Miten pienelle lapselle suositellaan viikko-viikko systeemiä?

No ei kenellekään suositella. Huono Provo.

Meillä lapsi aloitti tuon 2v.

Ei kai sitä kenellekään suositella mutta kuvittelisin että kolmesta vuodesta ylöspäin se voisi olla varteenotettavana vaihtoehtona. Ja on tietysti lapsia kenelle se ei ikinä sovi.

Mulla ei ole erolapsia, mutta tällaisia huomioita olen keskusteluista tehnyt.

En suosittelisi kellekään. t. viikko-viikko systeemissä lapsena elänyt

Aikaisintaan eskari-iässä. Tuota pienemmät lapset voivat tavata toista vanhempaansa viikonloppuisin ja vaikka päiväkodista hakemisen yhteydessä kyläilemällä tms.

Aivan pienet lapset eivät hahmota, että toisen vanhemman näkee sitten taas viikon päästä. Pallottelu aiheuttaa turhaa ahdistusta, koska pikkulapsi ei pysty käsittämään aikaa samalla tavoin kuin isommat lapset ja aikuiset. Raukka luulee, ettei enää näe äitiä/isää ja näin käy joka viikko! :(

Kyllähän vauvatkin sopeutuvat pallotteluun, mutta se ei tarkoita sen olevan hyväksi lapselle. Oireet turvattomuudesta voivat tulla vasta teini-iässä.

Vierailija kirjoitti:

Aikaisintaan eskari-iässä. Tuota pienemmät lapset voivat tavata toista vanhempaansa viikonloppuisin ja vaikka päiväkodista hakemisen yhteydessä kyläilemällä tms.

Aivan pienet lapset eivät hahmota, että toisen vanhemman näkee sitten taas viikon päästä. Pallottelu aiheuttaa turhaa ahdistusta, koska pikkulapsi ei pysty käsittämään aikaa samalla tavoin kuin isommat lapset ja aikuiset. Raukka luulee, ettei enää näe äitiä/isää ja näin käy joka viikko! :(

Kyllähän vauvatkin sopeutuvat pallotteluun, mutta se ei tarkoita sen olevan hyväksi lapselle. Oireet turvattomuudesta voivat tulla vasta teini-iässä.

Ai hahmottaako se sitten paremmin sen, että näkee toisen vanhemman ( lue:isän) vasta melkein kahden viikon päästä?

Ja ymmärtää silloin sen, että näkee hänet myös uudelleen?

meille lapsenvalvoja sanoi, ettei suositella alle koululaiselle.

Mieheni lapsi aloitti vuoroviikkoilun 2-vuotiaana. Ei kuulemma lastenvalvojat kommentoineet asiaa mitenkään.

up

Lapsella on oikeus yhteen pysyvään kotiin. Viikko-viikko pompottelu palvelee vain eronneiden vanhempien tarpeita, lapselle ei todellakaan ihanteellinen ratkaisu. Tätä monen vanhemman on kuitenkin vaikea tunnustaa, koska toki viikko vanhemmutta ja viikko vapaata- systeemi on heille paras ja tasapuolisin ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

meille lapsenvalvoja sanoi, ettei suositella alle koululaiselle.

Mieheni lapsi aloitti vuoroviikkoilun 2-vuotiaana. Ei kuulemma lastenvalvojat kommentoineet asiaa mitenkään.

Ammattitaidotonta porukkaa osunut kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisintaan eskari-iässä. Tuota pienemmät lapset voivat tavata toista vanhempaansa viikonloppuisin ja vaikka päiväkodista hakemisen yhteydessä kyläilemällä tms.

Aivan pienet lapset eivät hahmota, että toisen vanhemman näkee sitten taas viikon päästä. Pallottelu aiheuttaa turhaa ahdistusta, koska pikkulapsi ei pysty käsittämään aikaa samalla tavoin kuin isommat lapset ja aikuiset. Raukka luulee, ettei enää näe äitiä/isää ja näin käy joka viikko! :(

Kyllähän vauvatkin sopeutuvat pallotteluun, mutta se ei tarkoita sen olevan hyväksi lapselle. Oireet turvattomuudesta voivat tulla vasta teini-iässä.

Ai hahmottaako se sitten paremmin sen, että näkee toisen vanhemman ( lue:isän) vasta melkein kahden viikon päästä?

Ja ymmärtää silloin sen, että näkee hänet myös uudelleen?

Miksi näkisi vasta kahden viikon päästä? Eikö voi nähdä viikonloppuisin ja vaikka joka arkipäivä?? Jos oikeasti välittää lapsestaan, pystyy kyllä järjestämään aikaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisintaan eskari-iässä. Tuota pienemmät lapset voivat tavata toista vanhempaansa viikonloppuisin ja vaikka päiväkodista hakemisen yhteydessä kyläilemällä tms.

