Vege + seka -pariskunta

Mikä estää miestä paistamasta pihviä halutessaan?

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää miestä paistamasta pihviä halutessaan?

Tässä taitaa olla suurimpana ongelmana vegaanin suvaitsemattomuus,

Ei tietysti mikään, mutta eihän sitä nyt jaksa kahdestaan tehdä aina omia ruokia.

Ap

Onnistuu, jos sinä et yökkäile, kun on lihaa jääkaapissa, eikä mies odota, että sinä valmistaisit liharuokia.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietysti mikään, mutta eihän sitä nyt jaksa kahdestaan tehdä aina omia ruokia.

Ap

Ei kai siinä hirveästi jaksamista vaadita jos mies paistaa itselleen lihaa tai kalaa jos vegepohjainen sapuska ei riitä. Näin käsittääkseni yleensä toimitaan.

Luultavasti miehen terveydellekin parempi, jos tulee enemmän kasviproteiinia. Eikä tosiaan pihvin paistossa kestä kauaa, jos haluaa sitä vaikka kasvislasagnen lisäksi.

Viimeistään kun lapsien ruokavaliosta tulee puhe on ongelmat edessä

Minä en ole vegaani mutta en syö punaista lihaa, mies ja lapsi syövät kaikkea. Yleensä jos kokkaan koko porukalle tehdään ruokaa mitä voin itse syödä, miestä ei harmita että liha jää vähemmälle. Joskus teen heille lihapullia ja itse syön kasvisruokaa. Ehkä kerran kuussa tulee ostettua lohifilettä minulle ja mies paistaa silloin itselleen pihvin.

Ei ole mikään ongelma ainakaan meidän perheessä. Helposti saa kasvisruokiin tehtyä lisukkeeksi lihaa sille joka tätä syö. Näin ollaan menty melkein kymmenen vuotta, myös ennen kun lapsi oli kuvioissa.

Okei. Hyvä kuulla. En ole suvaitsematon, mietin vain miten tämä toimii, olen aina seurustellut kasvissyöjien kanssa. Minun puolestani mies voi vetää lihaa mielin määrin, vaikken sitä järkevänä pidäkään. Itse en pihviä suostu paistamaan.

No ei kai nyt sen takia erota, että on eri ruokavalio? Yhdessä voi tehdä jotain kasvisruokaa, mihin mies voi sivuun paistaa sen pihvinsä. :)

Vierailija kirjoitti:

Okei. Hyvä kuulla. En ole suvaitsematon, mietin vain miten tämä toimii, olen aina seurustellut kasvissyöjien kanssa. Minun puolestani mies voi vetää lihaa mielin määrin, vaikken sitä järkevänä pidäkään. Itse en pihviä suostu paistamaan.

Mitä väliä sillä on, kuka sen pihvin paistaa, kun ostopäätös on kuitenkin jo tehty?

Meillä ainakin sujui vuosia (lopulta mies tosin ryhtyi myös kasvissyöjäksi, mutta ihan omista motiiveistaan). Söimme opiskeluaikana yleensä viikolla lounaan yliopistolla ja illalla emme enää syöneet varsinaista ruokaa. Viikonloppuna teimme kasvisruokaa tai söimme ulkona. Eli päivittäistä ruoanlaittoa ei ollut.

Lapset ovat syöneet myös lihaa, en luottanut siihen, että saisin ruokavalion tarpeeksi ravinteikkaaksi muuten.

Eiköhän se toimi, meillä ainakin toimii kun mies voi itse tehdä itselleen liharuokaa jos haluaa :D Kunhan kumpikaan ei yököttele toisen ruokia.

Hyvin onnistuu! Meillä on muutama kasvisruoka, joista mieskin tykkää kovasti. Jos meinaan kokata jotain niistä ruoista, kerron sen miehelle etukäteen (rakas, huomenna aattelin tehä avokadopastaa, syötkö säkin?).

Jos teen jotain kasvisruokaa, mikä ei ole miehen mieleen, mies tekee itselleen jotain muuta ruokaa. Tosin usein silloinkin käytetään esim. yhteistä salaattipohjaa, johon minä lisään tofua ja mies itse paistamansa pihvit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Hyvä kuulla. En ole suvaitsematon, mietin vain miten tämä toimii, olen aina seurustellut kasvissyöjien kanssa. Minun puolestani mies voi vetää lihaa mielin määrin, vaikken sitä järkevänä pidäkään. Itse en pihviä suostu paistamaan.

