Ilkeys työpaikalla

Olen itse kokenut vastaavaa, mutta enenevässä määrin vasta vanhempana kun työpaikalle on tullut nuorempia tekemään osin samoja tehtäviä.

Kaikki heistä ei toki sitä harrasta, mutta muutama on harrastanut ja välillä tuntunut siltä, että heillä näyttää olevan yrittyksenä tuoda esiin omaa erinomaisuuttaan ja nostaa asemaa yhteisössä lyömällä muita alemmaksi. Se on halpa whack-a-mole strategia ja sääliksi käy siihen ryhtyviä.

Ilkeilijä ei yleensä itse ymmärrä kuinka naivi hän on ja jatkaa sitä niin kauan kuin se tuottaa hänelle mielihyvää ja kunnes joskus ehkä tulee vetäneeksi niin överiksi, että hänen tarkoitusperänsä eivät jää kenellekään epäselviksi.

Yksi tapa purkaa näitä on järjestää ansa ilkeilijälle, siten että hän jää jää varmasti kiinni ja todistusaineistoa on riittävästi. Sen jälkeen se yleensä loppuu, jos kyse on muuten terveestä ihmisestä eikä vaikeasta persoonallisuushäiriöisestä joka ei vain ymmärrä tilannetta ja näe omassa menettelyssään mitään väärää.

Työpaikkakiusaamisen virallinen ja suositeltu käsittelyn tie on hoitaa nämä työterveyden kautta, ottamalla siellä puheeksi. Sen pitäisi toimia, ellei sitten kyse ole jotenkin niin asiassa että työnantaja itse tai työterveyshuolto tai siihen liittyvät henkilöt ovat itse osallisia tuohon kiusaamiseen. Silloin pitää etsiä joku muu tie.

Mites sellainen, kuka esittää aina positiivista ja kaikki on täydellistä ja ollaan niin reipasta työntekijää. Sitten tapahtuu moka tai vastoinkkäyminen niin kiukku ja vihaisuus rupeaa purkautumaan lähiympäristöön, koska ei ole lainkaan paineensietokykyä. Kukaan ei uskalla sanoa mitään tai pitää varovasti anteeksi pyydellen rauhoitella siinä pelossa, että tiuskinta kohdistuu muihin. Myös muiden eriävät mielipiteet saattavat ottaa tätä henkilöä koville ja silloin hän kiristelee leukaperiä ja ingooraa keskustelukumppanin. Sellainen käytös tuntuu halventavalta ja loukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mites sellainen, kuka esittää aina positiivista ja kaikki on täydellistä ja ollaan niin reipasta työntekijää. Sitten tapahtuu moka tai vastoinkkäyminen niin kiukku ja vihaisuus rupeaa purkautumaan lähiympäristöön, koska ei ole lainkaan paineensietokykyä. Kukaan ei uskalla sanoa mitään tai pitää varovasti anteeksi pyydellen rauhoitella siinä pelossa, että tiuskinta kohdistuu muihin. Myös muiden eriävät mielipiteet saattavat ottaa tätä henkilöä koville ja silloin hän kiristelee leukaperiä ja ingooraa keskustelukumppanin. Sellainen käytös tuntuu halventavalta ja loukkaa. 

Tuossa tapauksessa asian hoitaminen asiallisesti keskustellen olisi ensisijaisesti esimiesten ja tarvittaessa yksikön johdon asia, jolle henkilöjohtaminen kuuluu. Heidän tulisi keskustella asiasta asianosaisten kanssa ja sitten saada tämä ihminen joka ei kykene käsittelemään negatiivista palautetta ymmärtämään, että heillä on ongelma, joka vaikuttaa yhteisön kykyyn toimia ja jonka rakentavasti käsittelemisessä tällä ihmisellä on oma vastuunsa. Jos esimiehen kanssa keskustelu ei auta tai siihen ei kyetä, terveydenhuollon kautta kuten edellisessäkin tapauksessa.