onko vastasyntyneelle pakko tehdä tapaamissopimus?

Vauva on vielä niin pieni että hänen pitää pysyä äidin luona.

Voihan jättää elatusmaksutkin pyytämättä ja jopa isän ilmoittamatta

Vierailija kirjoitti:

Vauva on vielä niin pieni että hänen pitää pysyä äidin luona.

Olen samaa mieltä. Olen kuitenkin kuullut, että jopa perheväkivallan uhrille tehdään tapaamissopimus, koska "lapsella on oikeus". Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänen mielipiteitään kuunnellaan kunhan paperilla kaikki on kunnossa.

Mitä tapahtuu, jos äiti ei suostu allekirjoittamaan sopimusta? Mistä voi saada tietoa tai tukea? Neuvolassa eivät osanneet auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Voihan jättää elatusmaksutkin pyytämättä ja jopa isän ilmoittamatta

Niin voi. Mutta mielestäni lapsella on oikeus elatukseen, perintöön ym hänelle kuuluvaan. Tapaamisetkin voidaan aloittaa kunhan lapsi on isompi. En siis näe tuota ratkaisuna.

Eihän vastasyntynyttä tavata niin, että vauva menee viikonlopuksi toiseen osoitteeseen. Vaan aloitetaan tapaaminen pienissä pätkissä vierailuilla ym. Lähivanhemman velvollisuus on edesauttaa suhteen syntymistä etävanhempaan. Yleensä suhde molempiin vanhempiin on lapsen edun mukaista. NORMAALISSA tilanteessa.

Tapaamissopimuksia on erilaisia. "Joka toinen viikonloppu" ei ole mikään automaatio. Vauvan ollessa pieni voi isä tavata lasta vaikka sinun luonasi niin, että olet paikalla. En tiedä, millaiset välit teillä on, mutta mikäli isä on kunnollinen ihminen ja välittää lapsesta, tulisi sinun mielestäni olla tyytyväinen, kun hän haluaa olla mukana lapsen elämässä pienestä pitäen. Mikäli isä-lapsisuhde jää etäiseksi, kostautuu tämä myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jättää elatusmaksutkin pyytämättä ja jopa isän ilmoittamatta

Niin voi. Mutta mielestäni lapsella on oikeus elatukseen, perintöön ym hänelle kuuluvaan. Tapaamisetkin voidaan aloittaa kunhan lapsi on isompi. En siis näe tuota ratkaisuna.

Tapaamiset voidaan aloittaa jo heti lapsen synnyttyä. Tosin niin että isä tapaa lasta äidin läsnäollessa,paikassa joka sovitaan. Ei sitä sidettä synny lapsennja isän välille,jos isä tyrkätään syrjään heti alussa. Sitten vuoden kahden jälkeen naristaan,kun isää ei kiinnosta. Miksi kiinnostaisi kun ei ole saanut olla lapsen kanssa tekemisissä alusta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jättää elatusmaksutkin pyytämättä ja jopa isän ilmoittamatta

Niin voi. Mutta mielestäni lapsella on oikeus elatukseen, perintöön ym hänelle kuuluvaan. Tapaamisetkin voidaan aloittaa kunhan lapsi on isompi. En siis näe tuota ratkaisuna.

Sitten lapsen ja isän pitää myös tavata syntymästä alkaen. Vaikka käydä teillä tai tapaatte aluksi yhdessä. Sitten vähitellen isä ja lapsi keskenään. Ei se suhde itsestään muodostu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jättää elatusmaksutkin pyytämättä ja jopa isän ilmoittamatta

Niin voi. Mutta mielestäni lapsella on oikeus elatukseen, perintöön ym hänelle kuuluvaan. Tapaamisetkin voidaan aloittaa kunhan lapsi on isompi. En siis näe tuota ratkaisuna.

Eli haluat siis VAIN kupata isää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jättää elatusmaksutkin pyytämättä ja jopa isän ilmoittamatta

Niin voi. Mutta mielestäni lapsella on oikeus elatukseen, perintöön ym hänelle kuuluvaan. Tapaamisetkin voidaan aloittaa kunhan lapsi on isompi. En siis näe tuota ratkaisuna.