Aivan pienet lapset eivät hahmota, että toisen vanhemman näkee sitten taas viikon päästä. Pallottelu aiheuttaa turhaa ahdistusta, koska pikkulapsi ei pysty käsittämään aikaa samalla tavoin kuin isommat lapset ja aikuiset. Raukka luulee, ettei enää näe äitiä/isää ja näin käy joka viikko! :(

Kyllähän vauvatkin sopeutuvat pallotteluun, mutta se ei tarkoita sen olevan hyväksi lapselle. Oireet turvattomuudesta voivat tulla vasta teini-iässä.

Ai hahmottaako se sitten paremmin sen, että näkee toisen vanhemman ( lue:isän) vasta melkein kahden viikon päästä?

Ja ymmärtää silloin sen, että näkee hänet myös uudelleen?

Miksi näkisi vasta kahden viikon päästä? Eikö voi nähdä viikonloppuisin ja vaikka joka arkipäivä?? Jos oikeasti välittää lapsestaan, pystyy kyllä järjestämään aikaa siihen.

No entä jos se toinen vanhempi ei anna? Koska on "hänen" aikansa?

Ensisijaisesti lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Kyllä rakas ja läheinen vanhempi ja ajan viettäminen tämän kanssa on lapselle tärkeämpää kuin tavarat tai paikat. No mutta tällä palstalla nyt vallitseekin tämä hyvin vahva äitimyytti, jossa äiti on lapselle aina se tärkein ja äidin paras on lapsen paras ja se isä kelpaa lähinnä taloudelliseen tukeen ja silloin tällöin lapsenvahdiksi.

Mur.

Viikko/viikko ei välttämättä ole hyvä alle kouluikäiselle, mutta mahdollisimman paljon pitäisi saada olla kummankin vanhemman kanssa (50/50 tai ainakin lähes, ajan voi jakaa pienempiinkin pätkiin kuin viikko ja viikko). Eikä sitä tarvitse ajatella pompotteluna, vaan tilanteena jossa lapsen suhdetta molempiin vanhempiin tuetaan tilanteen sallimilla keinoilla.

T. Äiti itsekin

Oiskohan parempi lapsen kannalta, että vanhemmat vaihtaa kotia viikon välein ja lapsi saa asua samassa huushollissa. Hankkikaa siis kakkoskämppä, jossa toinen vanhempi asuu sen viikon, kun ei ole lapsenhoitovuorossa. 

Huomaatte aika piankin, miltä pallottelu tuntuukaan siitä lapsesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisintaan eskari-iässä. Tuota pienemmät lapset voivat tavata toista vanhempaansa viikonloppuisin ja vaikka päiväkodista hakemisen yhteydessä kyläilemällä tms.

Aivan pienet lapset eivät hahmota, että toisen vanhemman näkee sitten taas viikon päästä. Pallottelu aiheuttaa turhaa ahdistusta, koska pikkulapsi ei pysty käsittämään aikaa samalla tavoin kuin isommat lapset ja aikuiset. Raukka luulee, ettei enää näe äitiä/isää ja näin käy joka viikko! :(

Kyllähän vauvatkin sopeutuvat pallotteluun, mutta se ei tarkoita sen olevan hyväksi lapselle. Oireet turvattomuudesta voivat tulla vasta teini-iässä.

Ai hahmottaako se sitten paremmin sen, että näkee toisen vanhemman ( lue:isän) vasta melkein kahden viikon päästä?

Ja ymmärtää silloin sen, että näkee hänet myös uudelleen?

Miksi näkisi vasta kahden viikon päästä? Eikö voi nähdä viikonloppuisin ja vaikka joka arkipäivä?? Jos oikeasti välittää lapsestaan, pystyy kyllä järjestämään aikaa siihen.

Kovinkohan monelta tuo onnistuu? Joo, nuo on kauniita sanoja, mutta valitettavan usein nuo tapaamis -ja huoltajuus asiat ei mene niinkun ihanne olisi. Meillä esim. täysin mahdoton järjestää koska lapsen isä ei halua nähdä minua ja lapsi vaihtaa kotiakin päiväkodin kautta.

Lapset ovat mestareita sopeutumaan jopa muuttamaan maasta toiseen pieninä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisintaan eskari-iässä. Tuota pienemmät lapset voivat tavata toista vanhempaansa viikonloppuisin ja vaikka päiväkodista hakemisen yhteydessä kyläilemällä tms.

Aivan pienet lapset eivät hahmota, että toisen vanhemman näkee sitten taas viikon päästä. Pallottelu aiheuttaa turhaa ahdistusta, koska pikkulapsi ei pysty käsittämään aikaa samalla tavoin kuin isommat lapset ja aikuiset. Raukka luulee, ettei enää näe äitiä/isää ja näin käy joka viikko! :(

Kyllähän vauvatkin sopeutuvat pallotteluun, mutta se ei tarkoita sen olevan hyväksi lapselle. Oireet turvattomuudesta voivat tulla vasta teini-iässä.

