En halua mennä töihin
Aloitin maanantaina työni uudessa paikassa, eli olen kolme päivää ehtinyt olla. Joka päivä on ahdistanut ja ärsyttänyt koko 8-tuntisen työpäivän ajan.
Ainoa hyvä (siedettävä) hetki työpäivässä on lounastauko, jolloin voin nopeasti työpaikalta poistua omaan rauhaan syömään.
En tiedä miksi tästä avaudun, kaipaan ehkä vain vertaistukea ja haluan kuulla miten olette itse tälläisestä tilanteesta selvinneet.
Kommentit (25)
On varmaan yks kurjimmista tunteista elämässä kun joutuu oleen työpaikassa mistä ei pidä sitten yhtään. Lähe pois. Karenssi iskee mutta kerran se vain kirpaisee. Tietenkin voi etsiä toisen duunipaikan tilalle.
Ei sinne oo pakko mennä, kai sulla on koeaika.
Aika auttaa. Aseta itsellesi joku sopiva aikaraja, esim. kolme kuukautta, minkä jälkeen voit lopettaa jos ei vieläkään tunnu hyvältä.
Joko lopetat heti tai päätät jäädä. Mikä nyt on niin kurjaa?
Vierailija kirjoitti:
On varmaan yks kurjimmista tunteista elämässä kun joutuu oleen työpaikassa mistä ei pidä sitten yhtään. Lähe pois. Karenssi iskee mutta kerran se vain kirpaisee. Tietenkin voi etsiä toisen duunipaikan tilalle.
Koeaika!
Mikä siellä ahdistaa? Mitä teit ennen tätä työpaikkaa? Olitko samanalan töissä vai et töissä ollenkaan? Oletko ennen vaihtanut työpaikkaa?
Joka helvetin päivä vituttaa lähteä töihin.
Työkaverit on ihan mukavia. Työkin on ihan mukavaa.
Mutta ne asiakkaat. Verisuoni meinaa katketa päästä, kun ajattelenki, että huomenna joutuu taas..
No mikä siellä ahdistaa ja ärsyttää?
Mikä uudessa työssä tuntuu kurjalta? Työn sisältö? Kollegat? Itse aloitin myös uudessa työssä juuri ja kaikista kamalinta minusta on työaikojen epäsäännöllisyys, koskaan en tiedä töihin mennessä mihin aikaan työ loppuu tänään, ihan hemmetin stressaavaa. :(
Vierailija kirjoitti:
Mikä siellä ahdistaa? Mitä teit ennen tätä työpaikkaa? Olitko samanalan töissä vai et töissä ollenkaan? Oletko ennen vaihtanut työpaikkaa?
ennen tätä olin saman alan töissä, määräaikaisella sopimuksella eikä sopimusta jatkettu. Työttömänä en ehtinyt olla päivääkään ja olen ennenkin työpaikkaa vaihtanut.
en edes tarkalleen tiedä mikä ahdistaa. Työkaverit, työtehtävät, kaikki.
Ap
Koeaika tosiaan on kolme kuukautta, jonka aikana saan käsittääkseni erota ilman erillistä irtisanomisaikaa?
Mielelläni lopettaisin vaikka jo tämän viikon jälkeen, mutta ei sellaiseen ole varaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Koeaika tosiaan on kolme kuukautta, jonka aikana saan käsittääkseni erota ilman erillistä irtisanomisaikaa?
Mielelläni lopettaisin vaikka jo tämän viikon jälkeen, mutta ei sellaiseen ole varaa.
Ap
Onko työ sun koulutusta vastaavaa? Auttaisiko uudelleen kouluttautuminen sinua kiinnostavammalle alalle?
Eti uusia töitä ja pätkäise sitten toi soppari kun oot uuden duunin löytänyt..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeaika tosiaan on kolme kuukautta, jonka aikana saan käsittääkseni erota ilman erillistä irtisanomisaikaa?
