Voiko sijaislapseksi "toivoa" lasta, joka

Vierailija kirjoitti:

..todennäköisesti jää pysyvästi? Tiedän, että kysymykseni herättää osassa lynkkausmielialan, mutta kysynpä silti. Perheessä olisi pysyvästi tilaa lisälapsille ja kun siihen ei itse enää pysty niin sylissä olisi tilaa.

Kaikkea voi ja saa toivoa, mutta ääneen tuollainen aiheuttaa sen, että kukaan ei saa sijais-eli turvapaikkaa teidän kotoa. Harmi.

Jatkan jos et ymmärtänyt. Jos sanot viranomaisille jotain tollasta ääneen, sinua pidetään epävakaana. Kotinne ei ole ehdottomien vaatimusten mukainen. 

Voiko toivoa lyhytaikaista sijoitusta, jos ei tiedä kuinka siinä pärjää? 

Vierailija kirjoitti:

Jatkan jos et ymmärtänyt. Jos sanot viranomaisille jotain tollasta ääneen, sinua pidetään epävakaana. Kotinne ei ole ehdottomien vaatimusten mukainen. 

Cooool.... sä oot pro...

Voi toivoa, mutta kaikesta huolimatta on varauduttava myös siihen vaihtoehtoon, että lapsi palaa kotiinsa takaisin. Samoin sinun on pystyttävä tekemään aitoa yhteistyötä lapsen vanhempien kanssa, jos he haluavat pitää lapseen yhteyttä.

Ei sinua pidetä epävakaana, jos tuollaista sanot, mutta siinä ei vain ole mitään järkeä. Sijoitetut lapset ovat sijoitettuja, eivät adoptioon annettuja. Sijoitus tarkoittaa sitä, että tavoitteena on AINA lapsen palaaminen omien, biologisten vanhempiensa luokse. Vanhempien tilanne voi olla hyvin vaikea viisi vuotta ja seitsemäntenä vuonna he saavat lapsen takaisin. Sitä ei voi koskaan tietää. Sijoitettu lapsi ei koskaan voi olla kuten oma tällä tavalla. Sinun tulee myös tukea lapsen ja hänen vanhempiensa suhteita koko sen ajan, jonka lapsi on teillä. 

Ei voi. Miksi ihmeessä haluat omia jonkun toisen lapsen?? Ei lapsi ole mikään lemmikki....

Vierailija kirjoitti:

Ei sinua pidetä epävakaana, jos tuollaista sanot, mutta siinä ei vain ole mitään järkeä. Sijoitetut lapset ovat sijoitettuja, eivät adoptioon annettuja. Sijoitus tarkoittaa sitä, että tavoitteena on AINA lapsen palaaminen omien, biologisten vanhempiensa luokse. Vanhempien tilanne voi olla hyvin vaikea viisi vuotta ja seitsemäntenä vuonna he saavat lapsen takaisin. Sitä ei voi koskaan tietää. Sijoitettu lapsi ei koskaan voi olla kuten oma tällä tavalla. Sinun tulee myös tukea lapsen ja hänen vanhempiensa suhteita koko sen ajan, jonka lapsi on teillä. 

Sijoitetut lapset ovat myös aina niitä, joista vanhemmat eivät halua luopua. Jos vanhemmat haluavat luopua lapsesta, mutta pitää yhteyttä, menee lapsi avoimeen adoptioon. Sijoituksessa vanhemmilla on aina toivo siitä, että lapsi palaisi takaisin joskus. 

No siis periaatteen tasolla tottakai voi toivoa: voit toivoa yhtä hyvin erityisesti tummaihoista lasta, alle 135cm pitkää lasta tai lasta, jonka toinen silmä on erivärinen kuin toinen.

Käytännössä JOS teille sijaislapsi tulee, sijoituksen tarkoituksena on tarjota lapselle vakaa koti siihen saakka, että tilanne lapsen omassa kodissa saadaan sellaiseksi, jossa lapsi voi palata kotiin. Jos haluat pysyvän lapsen, niin adoptiolapsi on oikea valinta. Mä ainakin ajattelisin myös, että jos sijaisvanhempi toivoo pysyvää lasta, ei hän ole ymmärtänyt sijoituksen ideaa oikein.

