mies tykkää leikkiä lasten kanssa, joten hän leikkii. 

Eli ap teillä tehdään oikein ja kaveriperheessä väärin? Sitäkö halusit tulla kertomaan? Lapsen persoonallisuuden piirteillä ei vaan voi olla mitään tekemistä asian kanssa? Eihän?

Teinit eivät halua enää leikkiä mun kanssa mutta kyllä silloin kun olivat pieniä niin leikin heidän kanssaan paljonkin. Lapset oli mukana lähes kaikessa mitä minä tein ja minä  mukana lähes kaikessa mitä he tekivät, sellaisessa symbioosissa elettiin jokunen vuosi kunnes palasin töihin ja lapset aloittivat hoidon. En ole ikinä nähnyt lasta joka ei riemuitsisi siitä kun mummu, pappa, isi, setä, kummi, serkku tai kuka vaan lähtee vaikka rakentamaan majaa heidän huoneeseensa ja antaa näin lapselle täyden huomion sen sijaan että istuu kahvipöydässä ja hätistelee että menepä Maija sinä sinne lasten leikkeihin ja anna aikuisten olla keskenään. 

Mielestäni vanhemmat eivät tue lapsen kasvua oikeaan suuntaan. Kuten kirjoitin että lapsi ei kaipaa toisten lasten seuraa koska (luulen) että vanhemmat hoitavat tämän kaverina olemisen liian hyvin. Ei esimerkiksi kerhossa ja tarhassa ollessa ota kontaktia toisiin lapsiin ollenkaan.

Ja eihän hän minun lapseni ole! Kasvattakoot miten haluavat. Pointti oli että en koe että omat lapseni olisivat kärsineet siitä että en leiki näitä perinteisiä lapsileikkejä heidän kanssaan. Kuten kirjoitin, vietämme paljon aikaa yhdessä puuhaillen. Tottakai rakennetaan majaa, luetaan ym. Mutta mielestäni lapselle ei tarvitse antaa sitä kaikkea aikaa ja huomiota koko ajan vaan opettaa myös leikkimään yksin ja muiden seurassa. Selvittämään riitatilanteita keskenään ym.

Kiinnosti siis kuulla mikä leikkikanta teillä muilla on ☺ ap

Nyt kun tuo kahvipöytä tuli puheeksi, niin tosiaankin ärsyttää kun lapset tulevat kahvipöytään kinuamaan huomiota jos ovat jo itse syöneet. Tuu tekemään sitä ja tätä. Kyllä pitää osata odottaa ja olla hetki ilman leikittäjää.

Aikuisten ei tarvitse leikkiä.

Luin juuri kirjan, joka on perustettu monenlaiseen tutkimustietoon ja kyllä siinäkin painotettiin kuinka tärkeää pienten kanssa leikkiminen on (siis alle kolmevuotiaiden), ja sitten taaperoiässä läsnäolo, jotta eivät ihan viidakonsääntöjä omaksu.

Mutta en ole oman lapseni kanssa kyllä ollut mikään innokas leikkimään, ehkä sen vuoksi hän on aina viihtynyt todella hyvin itsekeen ja nykyäänkin teini-iässä kaipaa myös omaa rauhaa. Vaikka sitten taas toisaalta onkin sosiaalinen ja saa helposti kontaktin ihmisiin (ja harrastaa joukkuelajia)

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Jonkun verran toki pitää lapsia leikittää, mutta pitää heidän myös oppia leikkimään yksinään/keskenään.

Itse puuhaan lasten kanssa aika paljon. Teen niitä majoja, esteratoja, legorakennelmia, junaratoja, autoratoja, pelataan, tehään lumiukkoja.. jne.

Mutta sitten kun rakentamis-osuus on hoidettu niin saavat jäädä itsekseen leikkimään niillä rakennelmilla. Jos joku tuttavaperhe kylässä niin lapset leikkii keskenään ja aikuiset kahvittelee. Kyllä siitä joku aikuinen voi lähteä auttamaan jos tarve vaatii, mutta ei siellä kukaan mitään koirana konttaa lastenhuoneessa siinä vaiheessa. :D

Omat lapset osaa leikkiä hyvin yksin tai yhdessä. Tytärpuoli oli pienempänä sellainen, ettei yksinään osannut mitään tehdä. Tai ei vieläkään tykkää YKSIN puuhailla mutta pikkusisarusten kanssa kyllä ihan mielellään.

Ihan ymmärrettävää, ette kaikki tykkää yksinään leikkiä, mutta vähän outoa jos ei edes muiden lasten kanssa yhtään osaa puuhastella..

Mulla on yksi kaveriperhe johon mennessä odotetaan että alan leikkimään lasten kanssa. Olen lapseton itse ja ilmeisesti ajattelevat että haluan saada osan lapsiarjesta tms 😄 mutta tosiaan sekä lapset että aikuiset olettavat siellä että menen suoraan lastenhuoneeseen leikkimään ja sitten kutsuvat kahville jossain vaiheessa. Eli kaverin lapsista onkin tullut nyt yhtäkkiä mun kavereita! Täälläkään perheessä ei lapsilla oikein ole lapsikavereita. Vierailujani olen vähentänyt todella paljon tänne. Yritän ohjata toimintaa enemmän itseäni kiinnostaviin juttuihin mutta täysin en kehtaa kieltäytyä koska on vähän reppana tämä lapsi ja säälittääkin kun ei ole omia kavereita. Äitiä olen yrittänyt pyytää tapaamaan kaupungille tai muualle pois kotoa että erkaantuisi hetkeksi lapsista, mutta ei ikinä onnistu kun on niin vaikeaa hoitaa järjestelyjä. Joko isä on töissä eli ei hoitajaa tai halutaan sitten viettää yhdessä aikaa, jolloin olisin kuitenkin tervetuulut heille myös. Huoh...😐 lapsia 2.