Sitten lapsen ja isän pitää myös tavata syntymästä alkaen. Vaikka käydä teillä tai tapaatte aluksi yhdessä. Sitten vähitellen isä ja lapsi keskenään. Ei se suhde itsestään muodostu

Isä on sanonut ettei halua olla missään tekemisissä vauvaan. Vanhempaan yhteiseen lapseen on tapaamiset sovittu. Olisi tosi outoa olla tunnustamatta isyyttä vauvaan, kun isosisaruksen kanssa sama isä. Isyydessä ei myöskään ole mitään epäselvää. Luulen, että isä haluaisi tapaamiset vain kiusatakseen minua. Kiristää nytkin jo kaikella mahdollisella. Missään nimessä en haluaisi häntä kotiini! Ajatuskin on ahdistava ja pelottava. Onko tämmöiseen todella pakko suostua?

Itse uskon, että myös myöhemmin voi solmia hyvän isä-lapsi suhteen. Ettei sitä tarvitse heti synnäriltä asti rakentaa. Vanhemmallakin lapsella on paljon tärkeitä sukulaisia, joita tapaa satunnaisesti ja heillä on todella lämpimät välit siitä huolimatta. Miksi isä olisi poikkeus? Vauvan en usko hyötyvän mitään siitä, että joutuu erilleen äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jättää elatusmaksutkin pyytämättä ja jopa isän ilmoittamatta

Niin voi. Mutta mielestäni lapsella on oikeus elatukseen, perintöön ym hänelle kuuluvaan. Tapaamisetkin voidaan aloittaa kunhan lapsi on isompi. En siis näe tuota ratkaisuna.

Eli haluat siis VAIN kupata isää.

Jos haluat näin asian ilmaista :) Saman toimeentulon voisin saada varmaan sossusta tai kelalta (eli kupata työssäkäyviä), mutta mielestäni elatusmaksut kuuluu isän maksettaviksi. En valitettavasti ole mikään hyväpalkkainen ja nyt vielä minimi äitiyspäivärahalla. Minun täytyy ajatella yksinhuoltajan näkövinkkelistä minun ja lasten toimeentuloa. Isällä on vastuu lastensa elatuksesta. Kyllä hän ihan tietoisesti on tämän lapsen saanut alulle ja halusi kovasti pitääkin. Jostain syystä mieli muuttui matkan varrella ja on sekoillut ihan uskomattomia asioita. Meillä ei tällä hetkellä ole kovin hyvät välit. Ehkä asiat tasoittuu ajan myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jättää elatusmaksutkin pyytämättä ja jopa isän ilmoittamatta

Niin voi. Mutta mielestäni lapsella on oikeus elatukseen, perintöön ym hänelle kuuluvaan. Tapaamisetkin voidaan aloittaa kunhan lapsi on isompi. En siis näe tuota ratkaisuna.

Sitten lapsen ja isän pitää myös tavata syntymästä alkaen. Vaikka käydä teillä tai tapaatte aluksi yhdessä. Sitten vähitellen isä ja lapsi keskenään. Ei se suhde itsestään muodostu

Isä on sanonut ettei halua olla missään tekemisissä vauvaan. Vanhempaan yhteiseen lapseen on tapaamiset sovittu. Olisi tosi outoa olla tunnustamatta isyyttä vauvaan, kun isosisaruksen kanssa sama isä. Isyydessä ei myöskään ole mitään epäselvää. Luulen, että isä haluaisi tapaamiset vain kiusatakseen minua. Kiristää nytkin jo kaikella mahdollisella. Missään nimessä en haluaisi häntä kotiini! Ajatuskin on ahdistava ja pelottava. Onko tämmöiseen todella pakko suostua?

Itse uskon, että myös myöhemmin voi solmia hyvän isä-lapsi suhteen. Ettei sitä tarvitse heti synnäriltä asti rakentaa. Vanhemmallakin lapsella on paljon tärkeitä sukulaisia, joita tapaa satunnaisesti ja heillä on todella lämpimät välit siitä huolimatta. Miksi isä olisi poikkeus? Vauvan en usko hyötyvän mitään siitä, että joutuu erilleen äidistä.