Ai hahmottaako se sitten paremmin sen, että näkee toisen vanhemman ( lue:isän) vasta melkein kahden viikon päästä?

Ja ymmärtää silloin sen, että näkee hänet myös uudelleen?

Miksi näkisi vasta kahden viikon päästä? Eikö voi nähdä viikonloppuisin ja vaikka joka arkipäivä?? Jos oikeasti välittää lapsestaan, pystyy kyllä järjestämään aikaa siihen.

No entä jos se toinen vanhempi ei anna? Koska on "hänen" aikansa?

Ensisijaisesti lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Kyllä rakas ja läheinen vanhempi ja ajan viettäminen tämän kanssa on lapselle tärkeämpää kuin tavarat tai paikat. No mutta tällä palstalla nyt vallitseekin tämä hyvin vahva äitimyytti, jossa äiti on lapselle aina se tärkein ja äidin paras on lapsen paras ja se isä kelpaa lähinnä taloudelliseen tukeen ja silloin tällöin lapsenvahdiksi.

Mur.

Viikko/viikko ei välttämättä ole hyvä alle kouluikäiselle, mutta mahdollisimman paljon pitäisi saada olla kummankin vanhemman kanssa (50/50 tai ainakin lähes, ajan voi jakaa pienempiinkin pätkiin kuin viikko ja viikko). Eikä sitä tarvitse ajatella pompotteluna, vaan tilanteena jossa lapsen suhdetta molempiin vanhempiin tuetaan tilanteen sallimilla keinoilla.

T. Äiti itsekin

Kuule, mikä estää vanhempia vaihtamasta kämppää? Lapsi saa asua kodissaan 100%, vanhemmat vaihtavat asuntoa. Ai että on ikävää, kun aina on kamat väärässä paikassa...? Duh, siltä lapsestakin tuntuu. 

Paitsi sillä huomattavalla erotuksella, että 

1) hän on tilanteeseen täysin syytön, eikä ole voinut päättää asiasta

2) hän on lapsi, jolle se oma koti ja huone ja lelut ja naapuruston kaverit ovat ihan toisella lailla tärkeitä kuin aikuiselle.

Että mur tosiaan.

13

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat mestareita sopeutumaan jopa muuttamaan maasta toiseen pieninä.

Meinaat, että kaikki, mihin lapsi sopeutuu ajan kanssa on HYVÄKSI lapselle?

Tässä puhuttiin nyt siitä, mitä suositellaan lapselle. 

Mä väitän lisäksi, että kaikki, mihin lapsi sopeutuu lapsena ei ehkä olekaan enää ollenkaan ok, kun lapsi on itseään viiltelevä ja levoton ja mihinkään sopeutumaton teini, jolla on paha perusturvallisuuden tunteen puute.

Tietysti kaikilla ei käy noin. Mutta iso on riski, kun lasta ihan pienestä pitäen retuutetaan koko ajan kodista toiseen.

Koettakaa nyt keksiä parempia ratkaisuja.

13

Käsittääkseni yli 10-vuotiaita lapsia on tutkittu aiheesta ja he ovat keskimäärin kokeneet viikko-viikko -järjestelyn paremmaksi kuin joka toinen vkl-systeemin, jos vanhemmat asuvat lähekkäin.

Sen perusteella mitä tiedän lapsen kehityksestä, niin viikko-viikko alle 5-vuotiaalla kuulostaa lähinnä henkiseltä pahoinpitelyltä. Mielestäni tuota nuoremmilla pitäisi olla esim. 5 päivää toisella vanhemmalla - 3 päivää toisella ja siitä voitaisiin vähitellen siirtyä viikko-viikkoon. Vauvan tai taaperon pitäisi mielestäni asua yhdessä kodissa, jonne toinen vanhempi tulisi tapaamaan häntä mahdollisimman usein, ja vähitellen siirryttäisiin lapsen kasvaessa tapaamisiin toisen vanhemman luona.

Niin samaa, mieltä viikko-viikko palvelee vanhempia, ei lasta. Vanhemmilla omaa aikaa näin paremmin. Mites kun toinen löytää uuden, saa uusia lapsia ? Toinen muuttaa "vietestä" pois. ?

Ajatelkaa lapsia ! Itse en ikinä suostuisi viikko viikko järjestelyihin.

Vituttaa tämä mammojen itsekäs paasaus! "Minä olen janikapetterille ainut oikea ja turvallinen vanhempi"

Itse olen eroperheestä ja vituttaa niin suuresti, että kaltaisenne äiti päätti minun puolestani etten tarvitse kunnollista ja luontevaa suhdetta isääni... Joka sitä olisi halunnut.

Ikävää vielä näin aikuisiälläkin, kun kyläily on nimenomaan vieraalle menoa....