Noloa asua opiskelija-asuntosäätiön asunnossa!

Joko kirjoituksesi oli koominen provo tai olet tosissasi. Jälkimmäisessä tilanteessa olen huolestunut.

Ajattele niin, että säästät nykyisellä asuintavallasi ja voit jatkossa ostaa kullalla peitetyn palatsin, jonka ikkunat ovat timanttia. 

Itse asun opiskelija-asunnossa mutta tää on ulkoa ja sisältä juuri kunnostettu. Ei hävetä yhtään. Kaverit ovat vitsillä sanoneet olevansa katteellisia kun kaikki on uutta ja vuokra on halpa

Mitä ihmeen väliä, ellei sitten ole jotain häikkää itsetunnossa noin muutenkin.

Asun itsekin miehen kanssa tällä hetkellä, koska olemme opiskelijoita. En koe tarpeelliseksi syytää rahaa asumiseen kuin kankkulan kaivoon, haluan ostaa niillä liikenevillä euroilla esim. hieman parempaa ruokaa ettei tarvitse kaupan jonossa hävetä sitten kun ostaa Xtraa ja Rainbowta.

Oikeasti, mitä kaikkea tässä elämässä voikin hävetä jos kämpästä lähtien lasketaan! Ei opiskelijana ole kai kenenkään tarkoituskaan olla jotenkin edustava ja "varakas"?!

Halvat asunnot on timanttia, ainaki pk seudulla. Ihanaa maksaa niin paljo vähemmän vuokraa kuin kaverit. Voi elää jopa "leveästi" ku jää helposti 200€ enemmän kätee kuin kavereilla

Ei ole provo, ihan tosissani täällä painin ajatusteni kanssa. Pelkään leimautuvani jotenkin oudoksi. Panostan vaatteisiin ja asusteisiin ja uuden autonkin sain aikoinaan vanhemmilta synttärilahjaksi. Jotenkin tuntuu oudolta tavallaan panostaa ja ostaa vähän kalliimpia juttuja, ja sitten taas asua värän varattomammille tarkoitetuissa opiskelija-asunnoissa. Siis voi että kun en halua ajatella näin, mutta en vain voi tälle mitään :D

Olet vaan muuttanut huonoon kohteeseen, syytä itseäsi. Kaikilla opiskelija-asuntosäätiöillä on myös bräniköitä taloja.

Kokoomuksen äänestäjä

Lääkiksessä?

Apua...

Heikosti menee jos itsetunto on asunnosta kiinni.

Olen asunut neljässä eri opiskelija-asunnossa, kaksi oli lähiössä ja kaksi keskustassa. Toinen lähiössä olevista ja toinen keskustassa olevista oli aika lääviä sisältäpäin, kuluneita ja kauhtuneita. Siitä huolimatta se ei ollut minusta noloa. Tarvitsin katon pääni päälle ja nuo oli silloin ainoat tarjolla olevat vaihtoehdot. Tiedostin myös sen, että kyseessä oli väliaikainen ratkaisu.

Mitä siihen tulee, että olenko kokenut vieväni joltain enemmänn tarvitsevalta asunnon, niin omituinen kysymys. Minä tarvitsin asunnon, muuten olisin ollut asunnoton. MIten joku muu olisi tarvinnut sitä minua enemmän? Niin laupias samarialainen en ole ollut edes tuolloin, että olisin itse mieluummin ollut asunnoton ja antanut jonkun muun asua asunnossa.

Voi luoja anna mun kaikki kestää.  

Ehkä nää ajatukset johtuu myös opiskelupaikasta. Kavereiden joukossa "kuuluu" olla vähän enemmän kuin "pelkkä" semiköyhä opiskelija. Tuntuu kuin olisin koulumme musta lammas… :D Siis kääks oikeasti. 

Kiitos muuten alapeukuista, ehkä tulen tässä järkiini...

