Mitä teen?
ykisin miettiessä alkaa ajatus kiertämään kehää, tarvitsisin mielipiteitä.
minulla on 1 vuotias lapsi, jonka isä lähti odotuksen loppuvaiheessa omille teilleen. Lapsen synnyttyä pyysin ja rukoilin apua hoidossa ja myös sitä että hän opettelisi tuntemaan lapsensa, haluaisi luoda suhdetta ym. Todella harvoin sain isää edes kylässä käymään. Kesällä hän lopetti käymiset kokonaan. Nyt taas syksyn ja talven myötä isä onkin ilmaissut halunsa kyläillä meillä oman aikataulunsa mukaisesti joskus jopa parikin kertaa viikossa. Isä ei ole halunnut tunnustaa lastaan eikä siis maksa elareitä, eikä osallistu kuluihin mitenkään. Lapsi on nyt mielestäni sen ikäinen että olisi tehtävä päätöksiä. Hän alkaa kiintyä läheisiinsä ja haluaisin että läheiset eivät taas yhtääkkiä häviä hänen elämästään. Pitäisikö minun siis antaa isän vierailla aina kun häntä sattuu huvittamaan vai lyödä tiukat ehdot kaikista asioista?? Pelkään että jos asetan ehtoja suht sopuisa tilanne ratkeaa riidaksi. Toisaalta olen kyllä kovinkin katkera siitä että en saanut apuja niitä tarvitessani. Lapsi on ollut koliikk lapsi lähes koko ekan vuoden ja yksin on ollut tosi rankkaa. Tavallaan koen ettei lapsi ole saanut sitä huomiota mitä se olisi kahdelta vanhemmalta pystynyt saamaan, toisaalta myös kaksi vanhempaa lastani ovat joutuneet liikaakin auttamaan minua. Tosin katkeruus ei saa vaikuttaa päätöksiin, siksi siis kommentteja please
Kommentit (3)
se on ihan sama haluaako isä tunnustaa vai e!!! Kun sä ilmotat sen nimen sos viranomaisille niin se joutuu verikokeisiin!!! Jos haluat että sun lapsella on ISÄ TEE SIITÄ SITTEN IHAN VIRALLISESTI ISÄ. Lapsella on aikanaan perintöoikeus omaan isäänsä sekä tapaamisoikeus. Joten tapaamisista tehdään virallinen sopimus!!
Lapsella on tuohon kaikkeen oikeus ja sulla velvollisuus järjestää se!!
Olin melko lailla samassa tilanteessa vuosia sitten. Sain lapseni yksin eikä isä osoittanut juuri minkäänlaista kiinnostusta lasta kohtaan. Ei ole tunnustanut isyyttään enkä sitä sitten vaatinutkaan. Minullekin oli tärkeintä vain, että lapsi saisi ainakin jonkinlaisen kuvan isästään, jos ei isäsuhteesta mitään kehittyisikään. Pelkäsin, että lapsi alkaisi myöhemmin rakentaa jotain supersankari-kuvaa tai sitten kuvittelisi isänsä frankensteinin hirviöksi. Siksi tein aina ja joka kerta niin kuin isänsä halusi, vein lapsen juuri silloin isänsä luokse, kun hänelle vain sattui sopimaan (todella harvoin), mutta se oli etenkin itselleni todella raskasta enkä rehellisesti sanoen tiedä, oliko siitä lapsellekaan yhtään mitään hyötyä. Sitten tuli se aika, kun kerta kaikkiaan väsyin miehen pillin mukaan hyppiminen ja aloin vähän ajatella omaakin elämääni. Vein yhä lapsen isälleen silloin kuin hänelle sopi, mutta koska itselläni oli jo kertakaikkisen vaikea olla hänen kanssaan samassa tilassa, hänkin muuttui entistä etäisemmäksi lapselle. Viimeinen niitti arkkuun oli, kun ilmoitin seurustelevani vakavissani. Sen jälkeen olen kuullut hänestä vain huorittelu- ym. solvausviestejä.
Jos nyt eläisin uudelleen tuota tilannetta, laittaisin lapsen isälle ehdot. Tai siis laittaisin tekemään päätöksen, onko hän isä vai ei. En suostuisi enää lapsenkaan edun nimissä pompoteltavaksi, vaan jos isä haluaa olla isä, hän tunnustaa isyytensä ja tapaa lastaan säännöllisesti.
Minun mielipiteeni on kuitenkin, että laitat lapsen isälle ehdot. Tai onko ne ehtoja jos pyydät että asioista sovitaan etukäteen.
Mulla on 2,5vuotias poika, jonka isä ei ole koskaan halunnut poikaa edes tavata, toisaalta tilanne on helppo, toisaalta sitä miettii, että koska se ottaa yhteyttä ja sanoo, että haluaa tavata poikansa.
Mielestäni isällä on oikeus lapseen, mutta vielä enemmän lapsella oikeus isään.
Kuitenkin lapsen etu on tärkein. Ei lapselle voi olla isä vain silloin kun se sattuu sille miehelle sopimaan, sitä pitää olla isä kokoajan tai ei sitten ollenkaan. Sinuna keskustelisin asioista miehen kanssa ja katsoisit mitkä on hänen reaktionsa. Oikeus ja kohtuus. Esim. sovitte määrätyt viikonloput/päivät koska isä on lapsen kanssa. Jos ilmoittaa viime hetkellä ettei tulekkaan vaan tulee seuraavana päivänä, siirrät tapaamisen seuraavaan SOVITTUUN kertaan. Kyllä mieskin jossain vaiheessa sen tajuaa, että isäksi kasvetaan ja sitä ollaan ihan kokopäiväisesti, ei vain silloin kun sattuu itseä huvittamaan.
Lapsi siinä kärsii, jos isä käy ensin usein, pitää taukoa eikä käykkää, ja taas pian kun elämäntilanteeseen sopii alkaa käymään useimmin.
Mutta tietenkin elämä on sun ja sä teet niin kuin parhaaksi koet :)