Mies ei suostu pariterapiaan ennen kuin minä olen muuttunut :(

Mitä ne tavat on?

Kätevää, sittenhän miehen näkökulmasta terapiakin käy tarpeettomaksi, kunhan sinä ensin muutut.

Ai että ensin muutut sinä ja sitten mies muutetaan terapiassa. Mies yrittää ostaa aikaa ja vierittää syyn niskoillesi. 

Kaikille muuten terapiakaan ei välttämättä auta. Jos puuttuu tunto omista virheistä, niitä ei terapeuttikaan pysty korjaamaan. 

Sano, että sinä muutut, kunhan HÄNKIN muuttuu. Mutta annas kun arvaan, hänessä ei omasta mielestään ole mitään vikaa...

Sanot miehelle, että pariterapia on nimenomaan se paikka, jossa sinä voisit muuttua. 

Oikeasti hän voisi pariterapiassa ymmärtää, että sinä et ole syypää kaikkeen, mutta sitä ei ehkä kannata noin äksylle miehelle sanoa. 

Jos/ Kun terapiaa tarvitsette, niin pääasia on että pääsette sinne, keinoista viis. Muista, että voit myös mennä yksin ja saada apua. 

Miehesi on lapsellinen kiristäjä. En viitsisi tuollaisen kanssa mennä edes terapiaan. Parisuhteenne on jo solmussa, jatka eteenpäin.

Ei kuulosta siltä, että edes terapia auttaa, kun mies ei näe vikaa itsessään vaan laittaa näköjään sun syyksi kaiken. Eroa.

Millä tavalla mies tarjoutui muuttumaan omalta osaltaan?

Vierailija kirjoitti:

Ai että ensin muutut sinä ja sitten mies muutetaan terapiassa. Mies yrittää ostaa aikaa ja vierittää syyn niskoillesi. 

Kaikille muuten terapiakaan ei välttämättä auta. Jos puuttuu tunto omista virheistä, niitä ei terapeuttikaan pysty korjaamaan. 

Kyllä hän sanoo, että syytä on hänessäkin, mutta joka kerta kun puhe suhteesta menee vakavammaksi, hän heittäytyy tuollaiseksi. En saa häneen mitään kontaktia enää sen jälkeen. 

Minua pelottaa. Mies on sellainen, että tyytyy huonompaakin koska on laiska tekemään asioita. Pelkään, että hän tyytyy myös minuun koska näin on tuhat kertaa helpompaa kuin eronneena. Minä taas haluaisin kokea että suhteessa olen arvostettu ja tasa-arvoinen. Totta kai haluan myös että puoliso kokee minusta näin. Minä en nyt jaksa yksin, ja olen väsynyt ja tunteet purkautuu huutamalla ja kiroamalla. Tiedän että se on väärin, mutta mies inhoaa minun huutamistani ja se on se, minkä haluaa minussa ensin muuttuvan. 

Ap

Se on vaan, et ei tosta oravanpyörästä pääse enää ehjin nahoin. Itsekin olin vastaavanlaisessa tilanteessa ja ei siinä enää ole voimia käydä terapiassa niin, että siitä hyötyä olisi. Miehesi on oikeassa, sinun kannattaa keskittyä vaan itsesi kehittämiseen. 

Jep, meilläkin olisi parisuhde ruvennut kukoistamaan, jos olisin vaan toteuttanut miehen kuusitoistakohtaisen listan, joissa olisin muuttunut paremmaksi ja hänen mieleiseksi ihmiseksi.

Hänessä itsessäänhän ei ollut mitään vikaa.

On turha valittaa sinun tavasti toimia jos itse käyttää yhtä pahinta taktiikkaa: mykkäkoulua. Ihan yhtälailla sinä voisit vaatia, että et tule muuttumaan ensin ellei mies muuta huonoja tapojaan. Miehesi ei tunnu ottavan itse vastuuta vaan syytää kaiken sinun kontollesi. Terapiassahan juuri noita asioita tulisi ratkoa.

No nyt teet päätöksen, että tästä lähtien lopetat huutamisen ja kiroamisen. Se ei ole auttanut, joten voit huoleti lakata toimimasta niin. Kokeile uusia keinoja. Joskus kuiskaavaa kuunnellaan enemmän kuin huutajaa. Ole haavoittunut, ole välinpitämätön, ole avuton, ole surullinen, ole kuin mitään ei olisikaan, ole iloinen, ole huolehtivainen - testaile kaikkea, mikä toimii mitenkin sekä omaan olotilaasi että puolisosi reaktioihin. 