Varaatte hieman enemmän aikaa aina niihin tilanteisiin, kun esikoinen menee isälleen ja tulee kotiin, jonka yhteydessä isä ja vauva saavat viettää aikaa yhdessä. Aluksi se voi olla ihan vaikka kahvinjuonnin pituinen aika, jota pikkuhiljaa vauvan kasvaessa voi pidentää esim. niin, että käyt yksin kaupassa jne. Jos olet pystynyt kaksi lasta tämän miehen kanssa tekemään, niin täytyy sinun pystyä siihenkin, että hän kaksi kertaa viikossa istuu puoli tuntia kahvittelemassa kotonasi. Tai sitten hoidatte tapaamiset isän luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jättää elatusmaksutkin pyytämättä ja jopa isän ilmoittamatta

Niin voi. Mutta mielestäni lapsella on oikeus elatukseen, perintöön ym hänelle kuuluvaan. Tapaamisetkin voidaan aloittaa kunhan lapsi on isompi. En siis näe tuota ratkaisuna.

Sitten lapsen ja isän pitää myös tavata syntymästä alkaen. Vaikka käydä teillä tai tapaatte aluksi yhdessä. Sitten vähitellen isä ja lapsi keskenään. Ei se suhde itsestään muodostu

Isä on sanonut ettei halua olla missään tekemisissä vauvaan. Vanhempaan yhteiseen lapseen on tapaamiset sovittu. Olisi tosi outoa olla tunnustamatta isyyttä vauvaan, kun isosisaruksen kanssa sama isä. Isyydessä ei myöskään ole mitään epäselvää. Luulen, että isä haluaisi tapaamiset vain kiusatakseen minua. Kiristää nytkin jo kaikella mahdollisella. Missään nimessä en haluaisi häntä kotiini! Ajatuskin on ahdistava ja pelottava. Onko tämmöiseen todella pakko suostua?

Itse uskon, että myös myöhemmin voi solmia hyvän isä-lapsi suhteen. Ettei sitä tarvitse heti synnäriltä asti rakentaa. Vanhemmallakin lapsella on paljon tärkeitä sukulaisia, joita tapaa satunnaisesti ja heillä on todella lämpimät välit siitä huolimatta. Miksi isä olisi poikkeus? Vauvan en usko hyötyvän mitään siitä, että joutuu erilleen äidistä.

Mitä ihmettä? Jos isä ei suostu tunnustamaan isyyttä, ei hän voi tietenkään vaatia tapaamisoikeuttakaan. Tilanteenne kuulostaa todella sekavalta ja käyttäydytte molemmat lapsellisesti. Sinulla on siis saman miehen, joka ei ole puolisosi, kanssa jo ennestään yksi lapsi. Kyseisen lapsen kohdalla on tapaamissopimus tehty, mutta nyt nuoremman kohdalla et halua isää vierailemaan kotiisi. Sinulle on siis ok lähettää toinen lapsi isälle ilman valvontaa, mutta itse et halua antaa isän vierailla luonanne. Toinen lapsi on tunnustettu, toinen ei. Millainen isä toimii noin? Miten ihmeessä olet päätynyt tekemään toisen lapsen miehen kanssa, josta ei ole kunnon isäksi ja puolisoksi ensimmäisenkään kohdalla? Vaikutatte molemmat kyvyttömiltä ajattelemaan lasten etua ja järjestämään elämänne kuntoon aikuisten tavoin, ottakaa yhteyttä lastenvalvojaan, joka ohjaa teidät tarvitsemanne tuen piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jättää elatusmaksutkin pyytämättä ja jopa isän ilmoittamatta

Niin voi. Mutta mielestäni lapsella on oikeus elatukseen, perintöön ym hänelle kuuluvaan. Tapaamisetkin voidaan aloittaa kunhan lapsi on isompi. En siis näe tuota ratkaisuna.