Olisiko adoptio järkevämpi vaihtoehto tässä tilanteessa

Voi toivoa ja toive todennäköisesti kuunnellaan. Eräällä tutullani on heidän perheeseen sijoitettuna lapsi, joka tuli heille vauvana. Jo biologisen äidin raskausaikana oli selvää, että lapsi ei jää biologisille vanhemmilleen. Tämä tuttuni ja hänen puolisonsa olivat nimenomaan toivoneet perheeseensä pientä lasta, jonka todennäköisyys biologisille vanhemmille on pieni - toki se mahdollisuus on silti olemassa. Nyt lapsi on jo useamman vuoden ja biologiset vanhemmat ovat tavanneet lasta välistä tiiviimmin, välistä ei oikeastaan lainkaan. Aina kuitenkin valvotusti. Tällä hetkellä tilanne ilmeisesti sellainen, että vanhempien ei anneta lasta tavata. Tuttavani ovat pyrkineet omalta osaltaan mahdollistamaan lapsen biologiseen sukuun siteiden säilymisen. Enempää en biologisten vanhempien taustoista tiedä, koska niistä ei ole lupa puhua. 

Näihin vuosiin on tutuillani mahtunut varmasti monia sattumia, eikä aina niin mukavia. On viranomaisia, biologisten vanhempien kanssa saikkarointi ym. Lisäksi toki edelleen piilee "pelko", että tällä sijaislapsella tulee olemaan kehityksessä viiveitä/puutteita. Toistaiseksi ei ole mitään selkeää todettu, mutta äidin raskausaika usein poikkeaa normaalista tällaisissa tilanteissa ja lapsi saa pysyviä vaurioita. Näihinkin siis tulee varautua, jos hommaan mukaan lähtee. Näiden tuttavieni kohdalla on kuitenkin sikäli tilanne sellainen kuin itse toivoivat - eli on hyvin epätodennäköistä, että lapsi vietäisiin heiltä pois, koska eihän lapsi edes tunne biologisia vanhempiaan. Mielestäni olisi lapsen edun vastaista repiä hänet irti ainoasta perheestä, jonka hän tuntee.

Ja eri mieltä saa olla. Itse näen, että on hienoa, kun joku/jotkut ovat valmiita kasvattamaan lapsia, jotka tarvitsevat turvallisen kodin. Ei liene lapsen etu lastenkodeissa tai vaihtuvissa sijaisperheissä kulkeminen. Kaikkia lapsia kun ei voida omiin koteihin palauttaa - ja varmasti perustellusta syystä.

Lapselle pyritään etsimään sellainen sijaisperhe, joka pystyy vastaamaan hänen tarpeisiinsa. Sijaisperheille ei etsitä heille parhaiten kelpaavaa lasta. Huostassapidon edellytyksiä tulee arvioida vuosittain. Kukaan ei pysty sellaista lupausta antamaan, että lapsi kasvaa sijaisperheessä aikuiseksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Voi toivoa ja toive todennäköisesti kuunnellaan. Eräällä tutullani on heidän perheeseen sijoitettuna lapsi, joka tuli heille vauvana. Jo biologisen äidin raskausaikana oli selvää, että lapsi ei jää biologisille vanhemmilleen. Tämä tuttuni ja hänen puolisonsa olivat nimenomaan toivoneet perheeseensä pientä lasta, jonka todennäköisyys biologisille vanhemmille on pieni - toki se mahdollisuus on silti olemassa. Nyt lapsi on jo useamman vuoden ja biologiset vanhemmat ovat tavanneet lasta välistä tiiviimmin, välistä ei oikeastaan lainkaan. Aina kuitenkin valvotusti. Tällä hetkellä tilanne ilmeisesti sellainen, että vanhempien ei anneta lasta tavata. Tuttavani ovat pyrkineet omalta osaltaan mahdollistamaan lapsen biologiseen sukuun siteiden säilymisen. Enempää en biologisten vanhempien taustoista tiedä, koska niistä ei ole lupa puhua. 

Näihin vuosiin on tutuillani mahtunut varmasti monia sattumia, eikä aina niin mukavia. On viranomaisia, biologisten vanhempien kanssa saikkarointi ym. Lisäksi toki edelleen piilee "pelko", että tällä sijaislapsella tulee olemaan kehityksessä viiveitä/puutteita. Toistaiseksi ei ole mitään selkeää todettu, mutta äidin raskausaika usein poikkeaa normaalista tällaisissa tilanteissa ja lapsi saa pysyviä vaurioita. Näihinkin siis tulee varautua, jos hommaan mukaan lähtee. Näiden tuttavieni kohdalla on kuitenkin sikäli tilanne sellainen kuin itse toivoivat - eli on hyvin epätodennäköistä, että lapsi vietäisiin heiltä pois, koska eihän lapsi edes tunne biologisia vanhempiaan. Mielestäni olisi lapsen edun vastaista repiä hänet irti ainoasta perheestä, jonka hän tuntee.