Mitä väliä sillä on, kuka sen pihvin paistaa, kun ostopäätös on kuitenkin jo tehty?

Periaatekysymys. Ap

Meillä molemmat on sekasyöjiä, mies lihapainotteinen ja minä kasvispainotteinen. Kalasta tykätään kumpikin. Käytännössä mies syö työpaikkalounaalla aina lihaa (tai kalaa) ja minä kasvista (tai kalaa). Kotona tehdään aika tasan kasvista/kalaa/lihaa. 

Helpointa on kun kumpikaan ei ole ehdoton.

Asuin viime kesän yhdessä poikaystäväni kanssa toisessa kaupungissa. Minä lakto-ovo, poikaystävä sekasyöjä. Muuten meni ihan hyvin, mies söi tekemiäni ruokia ja joskus lisäsi lihaa siihen (ja leikkeleitä leivän päällä ym), mutta ongelma oli se, ettei mies ymmärtänyt miksen suostunut maksamaan lihasta puolia. Jaoimme ruokalaskun puoliksi, ja olihan siellä jotain paprikaa jota mies ei syö, joten sinänsä hänkin maksoi minun ruokiani. Mutta silti - olisiko kenelläkään ideaa miten selittää toiselle, miksi en halua maksaa hänen liharuokiaan...? Meni aina riitelyksi. Lopulta minä tarjouduin maksamaan aina ruokalaskun "koska helpompaa että toinen maksaa aina", ja kuiteista sitten nappasin salaa lihat vain hänen maksettavakseen kun puolitimme laskua kuun lopussa.

Miksi et muka voisi laittaa miehellesi oikeaa ruokaa omien rehujesi ja itupöperöiden sijaan? Itse saat syödä vaikka kiviä, mutta miestä et voi siihen pakottaa.

Meillä ei ole ongelma. Ekan poikaystävän kanssa oli asiasta vääntöä, ja vähensikin lihan syöntiä. Opin kyllä niistä ajoista, että on isompiakin asioita kun ruokavalio.

Olen kyllä itsekin lipsunut vegeilystä ja nykyään vetelen maitotuotteita, kalaa, riistaa, kalkkunaa ja luomunautaa (aika harvoin). Possua ja kanaa en pysty vaikka yrittäisin, jotenkin niiden maku, byää.

Kun mä teen ruoat, niin muut syövät mitä mä teen. Niin lapset kuin mieskin. Mies on siis sellainen kaikkiruokainen yksilö, lapset syö pitkälti sitä mitä minäkin, mutta saavat syödä kaikkea kyllä.

Joskus teen kasvisruokaa, joskus liharuokaa. Joskus teen jopa molempia yhtäaikaa. Eipä se lopulta niin ihmeellistä ole, kun on iän myötä vähän laskeutunut tuolta vegeilyfundamentalismin valtaistuimelta. Pääsee paljon helpommalla kun ottaa vähän rennommin. Ei yhden ihmisen ruokavalio tätä palloa pelasta kuitenkaan. Teen parhaani ja enempään en pysty. Kyllä meillä vähemmän eläinperäisiä tuotteita käytetään kuin keskivertoperheessä, veikkaisin.

Onneksi meidän lapset rakastaa kasviksia! :)

Vierailija kirjoitti:

Joskus teen kasvisruokaa, joskus liharuokaa. Joskus teen jopa molempia yhtäaikaa. Eipä se lopulta niin ihmeellistä ole, kun on iän myötä vähän laskeutunut tuolta vegeilyfundamentalismin valtaistuimelta. Pääsee paljon helpommalla kun ottaa vähän rennommin. Ei yhden ihmisen ruokavalio tätä palloa pelasta kuitenkaan. Teen parhaani ja enempään en pysty. Kyllä meillä vähemmän eläinperäisiä tuotteita käytetään kuin keskivertoperheessä, veikkaisin.

Kiva sulle, mutta kaikki ei ole vegejä pelastaakseen maailman, vaan useimmat eivät moraalisista syistä pysty osallistumaan eläinten massatappamiseen.