Miten voittaa äiti lasten huoltajuudessa?

OHJEET

Nuori mies tuli valittamaan minulle raskaana olevan vaimonsa käytöksestä…mies tunsi jotenkin jäävänsä huomiotta tässä näytelmässä. Ihmetteli, mistä on kysymys? Vastasin näillä…ah, niin viisailla ja kokemuksen jalostamilla sanoilla:

”Toinenkin, niistä jäljellä olevista aivosoluistasi on ilmeisesti vaurioitunut, koska kukaan täysissä järjissään olevan mies ei ryhtyisi noin epätoivoiseen puuhaan kuin lasten tekoon naisen kanssa. Siinä pelissä sinulle on varattu pelkkä kärsijän ja maksumiehen rooli. Jokaisen kauneimmankin ja lempeimmän naisen sisälle on rakennettu pirttihirmu, joka vain odottaa esiin tuloaan… Nainen syö sinut lounaaksi tulevassa avioerossasi ja käyttää sinusta saamansa energian hyväkseen omaan henkiseen kasvuunsa ja kaupan päälle vie lapsesi mukanaan. Pienlapsiperhearki on niin rankkaa puuhaa, että nykypäivän narsistiset naiset eivät kestä sitä äiti-myytin varjossa, vaan ennemmin tai myöhemmin löytävät läheltään kohteen, johon heijastaa oma riittämättömyyden tunteensa=mies=ero. Nykypäivän naiset ovat muutenkin helposti kakkulit housussa tyyliin: Apuja, mie romahan=enää ei tarvita mitään erikoista romahdukseen, ihan tavallinenkin arki saa naisen luovuottamaan.

Mutta jos pullat on jo uunissa, niin on turha valittaa, voit kuitenkin yrittää pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. Voit yrittää pitää lapsen itselläsi. Panosta siis kaikkesi hyvään isyyteen. Narsistisessa harhassaan nainen kuvittelee omistavansa lapsen, vaikka olette yhdessä sen äheltäneet alulle… Käytä tätä narsismia hyväksesi, näyttele hyvää isää, jos pelaat nöyrästi ja huomaamattomasti, äiti ei edes huomaa, että käärme on luikerrellut hänen puutarhaansa… Olennaista on, että olet kaikessa mukana lapsen arjessa. Erityisen tärkeää on varastaa äidiltä yönukutteluja, päiväuninukutteluja. Totuus näet on, että se ken kehtoa keinuttaa, sillä on valta lapseen nähden=lohtusyli. Alistettua asemaasi miehenä kuvastaa hyvin se, että saatat jopa itse uskoa, että ”lapsen on parempi äidin kaa kuin isän kaa”, mikä kuitenkin on naisten syöttämää harhaa. Lapsi tarvitsee vain lohtusylin arvoisen paikan, pidä huolta miehenä, että sinulla on se!

Sinusta ei kutenkaan tule lohtusyliä itsestään ja ilmaiseksi. Ymmärrä, että lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden, siksi ajaksi voit luopua ainakin aikaavievimmistä harrastuksistasi ja käyttää ne lapsen kanssa vietettyyn aikaa=suhteellisuudentajuista aikaperspektiiviä. Voin luvata sinulle, että 100-vuotiaana vanhainkodissa miettiessäsi näin pienlapsiaikoja tuskin kadut sitä, että käytit aikasi lapsiin…päinvastoin. Salakavalasti tarjoa äidille säännöllistä mahdollisuutta omiin menoihin ja harrastuksiin, sillä aikaa voit rauhassa kehittää itsenäistä, äidistä riippumatonta suhdettasi lapsiin=ensiarvoisen tärkeää. Äiti toki saattaa vaistota tässä vaaran ja yrittää kaikin keinoin tehdä sinusta riippuvaisen hänen lastenhoito-ohjeistaan, niin että itsenäinen kykysi hoitaa lasta ei pääsisi kehittymään. Jos äidin ”valvontaa” alkaa esiintyä, niin tarjoa äidille mahdollisuutta omaan vapaa-aikaan=hän ei pysty vastustamaan tätä kiusausta.

Kun väistämättömän eron ensimerkit alkavat esiintyä, ole tarkkana!!! Nainen tarvitsee eronsa, hän lihoo ja kasvaa siitä henkisesti kuin vampyyri, sitä vastaan on turha taistella. Jos olet oikein onnekas, niin lapsiperhe-paossaan naisesi hommaa itselleen miehen valmiiksi seuraavaksi uhriksi=pettää. Anna sen tapahtua ja keskitä nyt kaikki huomiosi lapseen. Sillä aikaan kuin vaimosi siis polttelee romanttisesti kynttilöitä toisen miehen kanssa rakastellessa, sinä hoidat kiltisti lapsia. Tarjoa naiselle jopa siihen mahdollisuutta…ole harkitun sinisilmäinen, älä ole huomaavinasi sitä, että joku ottaa suihkuunkin kännyn mukaansa… Olet jo menettänyt vaimosi, turha pullikoida vastaan, mutta naisiahan maailmassa riittää, voit aina ottaa uuden=vaihtelu sitä paitsi virkistää! Siis jos haluat pakonomaisesti toistaa virheesi…

Sen sijaan lapsen täyttä menetystä äidille ei mikään korvaa=Nyt kaikki peliin! Hyvässä lykyssä vaimo on niin uuden rakkauden lumoissa, että laiminlyö lapsiaan, sillä aikaa sinä keinutat kehtoa. Anna ajan kulua, ero tulee kyllä ajallaan, keskitä kaikki voimasi lastenhoitoon, mikä ajaa lapsia sinun syliisi äidin huomion mennessä kynttilän polttoon. Tiedät kuitenkin, että loppupelin aika lähestyy. Sitten tulee Final Countdown. Jossain kohtaan katotaan, kuka on kuka?