Mielelläni lopettaisin vaikka jo tämän viikon jälkeen, mutta ei sellaiseen ole varaa.
Ap
Onko työ sun koulutusta vastaavaa? Auttaisiko uudelleen kouluttautuminen sinua kiinnostavammalle alalle?
On koulutustani vastaavaa (ammattikoulu) ja syksyllä näillä näkymin olen jatkokouluttautumassa, samalle alalle mutta kuitenkin erilaisiin hommiin.
En vain tiedä, miten kestäisin syksyyn asti, kun muutaman päivän jälkeen olen jo henkisesti ihan loppu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eti uusia töitä ja pätkäise sitten toi soppari kun oot uuden duunin löytänyt..
Jatkuvasti etsinkin, mutta tällä pienehköllä paikkakunnalla ei valitettavasti tällä hetkellä näytä olevan osaamistani vastaavaa työtä tarjolla :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joka helvetin päivä vituttaa lähteä töihin.
Työkaverit on ihan mukavia. Työkin on ihan mukavaa.
Mutta ne asiakkaat. Verisuoni meinaa katketa päästä, kun ajattelenki, että huomenna joutuu taas..
Oletko ehkä vanhuspuolella/mielenterveyspuolella töissä? Jos olet, ymmärrän paremmin kuin hyvin.Itse mietin joka päivä ammatin vaihtoa, tai pitkää sairauslomaa. Kouluttautuessani alalle, kuvittelin voivani auttaa vanhuksia, mutta todellisuus iski silmille. Liian vähän henkilökuntaa, huonoa hoitoa, huonoa ruokaa, huono työilmapiiri sekä kieroilua ja teeskentelyä omaisten kanssa.
Olin viime syksyn töissä paikassa, jossa en olisi pystynyt olemaan. Olin työharjoittelussa, jonka oli järjestänyt TE-toimisto. Kun pesti loppui, olin niin helpottunut, että itkin ilosta. Varmaan oli jonkinlaista burnouttiakin.
Lopulta se meni siihen syksyn aikana, että olin työaamuina heti heräämisen jälkeen raivon vallassa :(
Nyt olen päättänyt, etten ota kodin ulkopuolista työtä (myöskään harjoittelua) vastaan enää koskaan. Haluan pienyrittäjäksi tai jonkinlaiseen muuhun etätyöhön. Kotoa en enää halua poistua töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka helvetin päivä vituttaa lähteä töihin.
Työkaverit on ihan mukavia. Työkin on ihan mukavaa.
Mutta ne asiakkaat. Verisuoni meinaa katketa päästä, kun ajattelenki, että huomenna joutuu taas..
Oletko ehkä vanhuspuolella/mielenterveyspuolella töissä? Jos olet, ymmärrän paremmin kuin hyvin.Itse mietin joka päivä ammatin vaihtoa, tai pitkää sairauslomaa. Kouluttautuessani alalle, kuvittelin voivani auttaa vanhuksia, mutta todellisuus iski silmille. Liian vähän henkilökuntaa, huonoa hoitoa, huonoa ruokaa, huono työilmapiiri sekä kieroilua ja teeskentelyä omaisten kanssa.
Olen it-alalla, helpparissa. Liikaa töitä ja palkka kaikkien mittareiden alapuolella. Tuntuu kyllä kuin olisi mielenterveyskuntoutujien asiakaspalvelija. Jotkut huutavat ihan suoraa huutoa, kun ovat itse mokanneet ja totta kai se on puhelimeen vastaavan henkilön vika.
Tänäänkin lähdin kyynel silmässä lounastauolle, kollegan ensin saarnattua minulle kuinka olen melkeinpä kaiken tähän mennessä tehnyt surkeasti ja täysin eri tavalla kuin edeltäjäni.
Mielestäni työ ei ole sitä, minkä kuvan sain työhaastattelijan kertomana.
Ap
Kestää hetken ennen kun oppii talon tavoille.. Kyllä se siitä :)