Sitten lapsen ja isän pitää myös tavata syntymästä alkaen. Vaikka käydä teillä tai tapaatte aluksi yhdessä. Sitten vähitellen isä ja lapsi keskenään. Ei se suhde itsestään muodostu

Isä on sanonut ettei halua olla missään tekemisissä vauvaan. Vanhempaan yhteiseen lapseen on tapaamiset sovittu. Olisi tosi outoa olla tunnustamatta isyyttä vauvaan, kun isosisaruksen kanssa sama isä. Isyydessä ei myöskään ole mitään epäselvää. Luulen, että isä haluaisi tapaamiset vain kiusatakseen minua. Kiristää nytkin jo kaikella mahdollisella. Missään nimessä en haluaisi häntä kotiini! Ajatuskin on ahdistava ja pelottava. Onko tämmöiseen todella pakko suostua?

Itse uskon, että myös myöhemmin voi solmia hyvän isä-lapsi suhteen. Ettei sitä tarvitse heti synnäriltä asti rakentaa. Vanhemmallakin lapsella on paljon tärkeitä sukulaisia, joita tapaa satunnaisesti ja heillä on todella lämpimät välit siitä huolimatta. Miksi isä olisi poikkeus? Vauvan en usko hyötyvän mitään siitä, että joutuu erilleen äidistä.

Varaatte hieman enemmän aikaa aina niihin tilanteisiin, kun esikoinen menee isälleen ja tulee kotiin, jonka yhteydessä isä ja vauva saavat viettää aikaa yhdessä. Aluksi se voi olla ihan vaikka kahvinjuonnin pituinen aika, jota pikkuhiljaa vauvan kasvaessa voi pidentää esim. niin, että käyt yksin kaupassa jne. Jos olet pystynyt kaksi lasta tämän miehen kanssa tekemään, niin täytyy sinun pystyä siihenkin, että hän kaksi kertaa viikossa istuu puoli tuntia kahvittelemassa kotonasi. Tai sitten hoidatte tapaamiset isän luona.

Kiitos! Tämä on hyvä idea! En ole tullut ajatelleeksi, että tapaamiset voisi järjestää isän luona, mutta niin että olen paikalla. Tämä voisi toimia paremmin. Kuskaan joka tapauksessa vanhempaa lasta tapaamisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jättää elatusmaksutkin pyytämättä ja jopa isän ilmoittamatta

Niin voi. Mutta mielestäni lapsella on oikeus elatukseen, perintöön ym hänelle kuuluvaan. Tapaamisetkin voidaan aloittaa kunhan lapsi on isompi. En siis näe tuota ratkaisuna.

Sitten lapsen ja isän pitää myös tavata syntymästä alkaen. Vaikka käydä teillä tai tapaatte aluksi yhdessä. Sitten vähitellen isä ja lapsi keskenään. Ei se suhde itsestään muodostu

Isä on sanonut ettei halua olla missään tekemisissä vauvaan. Vanhempaan yhteiseen lapseen on tapaamiset sovittu. Olisi tosi outoa olla tunnustamatta isyyttä vauvaan, kun isosisaruksen kanssa sama isä. Isyydessä ei myöskään ole mitään epäselvää. Luulen, että isä haluaisi tapaamiset vain kiusatakseen minua. Kiristää nytkin jo kaikella mahdollisella. Missään nimessä en haluaisi häntä kotiini! Ajatuskin on ahdistava ja pelottava. Onko tämmöiseen todella pakko suostua?

Itse uskon, että myös myöhemmin voi solmia hyvän isä-lapsi suhteen. Ettei sitä tarvitse heti synnäriltä asti rakentaa. Vanhemmallakin lapsella on paljon tärkeitä sukulaisia, joita tapaa satunnaisesti ja heillä on todella lämpimät välit siitä huolimatta. Miksi isä olisi poikkeus? Vauvan en usko hyötyvän mitään siitä, että joutuu erilleen äidistä.

Mitä ihmettä? Jos isä ei suostu tunnustamaan isyyttä, ei hän voi tietenkään vaatia tapaamisoikeuttakaan. Tilanteenne kuulostaa todella sekavalta ja käyttäydytte molemmat lapsellisesti. Sinulla on siis saman miehen, joka ei ole puolisosi, kanssa jo ennestään yksi lapsi. Kyseisen lapsen kohdalla on tapaamissopimus tehty, mutta nyt nuoremman kohdalla et halua isää vierailemaan kotiisi. Sinulle on siis ok lähettää toinen lapsi isälle ilman valvontaa, mutta itse et halua antaa isän vierailla luonanne. Toinen lapsi on tunnustettu, toinen ei. Millainen isä toimii noin? Miten ihmeessä olet päätynyt tekemään toisen lapsen miehen kanssa, josta ei ole kunnon isäksi ja puolisoksi ensimmäisenkään kohdalla? Vaikutatte molemmat kyvyttömiltä ajattelemaan lasten etua ja järjestämään elämänne kuntoon aikuisten tavoin, ottakaa yhteyttä lastenvalvojaan, joka ohjaa teidät tarvitsemanne tuen piiriin.