Ja eri mieltä saa olla. Itse näen, että on hienoa, kun joku/jotkut ovat valmiita kasvattamaan lapsia, jotka tarvitsevat turvallisen kodin. Ei liene lapsen etu lastenkodeissa tai vaihtuvissa sijaisperheissä kulkeminen. Kaikkia lapsia kun ei voida omiin koteihin palauttaa - ja varmasti perustellusta syystä.

Tuossa tuttujesi tilanteessa ei ole minkäänlaisia takeita siitä, että lapsi ei palaa vanhempiensa luokse. Ei kukaan sellaista voi luvata. Jos vanhemmat ovat huumeongelmaisia, on jopa todennäköistä, että lapsi palaa joskus jommankumman vanhemman luokse. Näin siksi, että jopa puolet narkomaaneista kykenee kuntouttamaan itsensä ja siten oikeus omaan biologiseen lapseen syntyy. Sama vakavien mielenterveysongelmien kohdalla, niistä voi kuntoutua ja paluu kotiin on mahdollinen. Synkinkin tilanne voi muuttua muutamissa vuosissa. 

Ei tuollaista voi etukäteen tietää. Pahinkin rapajuoppo tai nisti saattaa hurahtaa vaikka uskoon ja parantaa tapansa ja saada lapsensa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Voi toivoa ja toive todennäköisesti kuunnellaan. Eräällä tutullani on heidän perheeseen sijoitettuna lapsi, joka tuli heille vauvana. Jo biologisen äidin raskausaikana oli selvää, että lapsi ei jää biologisille vanhemmilleen. Tämä tuttuni ja hänen puolisonsa olivat nimenomaan toivoneet perheeseensä pientä lasta, jonka todennäköisyys biologisille vanhemmille on pieni - toki se mahdollisuus on silti olemassa. Nyt lapsi on jo useamman vuoden ja biologiset vanhemmat ovat tavanneet lasta välistä tiiviimmin, välistä ei oikeastaan lainkaan. Aina kuitenkin valvotusti. Tällä hetkellä tilanne ilmeisesti sellainen, että vanhempien ei anneta lasta tavata. Tuttavani ovat pyrkineet omalta osaltaan mahdollistamaan lapsen biologiseen sukuun siteiden säilymisen. Enempää en biologisten vanhempien taustoista tiedä, koska niistä ei ole lupa puhua. 

Näihin vuosiin on tutuillani mahtunut varmasti monia sattumia, eikä aina niin mukavia. On viranomaisia, biologisten vanhempien kanssa saikkarointi ym. Lisäksi toki edelleen piilee "pelko", että tällä sijaislapsella tulee olemaan kehityksessä viiveitä/puutteita. Toistaiseksi ei ole mitään selkeää todettu, mutta äidin raskausaika usein poikkeaa normaalista tällaisissa tilanteissa ja lapsi saa pysyviä vaurioita. Näihinkin siis tulee varautua, jos hommaan mukaan lähtee. Näiden tuttavieni kohdalla on kuitenkin sikäli tilanne sellainen kuin itse toivoivat - eli on hyvin epätodennäköistä, että lapsi vietäisiin heiltä pois, koska eihän lapsi edes tunne biologisia vanhempiaan. Mielestäni olisi lapsen edun vastaista repiä hänet irti ainoasta perheestä, jonka hän tuntee.

Ja eri mieltä saa olla. Itse näen, että on hienoa, kun joku/jotkut ovat valmiita kasvattamaan lapsia, jotka tarvitsevat turvallisen kodin. Ei liene lapsen etu lastenkodeissa tai vaihtuvissa sijaisperheissä kulkeminen. Kaikkia lapsia kun ei voida omiin koteihin palauttaa - ja varmasti perustellusta syystä.

Lisään vielä, että kotiin palaaminen on noin puolen vuoden-vuoden juttu. Vanhemmat todetaan kykeneviksi huolehtimaan lapsesta esim. siten, että mukana on viikonloppuisin tukiperhe -eli oikeus lapseen syntyy. Lasta aletaan sitten tutustuttamaan biologisiin vanhempiin, ensin päivälomilla ja sitten viikonloppulomilla jne. Lopuksi lapsi siirtyy kotiin. Ei ole harvinaista. Laki lähtee biologisen vanhemman oikeudesta lapseen, sijoituvanhemmalla ei ole minkäänlaisia oikeuksia lain edessä.

