Elämäsi kamalin teko

Menin parhaan ystävän miehen kanssa sänkyyn. Hyi helvetti. 25 vuotta aikaa ja vieläkin sylettää ajatella.

Jätin äitini makaamaan lattialle sekavana kusineen ja paskoineen, jotta hän saisi tarvitsemansa hoidon. Seuraavana aamuna asia järjestyi. Kun olen tätä päässäni purkanut, en enää tunne huonoa omatuntoa. Jos olisin auttanut häntä sinä iltana, tilanne olisi toistunut takuulla jo parin päivän päästä. Nyt hänellä on kaikki hyvin.

Tapoin villinä pentuna joskus siilin.

Minäkin olen pettänyt miestäni ja valitettavasti useita kertoja...

Miksi alapeukku, eikö ollut tarpeeksi kamala?

kun petin miestäni. en ymmärrä mite hyväsydämine minu mies voi olla ku anto mulle sen anteeks. omasta mielestä en ois ansainnu sitä

typeräähän se on muutenkaa puolustella tekoaan kun pettämine ei koskaa ole oikeutettua joten en puolustelakkaan

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukku, eikö ollut tarpeeksi kamala?

Alapeukku näissä tarkoittaa, että vitun kusipää.

Vierailija kirjoitti:

kun petin miestäni. en ymmärrä mite hyväsydämine minu mies voi olla ku anto mulle sen anteeks. omasta mielestä en ois ansainnu sitä

typeräähän se on muutenkaa puolustella tekoaan kun pettämine ei koskaa ole oikeutettua joten en puolustelakkaan

Samoin minun mieheni antoi teon anteeksi. Olin tuhottoman humalassa ja täysin sammumispisteessä. En itse pysty antamaan itselleni anteeksi ja itsekin tiedän miten pahasti tein ja satutin miestä. 

-ap

Osallistuin lapsena yhden luokan omalaatuisen mutta mukavan tytön syrjimiseen ja täten kiusaamiseen.

Lapsena vedin salaa kaverini kissaa hännästä, olin kateellinen kun minulla ei ollut kissaa enkä saanut.

Olen mustan huumorin piikkiin laittaen sanonut muutamia kamalia asioita, joita häpeän.

Olen joskus saanut sairasta nautintoa lukemistani hirveistä asioista.

Jaa, olenkin näköjään aika puhdas pulmunen, mutta kamalampaa ei tosiaan ainakaan muistunut mieleen.

Tunnusta myös pettäneeni miestäni.

Varastin rahaa vanhemmiltani tyhmänä teini-ikäisenä. Kiinnijääminen oli elämäni noloin hetki ja vanhempieni pettymys minuun tuntui musertavalta. Maksoin kaiken takaisin töitä tekemällä.

Tapon lapsena linnun poikasen tallomalla, sellaisen joka ei osanut lentää kuin pienen matkan, niitä oli kiva jahdata että ne väsyi ja ottaa syliin.. kerran vain päätin talloa sellaisen jotta kaverini löytäisi sen ja rupeaisi itkemään ja niin siinä kävikin

En vain osaa ymmärtää näitä pieniä ja viattomia eläimiä kiusaavia ja kiduttavia vajakkeja. Itse olen ollut lapsesta asti empaattinen ja pitänyt heikompien puolta. Kaikki tuntemani eläimiä rääkänneet kusiaivot ovat jollain lailla osoittautuneet poikkeaviksi myöhemmässä vaiheessa; kiusanneet muita koulussa, rikollisuutta ym.

Olen pettänyt molempia aviomiehinäni heidän kanssaa ollessani aviossa. En kuitenkaan ole koskaan jäänyt kiinni.

Se, kun lähdin teininä kotoa laitokseen. Vapaaehtoisesti. Olin n.12-v.Se tuhosi äitini pitkäksi aikaa. Olin vuosia koulukiusattu, masentunut, viiltelin ja täysin uupunut. Äiti oli päivät töissä ja minä huolehdin viidestä sisaruksetani. Joka ikinen päivä koulun lisäksi tein ruuat, kävin sisarusten läksyt, tein ruuat, siivosin ja selvitin riidat. Paloin loppuun ja yritin itsemurhaa lääkkeillä.

Äitini ei pakottanut minua tekemään mitään, vaan otin itse itselleni sen roolin. Koska jonkun se oli pakko, kun äiti oli töissä. Olimme todella köyhiä, joten äidin oli pakko käydä töissä.

Muistan vieläkin sen päivän, kun me käytiin äidin kanssa kirjoittamassa noin puolen vuoden laitosajan jälkeen huostaanottamispaperit ja muutin perhekotiin. Äitini oli ajatellut, että muutan takaisin kotiin, mutta ei kertonut sitä minulle. Minä ajattelin, ettei äiti tahdo minua kotiin. Ajattelin olevani pettymys äidille ja että äiti tahtoo minun muuttavan perhekotiin kotiin palaamisen sijaan.

