Lue keskustelun säännöt.
Olisiko sinulla rankempaa?
08.02.2016 |
Kerro päivästäsi, arjestasi. Minusta tuntuu nyt nimittäin siltä, etten jaksa. Voimat loppu. Ehkä saisin vähän uutta näkökulmaa, kun lukisin muiden arjesta. Että muilla voi olla asiat paaaljon huonommin ja valitan turhasta.
Valoitan vähän tämän hetkistä tilannettani: Kaikki lapseni sairaana, vauva valvottaa+itkee taukoamatta, miehestä ei nyt apua, kun sellaisessa työssä. Joo, ei olisi pitänyt hankkia lapsia ja muuta liibalaabaa. Tämä tilanne menee kyllä ohi, tiedän, mutta NYT olen väsynyt ja voimaton :'(
Kommentit (7)
Minulla on voimat loppu, vaikka ei ole mitään järjellistä syytä. Helpottaisi, jos olisi joku syy. Olen päivästä toiseen loputtoman väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeistä odotan viimeisellä kolmanneksella. Useamman kuukauden jo nosto kiellossa ja nyt pamahti pakko lepo. Raskausmyrkytys tästäkin ja HB 96, tällä viikolla rautaa suonen sisäisesti. Kokoajan oksettaa, särkee päätä, pyörryttää, sattuu, supistaa. Väkisin yritän pitää sisällä vielä kuukauden... Yksin kotona kahden vanhemman kanssa. Koko viime yö taas valvottiin vanhimman kanssa, painajaisia? Ja nyt ei anna päivällä levätä. Mies töissä 11h tänäänkin.
Enpä tiedä, ap. Minusta jokaisella on oikeus tuntea olonsa alavireiseksi ja uupuneeksi, täysin riippumatta siitä, onko jollakulla maailmassa asiat huonommin. Jollain nimittäin aina, joten jos tuolle tielle lähtee, ei voi koskaan olla mistään tyytymätön. Eikä oikein iloinenkaan, koska jollain on aina asiat paremminkin...
Mutta joo. Itse koen elämäni suht hyväksi, vaikka:
- miehellä syöpä, onneksi ennuste hyvä
- toisella lapsella masennus
- toisella autismi
- molemmat koulukiusattuja
- itsellä ura umpikujassa ja töissä helvetin stressaavaa. Vuorotyö, asemaa alennettiin ja palkkaa leikattiin.
Työputki päällä nyt, yksi vapaapäivä (tänään) kymmenen päivän sisällä ja sekin kuluu siivotessa, pyykätessä ja kauppa-asioita hoitaessa. Mitä nyt tässä hetki omaa aikaa netissä.
Yksinhuoltaja kolmen neurologisesti sairaan lapsen kanssa. Herän joka aamu klo 5, jotta saan jollain ilveellä lapset kouluun ja päiväkotiin, sitten asiantuntijatyöhön, illat yksin kaikki kotitöt, kaupassakäynnit, lasten harrastus-, terapia- ja lääkärissäkuljetukset, elänten hoidot jne. Nukkumaan puolen yön maissa ja sama alusta. Joka ikinen päivä...
Mulla se huutava, valvottava vauva kuoli. Mutta tää oli vähän tällainen isku vyön alle - tyyppinen vastaus viestiisi. Minusta sinulla on täysi oikeus olla väsynyt ja valittaa unenpuutteesta ja muista olosuhteista. Eikä tarvitse miettiä, miten asiat muilla ovat. Koska aina on joku, jolla on asiat huonommin, eikä se tarkoita, että ne 99,99% muuta ihmistä eivät saisi tuntea itseään väsyneiksi ja valittaa. Valita rauhassa ja usko, että tulee hetki, jolloin olosi on parempi. Minullekin tuli lopulta vähitellen parempi olo, kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ja halaus teille kaikille, ihan jokaiselle! <3
Itsekin inhoan tuota (erityisesti vanhan kansan) hokemaa "jollain voi olla asiat vielä huonommin". Niin voi. Ja varmasti onkin, mutta silti jokainen saa tuntea sen oman asiansa rankaksi ja juuri nyt jollain voi olla todella rankkaa. Voisin kirjoittaa tähän myös oman listan rankoista asioista, mutta halausin sitten myös kirjoittaa listan asioista, jotka juuri nyt ovat hyvin. En tiedä pilaisinko silloin tämän ketjun.
p.s. Muistakaa pyytää apua. Ystäviltä, tuttavilta, perheenjäseniltä, neuvolasta... Kenenkään ei tarvitse jaksaa yksin! <3
Olen eroamassa, muuttolaatikot tulivat juuri. Ovat kirkkaan punaisia, seassa pari vihreää. Muuten ei mitään.