Vierailija kirjoitti:

Voi toivoa ja toive todennäköisesti kuunnellaan. Eräällä tutullani on heidän perheeseen sijoitettuna lapsi, joka tuli heille vauvana. Jo biologisen äidin raskausaikana oli selvää, että lapsi ei jää biologisille vanhemmilleen. Tämä tuttuni ja hänen puolisonsa olivat nimenomaan toivoneet perheeseensä pientä lasta, jonka todennäköisyys biologisille vanhemmille on pieni - toki se mahdollisuus on silti olemassa. Nyt lapsi on jo useamman vuoden ja biologiset vanhemmat ovat tavanneet lasta välistä tiiviimmin, välistä ei oikeastaan lainkaan. Aina kuitenkin valvotusti. Tällä hetkellä tilanne ilmeisesti sellainen, että vanhempien ei anneta lasta tavata. Tuttavani ovat pyrkineet omalta osaltaan mahdollistamaan lapsen biologiseen sukuun siteiden säilymisen. Enempää en biologisten vanhempien taustoista tiedä, koska niistä ei ole lupa puhua. 

Näihin vuosiin on tutuillani mahtunut varmasti monia sattumia, eikä aina niin mukavia. On viranomaisia, biologisten vanhempien kanssa saikkarointi ym. Lisäksi toki edelleen piilee "pelko", että tällä sijaislapsella tulee olemaan kehityksessä viiveitä/puutteita. Toistaiseksi ei ole mitään selkeää todettu, mutta äidin raskausaika usein poikkeaa normaalista tällaisissa tilanteissa ja lapsi saa pysyviä vaurioita. Näihinkin siis tulee varautua, jos hommaan mukaan lähtee. Näiden tuttavieni kohdalla on kuitenkin sikäli tilanne sellainen kuin itse toivoivat - eli on hyvin epätodennäköistä, että lapsi vietäisiin heiltä pois, koska eihän lapsi edes tunne biologisia vanhempiaan. Mielestäni olisi lapsen edun vastaista repiä hänet irti ainoasta perheestä, jonka hän tuntee.

Ja eri mieltä saa olla. Itse näen, että on hienoa, kun joku/jotkut ovat valmiita kasvattamaan lapsia, jotka tarvitsevat turvallisen kodin. Ei liene lapsen etu lastenkodeissa tai vaihtuvissa sijaisperheissä kulkeminen. Kaikkia lapsia kun ei voida omiin koteihin palauttaa - ja varmasti perustellusta syystä.

Onhan se lapsen edun vastaista repiä hänet pois perheestä jossa on kasvanut, mutta Suomessa vanhempien oikeudet on vahvemmat kuin lasten. Tuo tuttaviesi tilanne, että mahdollisimman pieni lapsi ettei niin helposti palautuisi biologisille vanhemmille tarkoittaa kääntöpuolena myös sitä, että jos lapsi palautetaan, sitä raastavampaa se on kaikille. 

Jos lapsi tulee vauvana sijaisperheeseen, niin todennäköisyydet sille, että hän palautuu biologisten vanhempien luokse ovat melko suuret. 18 vuotta aikaa. Teini-ikäiset huostaanotetut palaavat luonnollisesti todella harvoin ennen täysi-ikäistymistä.

Kyllä voi toivoa. Kukaan ei voi luvata, mutta aina toivoa voi. Lisäksi voi toivoa, että Suomen lakia muutettaisiin järkevämpään suuntaan ja biologiset vanhemmat menettäisivät helpommin oikeudet lapsiinsa ja tässäkin alettaisiin miettiä lapsen parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi toivoa ja toive todennäköisesti kuunnellaan. Eräällä tutullani on heidän perheeseen sijoitettuna lapsi, joka tuli heille vauvana. Jo biologisen äidin raskausaikana oli selvää, että lapsi ei jää biologisille vanhemmilleen. Tämä tuttuni ja hänen puolisonsa olivat nimenomaan toivoneet perheeseensä pientä lasta, jonka todennäköisyys biologisille vanhemmille on pieni - toki se mahdollisuus on silti olemassa. Nyt lapsi on jo useamman vuoden ja biologiset vanhemmat ovat tavanneet lasta välistä tiiviimmin, välistä ei oikeastaan lainkaan. Aina kuitenkin valvotusti. Tällä hetkellä tilanne ilmeisesti sellainen, että vanhempien ei anneta lasta tavata. Tuttavani ovat pyrkineet omalta osaltaan mahdollistamaan lapsen biologiseen sukuun siteiden säilymisen. Enempää en biologisten vanhempien taustoista tiedä, koska niistä ei ole lupa puhua. 