Muistan miten sydäntäni raastoi, kun äitini itki sillä ajomatkalla perhekodille. Se oli ensimmäinen kerta ikinä, kun näin äitini itkevän. Se kipu, mikä minuun iski äitini itkiessä, oli pahinta mitä olen kokenut ja minä olen kokenut paljon. Minua on hakattu niin pahasti, että olen saanut aivotärähdyksen. Minut on isketty talvella jäällä maahan niin, että hampaani ovat lohkenneet jäähän. Minun kimppuun on hyökätty ja viilletty veitsellä. Minut on raiskattu. Ja paljon muuta. Mutta se, kun äitini itki, oli pahin kipu, mitä olen kokenut.

Olen vieläkin sitä mieltä, että jos en olisi muuttanut pois kotoa, niin minä olisin ennemmin tai myöhemmin tappanut itseni. Olin niin masentunut ja loppuun palanut. Mutta samalla elämäni kamalin teko oli muuttaa laitokseen pois kotoa, koska se rikkoi äitini. Ajattelen yhäkin, että minun olisi vain pitänyt jäädä kotiin, että tein virheen muuttaessani pois kotoa laitokseen, vaikka se todennäköisesti pelasti henkeni.

Varastin rahaa isovanhemmiltani. Hävettää ja kaduttaa edelleen.

N18 kirjoitti:

Se, kun lähdin teininä kotoa laitokseen. Vapaaehtoisesti. Olin n.12-v.Se tuhosi äitini pitkäksi aikaa. Olin vuosia koulukiusattu, masentunut, viiltelin ja täysin uupunut. Äiti oli päivät töissä ja minä huolehdin viidestä sisaruksetani. Joka ikinen päivä koulun lisäksi tein ruuat, kävin sisarusten läksyt, tein ruuat, siivosin ja selvitin riidat. Paloin loppuun ja yritin itsemurhaa lääkkeillä.

Äitini ei pakottanut minua tekemään mitään, vaan otin itse itselleni sen roolin. Koska jonkun se oli pakko, kun äiti oli töissä. Olimme todella köyhiä, joten äidin oli pakko käydä töissä.

Muistan vieläkin sen päivän, kun me käytiin äidin kanssa kirjoittamassa noin puolen vuoden laitosajan jälkeen huostaanottamispaperit ja muutin perhekotiin. Äitini oli ajatellut, että muutan takaisin kotiin, mutta ei kertonut sitä minulle. Minä ajattelin, ettei äiti tahdo minua kotiin. Ajattelin olevani pettymys äidille ja että äiti tahtoo minun muuttavan perhekotiin kotiin palaamisen sijaan.

Muistan miten sydäntäni raastoi, kun äitini itki sillä ajomatkalla perhekodille. Se oli ensimmäinen kerta ikinä, kun näin äitini itkevän. Se kipu, mikä minuun iski äitini itkiessä, oli pahinta mitä olen kokenut ja minä olen kokenut paljon. Minua on hakattu niin pahasti, että olen saanut aivotärähdyksen. Minut on isketty talvella jäällä maahan niin, että hampaani ovat lohkenneet jäähän. Minun kimppuun on hyökätty ja viilletty veitsellä. Minut on raiskattu. Ja paljon muuta. Mutta se, kun äitini itki, oli pahin kipu, mitä olen kokenut.

Olen vieläkin sitä mieltä, että jos en olisi muuttanut pois kotoa, niin minä olisin ennemmin tai myöhemmin tappanut itseni. Olin niin masentunut ja loppuun palanut. Mutta samalla elämäni kamalin teko oli muuttaa laitokseen pois kotoa, koska se rikkoi äitini. Ajattelen yhäkin, että minun olisi vain pitänyt jäädä kotiin, että tein virheen muuttaessani pois kotoa laitokseen, vaikka se todennäköisesti pelasti henkeni.

Voi sinua..:(  Älä nyt hyvä ihminen enää koe mitään syyllisyyttä. Olet selvästikin ihminen joka ottaa muidenkin syyt niskoilleen. Äitisi on toiminut väärin kun ei ole huomannut uupumustasi, et sinä. Ei sinulla ollut tuossa tilanteessa muuta vaihtoehtoa. Teit aivan oikein! Ja nyt unohdat kaiken syyllisyyden!

Laitoin lettutaikinaan sämpyläjauhoja. En ikinä pääse yli teostani.

menin aivan liian pitkälle tutun miehen kanssa, jonka vaimo on hyvä tuttuni. Tosi kiva tyyppi. Mies pettää kaiken liikkuvan kanssa:( aikaa neljä vuotta, vieläkin ahdistaa nähdä vaimoa, mutten ole saanut savustettu porukastamme ulos.

Varastin mummoltani. Olin ihan lapsi ja taisin haluta uuden barbin. Sitten kun otin rahat(joita saattoi olla tosi paljon), tajusin etten voisi barbia ostaa jäämättä kiinni, joten piillotin rahat. Ei jeesus.

Koskaan en jäänyt asiasta kiinni ja se on kyllä ihme juttu. Pahoillani olen kuitenkin ja hävettää.