Miten päästä yli vihasta, joka leimahtaa vielä vuosienkin jälkeen...

taidat olla melkoinen tuuliviiri? Mitä ystäväsi teki?

Minulla on myös vaikeuksia unohtaa kärsimiäni vääryyksiä ja aina ne jostain nousevat pintaan, vaikka miten luuli jo ne käsitelleensä. Se on todella raskasta - minulle.

Anteeksi annoin ihan meidän molempien lasten takia, en halunnut kummankaan lapsen menettävän läheiisä kummivanhempia, mutta niinhän siinä sitten ajan kanssa lopujen lopuksi kävi, koska välit viilenivät. Lähinnä, koska luottamus tähän ihmiseen kärsi aika pahasti... En halunnut vihaspäissä tehdä lopullista rikkoa ystävyyteen, koska pelkäsin katuvani myöhemmin. Ystävä petti luottamukseni yrittämällä iskeä mieheni kun itse makasin sairaalakunnossa viikko tolkulla. En vaan voi antaa anteeksi tätä slekäni takana vehtaamista silloin kun itse olin heikoimmillani.



Painoin tunteet villasella, vaikka ne olisi pitänyt päästää ulos.

Ihan meidän molempien lasten takia olen säilyttänyt välit, koska olemme ristiin kummivanhemmat ja ennen tätä episodia läheisissä väleissä, lapset miltein toistensa parhaat ystävät.



ap

saat olla nyt itsekäs ja ihan itsesi vuoksi ois hyvä että kauheesti asiaa vatvoisi. Toinen on tehnyt väärin ja hän on syyllinen. Sinun ei tarvitse antaa anteeksi mutta voit koittaa unohtaa. Koitat vaan pitää asialliset välit ja aatella et häpeä on hänen puolellaan. Tuskin asia enää vatvomalla paranee. Minäkin olen tekemisissä kyllä sen kanssa joka minua kusetti mutta välit on sellaiset asiallisen viileet ja koskaan en enää usko häneen täysillä enkä uskoudu.

Kaikki tekevät joskus virheitä elämänsä aikana. Eiköhän aikuiset ihmiset tuollaisista jutuista pääse yli ja eteenpäin.

Kannattaisi keskittyä tulevaan, ei menneeseen...

Minullakin ystävä on menettänyt luottamukseni, eikä enää koskaan tule olemaan sitä mitä oli, tai sitä mitä kuvittelin olevan, eli aitoa ystävyyttä.

En ikinä olisi tekemisissä tuollaisen kanssa; sehän on aivan arvoton ihminen

Voisin olla pakolliset tekemisissä mutta näyttäisin halveksuntani avoimesti. Mutta mikä oli miehesi osuus tässä välikohtauksessa? Omistaako hän aivot vai olivatko ne mukanasi sairaalassa?

Joko laittaa kokonaan välit poikki ystävän törkeän teon vuoksi, vaikka sitten katoaisen välit myös kummilapseeni.



Tai sitten nielen viimeisenkin ylpeyteni ja yritän päästä tästä vääryydestä ylitse, uskoa että me jokainen mokataan ja kaikille voi suoda uuden mahdollisuuden. Mutta minkä kustannuksella? Jos mieheni ei olisi uskollinen ja sitoutunut minuun, olisin minä nyt se katkera yh. Ainakin tiedän keneen voin luottaa.



Joku ratkaisu asiaan pitäisi saada, koska sen vatvominen ja vihantunteet vie voimia. Toisaalta olen niin voimaton tässä tilanteessa, että helpointa olisi vain antaa olla, tavata ystävää milloin hän ottaa yhteyttä ja muulloin antaa olla...



ap

Minusta teillä on tunne-elämä itsellä sekaisin tai kovettunut. Tuo on todella törkeää ja kertoo ap:n ystävän olevan narsistimainen, välinpitämätön pyrkyri. Todennäköisesti koluluttamaton ja sivistymätön!



Vaikea tilanne, miten ap voisi päästä ystävänsä yläpuolelle. Ole häntä parempi, kaikessa. Osoita hänelle kaikin keinoin-hienovaraisesti- miten vähän hän merkitsee sinulle. Tee hänen olonsa epämukavaksi aina kun mahdollista. Tee asiat niin hienovaraisesti, että hän ei voi puolustautua kokematta olevansa vainoharhainen.



Varmasti jonkinlainen kosto on ainoa joka voi auttaa pääsemästä asian yli.

olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole hyvä olla. Elämä on liian lyhyt sellaiseen. Katkeroituminen ja viha syövät sinun energiaa. Unohda unohda ja unohda - siinä ohje.