Voiko sijaislapseksi "toivoa" lasta, joka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi toivoa ja toive todennäköisesti kuunnellaan. Eräällä tutullani on heidän perheeseen sijoitettuna lapsi, joka tuli heille vauvana. Jo biologisen äidin raskausaikana oli selvää, että lapsi ei jää biologisille vanhemmilleen. Tämä tuttuni ja hänen puolisonsa olivat nimenomaan toivoneet perheeseensä pientä lasta, jonka todennäköisyys biologisille vanhemmille on pieni - toki se mahdollisuus on silti olemassa. Nyt lapsi on jo useamman vuoden ja biologiset vanhemmat ovat tavanneet lasta välistä tiiviimmin, välistä ei oikeastaan lainkaan. Aina kuitenkin valvotusti. Tällä hetkellä tilanne ilmeisesti sellainen, että vanhempien ei anneta lasta tavata. Tuttavani ovat pyrkineet omalta osaltaan mahdollistamaan lapsen biologiseen sukuun siteiden säilymisen. Enempää en biologisten vanhempien taustoista tiedä, koska niistä ei ole lupa puhua. 

Näihin vuosiin on tutuillani mahtunut varmasti monia sattumia, eikä aina niin mukavia. On viranomaisia, biologisten vanhempien kanssa saikkarointi ym. Lisäksi toki edelleen piilee "pelko", että tällä sijaislapsella tulee olemaan kehityksessä viiveitä/puutteita. Toistaiseksi ei ole mitään selkeää todettu, mutta äidin raskausaika usein poikkeaa normaalista tällaisissa tilanteissa ja lapsi saa pysyviä vaurioita. Näihinkin siis tulee varautua, jos hommaan mukaan lähtee. Näiden tuttavieni kohdalla on kuitenkin sikäli tilanne sellainen kuin itse toivoivat - eli on hyvin epätodennäköistä, että lapsi vietäisiin heiltä pois, koska eihän lapsi edes tunne biologisia vanhempiaan. Mielestäni olisi lapsen edun vastaista repiä hänet irti ainoasta perheestä, jonka hän tuntee.

Ja eri mieltä saa olla. Itse näen, että on hienoa, kun joku/jotkut ovat valmiita kasvattamaan lapsia, jotka tarvitsevat turvallisen kodin. Ei liene lapsen etu lastenkodeissa tai vaihtuvissa sijaisperheissä kulkeminen. Kaikkia lapsia kun ei voida omiin koteihin palauttaa - ja varmasti perustellusta syystä.

Tuossa tuttujesi tilanteessa ei ole minkäänlaisia takeita siitä, että lapsi ei palaa vanhempiensa luokse. Ei kukaan sellaista voi luvata. Jos vanhemmat ovat huumeongelmaisia, on jopa todennäköistä, että lapsi palaa joskus jommankumman vanhemman luokse. Näin siksi, että jopa puolet narkomaaneista kykenee kuntouttamaan itsensä ja siten oikeus omaan biologiseen lapseen syntyy. Sama vakavien mielenterveysongelmien kohdalla, niistä voi kuntoutua ja paluu kotiin on mahdollinen. Synkinkin tilanne voi muuttua muutamissa vuosissa. 

Todella harva vauvana sijoitettu lapsi palaa takaisin bioperheeseen. Mitä pitempään aikaa menee niin sitä epätodennäköisempää palautus on. 10 vuotta vauvasta asti sijaisperheessä ollutta lasta ei enää sijoiteta takaisin biovanhemmille kuin ääriharvoin jos koskaan. Sidos sijaisperheeseen on jo niin suuri että muutto bioperheeseen olisi lapselle liian suuri hylkäämiskokemus. Toki voi vierailla ja lomailla bioperheessä mutta tuskin voi muuttaa takaksin.

Tuttavapiiriini kuuluu neljä sijaisperhettä ja kaksi kymmenestä lapsesta on palautunut bioperheeseen. Nykyään ongelmat bioperheissä on niin suuria.

Kotiinpaluu erittäin harvoin tapahtuu puolessa vuodessa. Mitä pidempään lapsi on ollut sijaisperheessä, sitä epätodennäköisempää sijaishuollon purkaminen on. Yleensä kyllä katsotaan, että jos lapsi on ollut elämästään jo suurimman osan aikaa sijaisperheessä, sijoitusta ei aleta enää purkamaan. Poikkeuksia toki voi olla. Huostaanotto on aina voimassa toistaiseksi ja siihen saakka kun lapsi täyttää 18 v. Ellei sitten huostaanoton purkuun ryhdytä. Suurin osa sijoitetuista lapsista ei enää palaa biovanhemmilleen.

Missä on lapsen etu? Jos on ollut vuosia ihan pienestä asti sijaisperheessä, niin kyllä lapsen kiintymyssuhde on muodostunut sijaisperheeseen. Onpa kiva sitten repiä lapsi bioperheeseen, joka ei primaaristi pystynyt lapsesta huolehtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko adoptio järkevämpi vaihtoehto tässä tilanteessa

Adoptio on nykyään järjettömän vaikeaa ja kallista.