Mitähän tukea ajattelit? Vanhempi lapsi ei ole puhunut mitään, että isän luona olisi huono olla. Viihtyy siellä ihan hyvin. Meillä oli isän kanssa paremmat välit ja tarkoitus palata yhteen. Sitten huomasinkin olevani raskaana (kierukka ehkäisynä). Alkuun isä innostui lapsesta, mutta sitten muuttui todella oudoksi. Vihjailee ettei lapsi ole edes hänen. Noin raskauden puolivälistä saakka olen ollut yksin. Vanhempaa lasta isä tosiaan tapaa ja heillä on hyvät välit. Minua kohtaan isä on välillä ihan mukava ja välillä todella vihamielinen ja halveksiva. Olen yrittänyt jatkaa elämää normaalisti ja tietenkin stressaan kovasti tulevaa isyyden selvittämistä. Vanhempaa lasta imetin aikanaan pitkään ja eka vuosi oltiin kiinteästi yhdessä. Tämä on mielestäni lapsen psyykkiselle kehitykselle tärkeää aikaa. Haluaisin mahdollisimman tasapainoisen ja hyvän vauvavuoden. Ja vähän antaa pölyjen laskeutua ja tunteiden tasaantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jättää elatusmaksutkin pyytämättä ja jopa isän ilmoittamatta

Niin voi. Mutta mielestäni lapsella on oikeus elatukseen, perintöön ym hänelle kuuluvaan. Tapaamisetkin voidaan aloittaa kunhan lapsi on isompi. En siis näe tuota ratkaisuna.

Sitten lapsen ja isän pitää myös tavata syntymästä alkaen. Vaikka käydä teillä tai tapaatte aluksi yhdessä. Sitten vähitellen isä ja lapsi keskenään. Ei se suhde itsestään muodostu

Isä on sanonut ettei halua olla missään tekemisissä vauvaan. Vanhempaan yhteiseen lapseen on tapaamiset sovittu. Olisi tosi outoa olla tunnustamatta isyyttä vauvaan, kun isosisaruksen kanssa sama isä. Isyydessä ei myöskään ole mitään epäselvää. Luulen, että isä haluaisi tapaamiset vain kiusatakseen minua. Kiristää nytkin jo kaikella mahdollisella. Missään nimessä en haluaisi häntä kotiini! Ajatuskin on ahdistava ja pelottava. Onko tämmöiseen todella pakko suostua?

Itse uskon, että myös myöhemmin voi solmia hyvän isä-lapsi suhteen. Ettei sitä tarvitse heti synnäriltä asti rakentaa. Vanhemmallakin lapsella on paljon tärkeitä sukulaisia, joita tapaa satunnaisesti ja heillä on todella lämpimät välit siitä huolimatta. Miksi isä olisi poikkeus? Vauvan en usko hyötyvän mitään siitä, että joutuu erilleen äidistä.

Mitä ihmettä? Jos isä ei suostu tunnustamaan isyyttä, ei hän voi tietenkään vaatia tapaamisoikeuttakaan. Tilanteenne kuulostaa todella sekavalta ja käyttäydytte molemmat lapsellisesti. Sinulla on siis saman miehen, joka ei ole puolisosi, kanssa jo ennestään yksi lapsi. Kyseisen lapsen kohdalla on tapaamissopimus tehty, mutta nyt nuoremman kohdalla et halua isää vierailemaan kotiisi. Sinulle on siis ok lähettää toinen lapsi isälle ilman valvontaa, mutta itse et halua antaa isän vierailla luonanne. Toinen lapsi on tunnustettu, toinen ei. Millainen isä toimii noin? Miten ihmeessä olet päätynyt tekemään toisen lapsen miehen kanssa, josta ei ole kunnon isäksi ja puolisoksi ensimmäisenkään kohdalla? Vaikutatte molemmat kyvyttömiltä ajattelemaan lasten etua ja järjestämään elämänne kuntoon aikuisten tavoin, ottakaa yhteyttä lastenvalvojaan, joka ohjaa teidät tarvitsemanne tuen piiriin.