Ja toista ei voi muuttaa. Itseään voi. Ja voi toivoa, että toinenkin haluaa muuttaa itseään. 

Varaat ajan perheneuvolaan ja menet sinne yksin. Et takuulla ole ensimmäinen asiakas, jolla puoliso ei ole ensimmäisillä kerroilla mukana. Parempia neuvoja ammattilaiset osaavat antaa kuin me av-mammat.

Vierailija kirjoitti:

Jep, meilläkin olisi parisuhde ruvennut kukoistamaan, jos olisin vaan toteuttanut miehen kuusitoistakohtaisen listan, joissa olisin muuttunut paremmaksi ja hänen mieleiseksi ihmiseksi.

Hänessä itsessäänhän ei ollut mitään vikaa.

Saitko listan kirjallisena mukaasi niin että voit nyt jatkaa itsesi kehittämistä =D

Ei se nyt niin voi mennä että vaan sinussa on vikaa. Ei kai kukaan ole tahallaan huono puoliso, vaan käytös johtuu aina jostakin. Ehkäpä sinä voisit muuttua jos vaikka mies alkaisi kunnioittamaan sinua.

Minä sain oman mieheni raahattua vuosien maanittelun jälkeen pariterapiaan. Itse ajattelin että keskustelemme siitä mitä "vikoja" miehessäni on, ja miten pahalta se minusta tuntuu. Mutta kappas, jo yhdellä kerralla molempien silmät aukesivat, ja tajuttiin molemmat että käytöksen täytyy muuttua. Ei edes päästy keskustelemaan niistä asioista jotka luulin olevan meidän ongelma. Mies oli todella vastahakoinen menemään terapiaan, mutta nyt kyseli jo että koskas se seuraava kerta on.

Minulla ei ole motiivina mennä sinne siksi, että voisimme yhdessä terapeutin kanssa haukkua mies lyttyyn. Sanoin tämä  miehelle kyllä. Minun motiivina olisi että joku joka on objektiivinen ja reilu, auttaisi näkemään ne solmukohdat ja auttaisi meitä molempia sanoittamaan omia toiveita ja pettymyksiä.

Onko tämä liikaa odotettu pariterapialta? Kun pyörittelen mielessäni, että odotanko minä suhteelta liikaa? En edes tiedä, millainen olisi hyvä suhde... että hyvin menee. Itkettää. Ap

Terapia toimii hyvin, kun kahdella normaalilla ihmisellä on mennyt sukset ristiin tai yhteys kadoksissa. Sen sijaan luonnehäiriöisen kanssa ei siitäkään ole apua, koska siellä tämän henkilön toimesta puhutaan ihan muusta todellisuudesta kuin se, mitä toinen kokee.  

M39 kirjoitti:

Se on vaan, et ei tosta oravanpyörästä pääse enää ehjin nahoin. Itsekin olin vastaavanlaisessa tilanteessa ja ei siinä enää ole voimia käydä terapiassa niin, että siitä hyötyä olisi. Miehesi on oikeassa, sinun kannattaa keskittyä vaan itsesi kehittämiseen. 

Joo, ja siihen kehittämiseen ei enää sitä miestä tarvita. Anna sen kehittää vaan itselleen uusi osoite.

Me käytiin eksän kanssa pariterapiassa. Tosin mentiin sinne vasta siinä vaiheessa, että se toimi enää pehmustettuna laskuna eroon.

Silti koin sen hyvänä. Me keskusteltiin asioista, mitkä johtivat eroon. Terapeutti tulkkasi toistemme puheita toisillemme, käski toisen olla hiljaa ja kuunnella, käski olla selittelemättä asioita... No siis se oli hyvä tyyppi eikä nyt varsinaisesti kummankaan puolella. 

Ja tulimme yhdessä siihen lopputulemaan, että meidän on parempi olla ainakin vähän aikaa erillämme.  Mutta jos sun miehellä on selkeä näkemys, että sun pitäisi muuttua niin siihän on loistava pohja lähteä terapiaan! Siis nimenomaan voidaan pohtia ulkopuolisen näkökulmasta keinoja tähän muuttumiseen.