VOITTO ON SULOINEN

Olin lähdössä töistä, kun äiti soitti, että hän ajaa juuri päiväkotiin hakemaan lapsia. Lisäksi äiti ilmoitti ykskantaan, että hän muuttaa nyt lasten kanssa uuteen kotiin, jonka sijaintia hän ei kerro ja että lapsilla on nyt uusi isä. Että hän on hakenut ja kerännyt kamppeensa kotoamme. Palveluksiani isänä ei enää kuulema tarvita, että en näe enää koskaan lapsiani jne. Sitten vähän haistatteluja päälle ja luuri korvaan (vanha kielikuva). Siis tyypillistä settiä, mitä naiset usein tarjoavat erossa miehille=varoituksen sana!

Hymyilin itsekseni. Äiti oli tyhmyyksissään pelannut korttinsa niin, että hänen äitiytensä oli pelkkä harha, kuvitelma, jonka oli aika tulla julki juuri tänään – etenkin äidille itselleen. Tänään olisi palkkasoturin palkkapäivä. Katsoin kelloa ja laskin, että äiti kestää kenties 2 tuntia, ennen kuin joutuu palauttamaan lapset minulle. Päätin jäädä kaupoille kaupunkiin siksi aikaa. Olin väärässä. Äiti ei pärjännyt edes yhtä tuntia lastensa kanssa, jonka jälkeen sain puhelinsoiton. Kuten oletinkin, lapseni todella ”innostuivat” uudesta kodista ja uudesta isistä niin, että lasten vihlova, kimeä itku kuului äidin stressaantuneen äänen taustalla, kun äiti pyysi minut hakemaan lapset kotiin. Äidin äänestä oli nyt poissa voitonriemu, hän aneli rukoilevalla äänellä minua hakemaan lapset. Teimme reffit parkkipaikalle, johon äiti saapui lasten kanssa uuden isin ajaessa autoa. Äidin auto parkkeerattiin niin, että en näkisi tätä uutta miestä, mikä ei minua kyllä lainkaan kiinnostanut muutenkaan. Uusi mies ja äiti ovat epäilemättä ansainneet toisensa, mitäpä asia mulle kuuluu?

Minua kiinnosti vain lapset. Äiti sitten otti pienemmän vauvan ja kantoi suoraa, korvia vihlovaa huutoa kirkuvan lapsen syliini. Vauvan aistiessa lohtusylinsä hän kietoutui kaulaani ja kirkuva itku loppui kuin veitsellä leikaten=lohtusyli on lohtusyli, ei siihen äitiä tarvita. Tavoitin äidin katseen ja virnistin hänelle v-mäisesti. Kävelin autolle ja kiinnitin vauvan turvaistuimeensa. Seuraava lapsi juoksi itse äidin autosta syliini. Tämä tapaus oli kirkunut niin kauan, että jatkoi vielä sylissänikin huutoaan. Ryhdyin hyräilemään ääneen hiljaa lapsen korvaan tuttua, jokapäiväisessä käytössä olevaa unilauluani ja tämäkin lapsi lopetti itkunsa, kun sain vielä haroa sormillaan hiuksiani (rauhoittumis/lohtukeinoja, jotka kehittyvät arkisessa vuorovaikutuksessa lasten kaa), nostelin hänetkin omaan turvaistuimeensa. Nou hätä!

Auton katon yli toivotin tulevalle ex-vaimolleni hymyillen iloisesti: syö perse! ja jatkoin matkaa… Näin alkoi uusi, onnellinen yh-elämä, jota on jatkunut tähän päivään asti. Koska talo oli yksin minun nimissäni ja lapset asuivat kanssani, niin minun ei tarvinnut exsää päästää enää yhteiseen kotiimme. Koska lapset asuivat jo valmiiksi kanssani, lastensuojelu katsoi parhaaksi, että lapset asuvat kanssani, mistä tuli itseään toteuttava ennuste. Kun he kysyivät exsältä, että uskooko hän minun pärjäävän yksin lapsien kanssa, ex vastasi: kyllä. Minä vastasin yhtä rehellisesti tähän kysymykseen: en usko, että äiti pärjää yksin lasten kanssa.

Ja mikäs on hymyillessä, se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa! Nyt tuo 3-vuotias tyttö on 10-vuotias ja yks päivä kun radiosta tuli sen vanha unilauluni, niin lapsi sanoi, Pane pois tuo musa, hän ei halua nukahtaa juuri nyt… Että homma toimii kyllä, kun siihen osaa oikein panostaa!