Näihin vuosiin on tutuillani mahtunut varmasti monia sattumia, eikä aina niin mukavia. On viranomaisia, biologisten vanhempien kanssa saikkarointi ym. Lisäksi toki edelleen piilee "pelko", että tällä sijaislapsella tulee olemaan kehityksessä viiveitä/puutteita. Toistaiseksi ei ole mitään selkeää todettu, mutta äidin raskausaika usein poikkeaa normaalista tällaisissa tilanteissa ja lapsi saa pysyviä vaurioita. Näihinkin siis tulee varautua, jos hommaan mukaan lähtee. Näiden tuttavieni kohdalla on kuitenkin sikäli tilanne sellainen kuin itse toivoivat - eli on hyvin epätodennäköistä, että lapsi vietäisiin heiltä pois, koska eihän lapsi edes tunne biologisia vanhempiaan. Mielestäni olisi lapsen edun vastaista repiä hänet irti ainoasta perheestä, jonka hän tuntee.

Ja eri mieltä saa olla. Itse näen, että on hienoa, kun joku/jotkut ovat valmiita kasvattamaan lapsia, jotka tarvitsevat turvallisen kodin. Ei liene lapsen etu lastenkodeissa tai vaihtuvissa sijaisperheissä kulkeminen. Kaikkia lapsia kun ei voida omiin koteihin palauttaa - ja varmasti perustellusta syystä.

Lisään vielä, että kotiin palaaminen on noin puolen vuoden-vuoden juttu. Vanhemmat todetaan kykeneviksi huolehtimaan lapsesta esim. siten, että mukana on viikonloppuisin tukiperhe -eli oikeus lapseen syntyy. Lasta aletaan sitten tutustuttamaan biologisiin vanhempiin, ensin päivälomilla ja sitten viikonloppulomilla jne. Lopuksi lapsi siirtyy kotiin. Ei ole harvinaista. Laki lähtee biologisen vanhemman oikeudesta lapseen, sijoituvanhemmalla ei ole minkäänlaisia oikeuksia lain edessä.

Kirjoitinkin, että mahdollisuus siitä, että lapsi palaa biologisille vanhemmilleen on olemassa. En väittänyt muuta. Mutta kysehän tässä ketjussa oli siitä, että voiko esittää toivetta, että sijoitettava lapsi olisi mahdollisesti pitkäaikaissijoitettava (jopa pysyvästi sijaisperheeseen jäävä..) ja usea vaikuttaa toteavan ettei tällaista toivetta kuunnella. Itselläni asiasta on eri käsitys juurikin näiden tuttavieni kautta ja halusin tuoda sen esille. He ilmaisivat tällaisen toiveen ja sitä kuunneltiin. Eikä toiveeseen edes suhtauduttu epäasiallisesti. Heille "tarjottiin" itse asiassa hyvinkin niihin "kriteeeihin" sopivaa lasta kuin itse toiveen esittivät. Olisivat voineet kyllä yrittää vielä saada yhtä biolasta lisää, mutta halusivat syystä tai toisesta ennemmin sijaislapsen.

Ja onhan asia niinkin päin, että mikäli on odotettavissa, että lapsi tulee tarvitsemaan pitkäaikaisen sijoituksen eikä toivetta lapsen kotiin palaamisesta ole, niin miksi lapsi haluttaisiin sijoittaa perheeseen, joka haluaa sijaislapsen vain hetkeksi? Miettikää nyt maalaisjärjellä; sekä lapsen että perheen etu on, että sijoitustarpeet ja -toiveet kohtaavat, kun sijoituspäätöksiä tehdään.

Ketjuun kuulumattomasti totean vielä, että toivottavasti sijaislapsia koskevissa päätöksissä otetaan huomioon myös lapsen etu eikä vain biologisten vanhempien oikeus. Enkä ajattele tässä tuttaviani vaan lapsen etua. Käsittääkseni lapsen kasvaessa tiettyyn ikään myös hänen toivetta kuunnellaan - voin tosin olla väärässäkin.

Ehkä tämä ei liity aiheeseen, mutta mun pitkäaikainen syvin elämänrakkaus seurusteli naisen kanssa jolla oli pitkänä sivuaineena sosiaalityö. Nainen sinänsä ei ollut valtsikan välkyin (minä olin valinnut paremman pääaineen) mutta huokutteli miestä tälläiseen lapsibisnekseen. Mies ei lähtenyt!!! Sama nainen itketti mua koska hänen miehensä halusi mieluimmin minut yh-äidin. Sanoi että mies on liian nuori sitoutumaan. Kuitenkin mies kertoi jokaisen känniriidan ja kertoi naisen pelkäävän että mies palaa aina minun luokse. Ja sinä N. Totta puhuen me panimme valtsikan vessassa ja missä vain kun tilaisuus tuli.