Mitähän tukea ajattelit? Vanhempi lapsi ei ole puhunut mitään, että isän luona olisi huono olla. Viihtyy siellä ihan hyvin. Meillä oli isän kanssa paremmat välit ja tarkoitus palata yhteen. Sitten huomasinkin olevani raskaana (kierukka ehkäisynä). Alkuun isä innostui lapsesta, mutta sitten muuttui todella oudoksi. Vihjailee ettei lapsi ole edes hänen. Noin raskauden puolivälistä saakka olen ollut yksin. Vanhempaa lasta isä tosiaan tapaa ja heillä on hyvät välit. Minua kohtaan isä on välillä ihan mukava ja välillä todella vihamielinen ja halveksiva. Olen yrittänyt jatkaa elämää normaalisti ja tietenkin stressaan kovasti tulevaa isyyden selvittämistä. Vanhempaa lasta imetin aikanaan pitkään ja eka vuosi oltiin kiinteästi yhdessä. Tämä on mielestäni lapsen psyykkiselle kehitykselle tärkeää aikaa. Haluaisin mahdollisimman tasapainoisen ja hyvän vauvavuoden. Ja vähän antaa pölyjen laskeutua ja tunteiden tasaantua.

Ajattelin perheneuvolaa, parisuhdeterapiaa tai vaikka tapaamisia psykologin kanssa lasten isälle. Kyllähän tilanteessanne nyt jotain ulkopuolista apua tarvitaan. Kertomasi perusteella isä ei ole mitenkään "vähän hukassa" vaan käyttäytyy todella epäjohdonmukaisesti eikä ainakaan ajattele lasten etua. Millaisia aikuisia ajattelet lapsista kasvavan, kun toinen on isän rakastama ja toinen hylkäämä? Nuorempi kokee kelpaamattomutta ja vanhempi tuntee syyllisyyttä. Pelkkä imetys ei takaa lapselle tasapainoista vauva-aikaa vaan myös muilla varhaislapsuuden kokemuksilla on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jättää elatusmaksutkin pyytämättä ja jopa isän ilmoittamatta

Niin voi. Mutta mielestäni lapsella on oikeus elatukseen, perintöön ym hänelle kuuluvaan. Tapaamisetkin voidaan aloittaa kunhan lapsi on isompi. En siis näe tuota ratkaisuna.

Sitten lapsen ja isän pitää myös tavata syntymästä alkaen. Vaikka käydä teillä tai tapaatte aluksi yhdessä. Sitten vähitellen isä ja lapsi keskenään. Ei se suhde itsestään muodostu

Isä on sanonut ettei halua olla missään tekemisissä vauvaan. Vanhempaan yhteiseen lapseen on tapaamiset sovittu. Olisi tosi outoa olla tunnustamatta isyyttä vauvaan, kun isosisaruksen kanssa sama isä. Isyydessä ei myöskään ole mitään epäselvää. Luulen, että isä haluaisi tapaamiset vain kiusatakseen minua. Kiristää nytkin jo kaikella mahdollisella. Missään nimessä en haluaisi häntä kotiini! Ajatuskin on ahdistava ja pelottava. Onko tämmöiseen todella pakko suostua?

Itse uskon, että myös myöhemmin voi solmia hyvän isä-lapsi suhteen. Ettei sitä tarvitse heti synnäriltä asti rakentaa. Vanhemmallakin lapsella on paljon tärkeitä sukulaisia, joita tapaa satunnaisesti ja heillä on todella lämpimät välit siitä huolimatta. Miksi isä olisi poikkeus? Vauvan en usko hyötyvän mitään siitä, että joutuu erilleen äidistä.