AP

Vierailija kirjoitti:

Lääkiksessä?

Apua...

Toivottavasti ei ainakaan psykiatriksi erikoistu.

Noloa ajatella noin.

Lähes kaikki kaverit (myös minä) asuu opiskelijakämpissä ja ne jotka ei, on kateellisia meidän pienistä vuokrista :D Mutta ollaankin humanisteja.

Minä asuin koko opiskeluaikani teekkarikylässä opiskelija-asuntolassa solussa. Ei tullut kertaakaan mieleen, että siinä olisi jotain hävettävää. Päinvastoin, minä aidosti säälin niitä kurssikavereita, jotka joutuivat asumaan Helsingin keskustassa jossain vanhempien tai sukulaisten omistamassa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

haluan ostaa niillä liikenevillä euroilla esim. hieman parempaa ruokaa ettei tarvitse kaupan jonossa hävetä sitten kun ostaa Xtraa ja Rainbowta.

Oikeasti, mitä kaikkea tässä elämässä voikin hävetä jos kämpästä lähtien lasketaan!

:D

Sinä ainakin häpeä Xtraa ja Rainbowta.

Minäkin asun opiskelija-asunnossa ja sisälläkin köyhän näköistä, kun huonekalut kannettu mummolasta/kirpputorilta/sukulaisilta. Ei hävetä yhtään. Käytän rahani mieluummin vaatteisiin + parempaan ruokaan kuin vuokraan. Muutan parempaan asuntoon sitten, kun käyn kokoaikaisesti töissä.  Vuokra melkein puolet halvempi kuin edellisessä kämpässä.

Olen myös huomannut, että naapurit katsovat minua aina oudosti. Onhan se toki vähän koomista sipsutella korkkareilla tyylikkäät merkkivaatteet yllä "normi"opiskelijoiden keskellä. Toisaalta oma pukeutumistyylini on aina ollut tuollainen hiukan näyttävämpi, mutta täällä erotun jotenkin liikaa joukosta. Ymmärrättekö mitä ajan takaa? Siis en mitenkään väheksy tms. mutta monilla tässä talossa on aina collarit + skeittikengät päällään / hippejä… 

AP

14 on nykyään hyväpalkkainen DI. Ihanko oikeasti lääkiksessä pitää olla taloudellisesti jotain, kun teknillisessä yliopistossa siihen ei ollut mitään tarvetta. Se miljonääriperheestäkin tullut kurssikaveri piti tosi matalaa profiilia. Vasta jälkikäteen tajusin Talouselämää lukiessani, että tyyppi tuli tosi rikkaasta perheestä.

Me asutaan opiskelija-asunnossa. Mies minä ja lapsi. Kiva keskustan tuntumassa oleva kämppä jossa sauna ja vuokra on tosi edullinen. Halutaan säästää asumisessa, jottei olisi rahaongelmia. Meillä mies maksaa yksin vuokran eikä lapsen kanssa voi kovin pieneen kämppään ahtautua. Mielummin maksetaan siitä, että on autot ja minä pitkänmatkalaisena voin ajaa suht huolettomasti. Ei ole noloa asua sen mukaan, mihin on varaa. Enkä tunne, että vietäisiin keneltäkään enemmän tarvitsevalta asunto, minä olen opiskelija ja mekin tarvitaan katto pään päälle joten...

No jos olet lääkiksessä, niin tuo "nolous"  lienee ohimenevä juttu, koska olet alalla, jolla tulevaisuudessakin on todennäköisesti "ihan kivasti" töitä. Se mikä on noloa tai hieman huolestuttaa on suhteellisuuden tajusi puute. Ei kaikilla ole mahdollisuutta muuttaa tai valita opiskeluaikanaan asuinpaikkaansa kuin hyvin rajalliiesta määrästä vaihtoehtoja .  Ajatteletko myös, että ihmiset valitsevat itse millaisia sairauksia saavat?