Tytön päiväkodin hoitajan puoliso kuoli. Muistamisesta..

Miten olisi vaikka lapsen tekemä kortti jossa osanotto teidän perheeltä?

Ihana ajatus muistaa.. Tai näyttää että välitätte. Antaa jaksamista siihen työhönkin kun tietää että lasten vanhemmat välittävät ihmisinä ihmisistä.

Minä olen ihminen, joka haluaa pitää työ- ja kotielämän erillään. Lähinnä kiusaantuisin, jos joku puolituttu olisi muistanut mieheni kuoleman vuoksi. Ihme, ettette sytytä kynttilämerta päiväkodin ulkopuolelle.

Muista laittaa kortiin montako vuotta suruaikaa on minimissään soveliasta viettää.  Ethän varmaan halua lastasi hoidettavan jonkun kevytkenkäisen hoivissa.  

En muistaisi mitenkään. Vai muistatko leskeksi jäänyttä kaupan kassaakin? Tai postinjakajaa?

Mietipä jos olisit vaikka siellä kaupan kassalla töissä ja asiakkaat toisi sulle lahjoja jouluna, juhannuksena, nimipäivänä ja synttäreille.    Naurattaa vaan kun niillä tukevilla pk tädeillä ainat kassit täynnä suklaata monta kertaa vuodessa.  Ap. voisi ihan omassa kotonaan sytyttää sen kynttilän, jos niin kauheasti huvittaa muistaa.  

Vierailija kirjoitti:

En muistaisi mitenkään. Vai muistatko leskeksi jäänyttä kaupan kassaakin? Tai postinjakajaa?

No mahdollisesti muistaisin jos olisivat tuttuja.

Ihana ajatus. Kun oma puolisoni kuoli viime talvena, mua ilahdutti parinkin työkaverin mulle kutomat villasukat <3 Ja erilaiset mietelauseet on tuoneet lohtua nyt myöhemmin. Niitä saa kirjoina, vihkosina tai netistä tulostamalla. Ei kukkia koska kaikki ei halua niitä muistuttamaan asiasta. Itse sain niin paljon että alkoi maljakot loppua ja sitten myöhemmin kukkien hävittäminen ja maljakoiden peseminen tuntui työläältä.

Onko sairaalan päiväkoti kun on osastolla?

Päiväkodissa on ryhmät ja sairaalassa osasto

Vierailija kirjoitti:

En muistaisi mitenkään. Vai muistatko leskeksi jäänyttä kaupan kassaakin? Tai postinjakajaa?

Minulle päiväkodin henkilökunta on aivan eri asia kuin esim. postinjakaja. Pk:n henkilökunta kasvattaa, hoitaa ja opettaa minun lastani. He ovat lapselleni tärkeitä. Minä taas vanhempana autan lastani huomioimaan hänelle tärkeitä ihmisiä esim. juuri jouluna.

Ap:n kysymykseen: kysy ovatko lapset tehneet yhdessä kortin tmv. päiväkodissa. Jos ovat, en tekisi enää omaa. Tottakai esittäisin osanottoni seuraavan kerran tavatessa.

Vierailija kirjoitti:

En muistaisi mitenkään. Vai muistatko leskeksi jäänyttä kaupan kassaakin? Tai postinjakajaa?

Muistan jos he ovat muutenkin sellaisia joiden kanssa vaihda sanan tai parin. Toki useinkin riittäis tuossa tapauksessa pelkkä sanallinen huomioiminen "otan osaa suruusi". Myös kaupan kassa on huomioinut asian samalla tavalla, jollekin toiselle vaikkapa kortti olisi voinut olla luontevampi tapa muistaa.

Vierailija kirjoitti:

En muistaisi mitenkään. Vai muistatko leskeksi jäänyttä kaupan kassaakin? Tai postinjakajaa?

Kuinkakohan monen lapsi viettää ison osan päivästään kaupan kassan tai postipaten kanssa?

Uskallan väittää, että läheisempi suhde kehittyy hoitajaan, jonka seurassa on päivittäin monta tuntia kuin ikkunasta kerran päivässä nähtyyn posteljooniin.

Että sikäli tämä (typerä) vertaus ontuu ihan joka kerta kun joku valopää keksii sitä käyttää.

Mistähän mahdat tietää asiasta? Luitko lehdestä ilmoituksen vai miten? Epäilen, että päiväkodissa ei ole tapana tiedotella henkilökunnan yksityisasioita vanhemmille. Se myös särähti korvaan, että "säälittää tämä täti". Täti? Säälittää? Itsekin olen menettänyt läheisen (ei puoliso) ja jos joku olisi puhunut minusta, että tämä täti säälittää niin kyllä olisin kokenut sen tädittelyn ja säälittelyn loukkaavana. Ei läheisensä menettänyt ole sen säälin tarpeessa!!! Ei varsinkaan jonkun vieraan taholta. 

Itse kokisin tällaisen muistamisen kiusallisena. Tuttujen ja ystävien osanotot ovat lämmittäviä, mutta kaikenlaiset kortit ym. turhia muistuttajia. Työkaverit ovat aivan eri asia kuin asiakkaat, joka sinäkin olet tälle päiväkodin työntekijälle. Monet eivät halua sotkea yksityis- ja työasioita ja tällaisen menetyksen sattuessa kohdalle moni voi haluta työpaikalla pitää asian täysin poissa kuvioista, koska se tuo usein helpotusta tilanteeseen jos on edes joku paikka missä ei tarvitse vastaanottaa osanottoja ja säälittelyjä. Jos et edes mitenkään muuten tunne ihmistä, saati hänen miestään, riittää mielestäni ihan vain osanoton lausuminen jos nyt ehdottomasti haluat tuoda esille itseäsi tässä asiassa. 

Oot välittävä ihminen. Silmiin katsominen ja hiljainen "Otan osaa" ovat varmaan riittävä muistaminen. On nimittäin niin, että monet sivuuttaa surevat kokonaan, kun eivät osaa käsitellä asiaa. Se on aika pelkurimaista, mutta jos ei ole itse menettänyt ketään, ei tietenkään voi tietää millaista se on.

Minä ainakaan en odota enkä toivo, että asiakkaat huomioisivat tällaista asiaa. Työ työnä.

Sanallinen osanotto riittää. Tunnette vaan virallisti, ette ole todennäköisesti yhtä tärkeitä kuin hän teille.

Vierailija kirjoitti:

Ihana ajatus. Kun oma puolisoni kuoli viime talvena, mua ilahdutti parinkin työkaverin mulle kutomat villasukat <3 Ja erilaiset mietelauseet on tuoneet lohtua nyt myöhemmin.

työkaveri on vähän erijuttu

No ei välttämättä. Näistä toinen ei ole mulle mitenkään erityisen läheinen, tekee eri osastolla töitäkin.

Mutta ap:n tapauksessa kortti olisi mielestäni hyvä muistaminen.

vierailija kirjoitti:

Jotenkin haluais muistaa tätä leskeä. En tunne muuten kuin päiväkodin kautta. Kaks vuotta tyttö ollut tuossa osastolla. Mulla vaan niin säälittää tämä täti. Mitä mieltä te ootte. Miten muistaisin? Sitä miestä en tuntetun yhtään.

Vai että säälittää. Ehkä hänkin säälii sinua?

Psst! Säälillä ei ole mitään tekemistä myötätunnon kanssa. Sääliä jaetaan ylhäältäpäin, myötätuntoa tasavertaisena pidetylle.