Mitä ihmettä? Jos isä ei suostu tunnustamaan isyyttä, ei hän voi tietenkään vaatia tapaamisoikeuttakaan. Tilanteenne kuulostaa todella sekavalta ja käyttäydytte molemmat lapsellisesti. Sinulla on siis saman miehen, joka ei ole puolisosi, kanssa jo ennestään yksi lapsi. Kyseisen lapsen kohdalla on tapaamissopimus tehty, mutta nyt nuoremman kohdalla et halua isää vierailemaan kotiisi. Sinulle on siis ok lähettää toinen lapsi isälle ilman valvontaa, mutta itse et halua antaa isän vierailla luonanne. Toinen lapsi on tunnustettu, toinen ei. Millainen isä toimii noin? Miten ihmeessä olet päätynyt tekemään toisen lapsen miehen kanssa, josta ei ole kunnon isäksi ja puolisoksi ensimmäisenkään kohdalla? Vaikutatte molemmat kyvyttömiltä ajattelemaan lasten etua ja järjestämään elämänne kuntoon aikuisten tavoin, ottakaa yhteyttä lastenvalvojaan, joka ohjaa teidät tarvitsemanne tuen piiriin.

Mitähän tukea ajattelit? Vanhempi lapsi ei ole puhunut mitään, että isän luona olisi huono olla. Viihtyy siellä ihan hyvin. Meillä oli isän kanssa paremmat välit ja tarkoitus palata yhteen. Sitten huomasinkin olevani raskaana (kierukka ehkäisynä). Alkuun isä innostui lapsesta, mutta sitten muuttui todella oudoksi. Vihjailee ettei lapsi ole edes hänen. Noin raskauden puolivälistä saakka olen ollut yksin. Vanhempaa lasta isä tosiaan tapaa ja heillä on hyvät välit. Minua kohtaan isä on välillä ihan mukava ja välillä todella vihamielinen ja halveksiva. Olen yrittänyt jatkaa elämää normaalisti ja tietenkin stressaan kovasti tulevaa isyyden selvittämistä. Vanhempaa lasta imetin aikanaan pitkään ja eka vuosi oltiin kiinteästi yhdessä. Tämä on mielestäni lapsen psyykkiselle kehitykselle tärkeää aikaa. Haluaisin mahdollisimman tasapainoisen ja hyvän vauvavuoden. Ja vähän antaa pölyjen laskeutua ja tunteiden tasaantua.

Ajattelin perheneuvolaa, parisuhdeterapiaa tai vaikka tapaamisia psykologin kanssa lasten isälle. Kyllähän tilanteessanne nyt jotain ulkopuolista apua tarvitaan. Kertomasi perusteella isä ei ole mitenkään "vähän hukassa" vaan käyttäytyy todella epäjohdonmukaisesti eikä ainakaan ajattele lasten etua. Millaisia aikuisia ajattelet lapsista kasvavan, kun toinen on isän rakastama ja toinen hylkäämä? Nuorempi kokee kelpaamattomutta ja vanhempi tuntee syyllisyyttä. Pelkkä imetys ei takaa lapselle tasapainoista vauva-aikaa vaan myös muilla varhaislapsuuden kokemuksilla on merkitystä.

Olet tietysti oikeassa ja toivoisin voivani tarjota mahdollisimman hyvän varhaislapsuuden ja lapsuuden lapsilleni. Isän sekoilut alkoi samoihin aikoihin, kun rakenneultrassa selvisi vauvan sukupuoli. Olen joskus miettinyt, että voiko se todella olla niin iso kolaus tai tärkeä asia? Epäilen, että isä on pettynyt vauvan sukupuoleen ja siksi niin kovasti vastustaa isyyttä. Toisaalta koko ajatus on naurettava ja lapsellinen. Isä ei ole mitään semmoista myöntänyt. Mutta mitään muutakaan selitystä en keksi. Vanhempi lapsi on siis poika ja nyt on tulossa tyttö.

Onko pakko tehdä niitä pershedelmiä eron partaalla oleviin parisuhteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehdä niitä pershedelmiä eron partaalla oleviin parisuhteisiin?

Kuvitteletko olevasi jotenkin muita parempi?

Jos isä kieltäytyy tunnustamasta lapsen, ei lapselle synny perimysoikeutta isäänsä ja tämän sukuun.