Naiset, teettekö aloitteita?
Miten on, teettekö aloitteita? Osa tietysti tekee, mutta käsitysteni mukaan naiset harvemmin tekevät aloitteen miestä kohtaan. Naisia kohtaan tietysti on naisen pakko tehdä aloite, heh heh. Aloitteella tarkoitan siis sitä, että etsit kumppania ja haluat jonkun ukkelin jolle sitten teet asian selväksi, tai luulet tekeväsi selväksi.
Millainen on juuri sinun tekemäsi aloite? Teetkö sen suoraan vai etenetkö hitaasti? Millä tavoin aloitteesi ystävyyteen ja johonkin vakavampaan eroavat toisistaan?
Terveisin Peisnalko22
Kommentit (12)
En, koska takana pari traumaattista aloitetta. Mieluummin oon sitten yksin.
Teen jos olen kiinnostunut miehestä. Teen aloitteen yleensä vähän kierrellen, en pomppaa kenenkään eteen kysymään että lähdetkö kaffelle. Vilkuilen ensin että katseleeko mies minun suuntaani ja kohtaavatko katseemme. Aloite vaatii sopivan ja otollisen tilanteen. Humalassa tai yökerhossa tms voin tehdä suoraankin aloitteen.
Olen tehnyt. Pyytänyt selvänä kahville/treffeille sopivissa tilanteissa. Eipä noista ole mitään hyvää tullut, pelkkiä tunteettomia seksisuhteita tai ts. epäonnistuneita tapailusuhteita.
Enkä enää myöskään aloitteita itse tee.
Vierailija kirjoitti:
En, koska takana pari traumaattista aloitetta. Mieluummin oon sitten yksin.
Samoin. Muutamia aloitteita tein ja nykyisin olen yksin ennemmin kuin tekisin sitä virhettä enää.
En viitsi saattaa miestä kiusalliseen tilanteeseen, joten en.
t. 92kg ruma tonnikeijju
Tein yhden aloitteen kun olin 15-vuotias eikä ole toiste tarvinnut tehdä (olen nyt 50).
Olen nyt yrittänyt tehdä aloitteita jo parin kuukauden ajan: Katsonut silmiin, hymyillyt, kutsunut kahville, kutsunut kotiini, kutsunut ravintolaan, jutellut yömyöhään asti. Kirjoittanut pari kaksimielistä tekstariakin, koskettanut käsivarteen ja koskettanut varovasti ohimennen sormella miehen rintakehään...keikistellyt tiukoissa farkuissa hiusteni kanssa peilin edessä miehen seistessä takanani, mutta mitään ei ole tapahtunut. Ei mitään. Pikkuhiljaa alkaa kyllästyttää koko tyyppi.
En tee varsinaisia aloitteita, mutta jos jostain syystä ajaudun tilanteeseen, jossa tykkään jostain ja menenkin kuvittelemaan tunteiden olevan molemminpuolisia, niin kerron kyllä silloin toiselle tunteistani, enkä jää arpomaan, että olisiko mitään seurannut. En siis ekana paljasta tämmöisiä, mutta jonkin ajan jälkeen, kun oletan toisellakin voivan olla tunteita. Ei ole ikävä kyllä koskaan ollut :( Mutta en silti sinkku ole.
Mutta jos olisin sinkku ja haluaisin vähän vaikka sellaista humputteluseuraa yhden illan jutun muodossa, niin tuskin tekisin mitään aloitteita. Uskon (ikävä kyllä) olevani miesten mielestä ruma ja vastenmielinen tai siis mun itsetunnon romauttaisi, jos YKSIKIN mies olisi sitä mieltä, koska itseasiassa omasta mielestäni olen ihan söpö, niin miten joku ei tajuaisi sitä? Kamala ajatuskin.
N43
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt yrittänyt tehdä aloitteita jo parin kuukauden ajan: Katsonut silmiin, hymyillyt, kutsunut kahville, kutsunut kotiini, kutsunut ravintolaan, jutellut yömyöhään asti. Kirjoittanut pari kaksimielistä tekstariakin, koskettanut käsivarteen ja koskettanut varovasti ohimennen sormella miehen rintakehään...keikistellyt tiukoissa farkuissa hiusteni kanssa peilin edessä miehen seistessä takanani, mutta mitään ei ole tapahtunut. Ei mitään. Pikkuhiljaa alkaa kyllästyttää koko tyyppi.
Olet lähtenyt viemään tilannetta, joten miehelle on varmaan hankalaa tehdä roolinvaihdosta. Varmaan ujo mies? Olisi varmaan iloinen, jos sinä johdattaisit hänet suhteeseen ja hänen ei tarvitsisi tehdä mitään.
En koskaan, aina on miehet tehneet. Aikuisikään asti luulin ettei kukaan muukaan nainen tee, niin itsestäänselvää se oli että miehet tekee aloitteen. Muta vissiin jotkut naisetkin?
En tee, ihan vaan koska en uskalla.