Minkä ikäisen puheet rakkaudesta ottaisitte tosissaan?
Siis rakkaudesta seurustelukumppaniin. 15-vuotiaan? 18-vuotiaan? 20-vuotiaan? Vieläkin vanhemman? Kertokaa!
Kommentit (3)
Itse menin naimisiin 21-vuotiaana, ja vielä yli 20 vuoden kuluttua valinta tuntuu oikealta. Omien lapsieni kohdalla toisaalta joku 18 v tuntuu oikeasti kamalan nuorelta. Mutta ehkä oma ajatteluni alkoi tässä suhteessa jäsentyä jossain 17-18 vuoden kohdalla, jolloin tajusi, että ruskeat silmät eivät sinänsä vielä ole rakkautta.
Mulla on 14v tytär joka seurustelee samanikäisen pojan kanssa. Sanovat toisilleen usein "mä rakastan sua", mutta tuon ikäisillä kyse on vielä hyvin syvästä ihastuksesta ja voimakkaista tunteista. Teinit tietävät itsekin, etteivät nuoruuden suhteet ole kaiken voittavaa rakkautta, vaan voivat muuttua sellaisiksi vasta ajan kuluessa. Monilla teini-iän suhteet sammuvat aikuistuessa kokonaan.
Itse ajattelen, että tosirakkautta voi tuntea aikuisena. Aikuisuuden kukin määritelköön itse. Nuorilla kyse on syvistä ja rajuista tunteista toista kohtaan.
Minä olen hoitajana yhdessä vanhustentalossa ja meillä on 84-vuotias, ikäisekseen erittäin viriili mies, joka aina muistaa kertoa miten paljon minua rakastaa. On joskus tullut laulamaan minulle rakkausserenadia eteisen kukkaruukusta poimimat kukat kädessään. On pyytänyt myös viereensä nukkumaan yöksi ja näytellyt vehjettään.
Olen imarreltu toki, mutta en ota näitä juttuja ihan täysin tosissaan.