1v4kk tutti ja kuinka siitä eroon

Kahteen vuoteen asti ei hampaat kärsi. Me napattiin unitutti vasta lähempänä kahta kun ymmärsi jo kunnolla selitykset. Meni ilman itkuja. :)

Onko näin, ettei kärsi ennen 2v?! Meille toitotettiin 1v hammastarkastuksessa (hampaissa ei siis ollut mitään vikaa) että kiireesti jo eroon tutista!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko näin, ettei kärsi ennen 2v?! Meille toitotettiin 1v hammastarkastuksessa (hampaissa ei siis ollut mitään vikaa) että kiireesti jo eroon tutista!

Ap

Näin on, teille on annettu väärää tietoa. Ei hoppua, pienihän hän vielä on :)

juu, älä huoli, yleensä tutti otetaan 2vuotiaana, tai siis yleensä ja yleensä, mutta se on sellainen paras hetki. 2 vuotiaalle voi jo höpötellä oravaäitistä, joka tarvitsi tutin omille lapsilleen jne ;) kuten aiemmin on sanottu, pieni tuo lapsesi vielä on, anna vielä lussutella tuttia, kun se kuitenkin lapselle on niin rakas ja tärkeä!

Kyllä hammaslääkäri oli aivan oikeassa ja tutista on hyvä päästä eroon mahdollisimman pian. Eiköhän ne asiantuntijat tiedä vähän paremmin ku laiskat äidit tällä palstalla! Tutin käytön lopettamista suositellaan ennen yhden vuoden ikää. Tutti ei ainostaan vaikuta hampaisiin vaan myös suun muotoon.

Yksi mitä voi kokeilla on, että annetaan lapsen valita itselleen uusi unikaveri, joka korvaa tutin tai sitten tutit kylmästi roskiin. Itku on normaalia, mutta lapsi tottuu kyllä parissa päivässä :)

Meille taas hammaslääkäri sanoi, että noin kaksivuotiaaksi asti voi huoletta syödä tuttia.

Uusin suositus on tutista luopuminen viimeistään 1,5 v. Ainakin neuvolassa meille sanottiin nöin ja ennen 1 vuotta tutista luopuminen käy yleensä helposti kun lapsi ei ole tuttiin niin kiintynyt kuin vanhempi. Sanoisin että jos ei ennen yhtä vuotta ole tutteja ottanut pois, niin kannttaa oottaa lälemmäs 2 vuotta.

Yritin kerran ottaa sen tutin pois, mutta lapsella ei tuo muisti toimi esim. keskellä yötä ja seurasi unettomia öitä. Jonkin ajan kuluttua leikkasin tuteista palan pois ja sanoin että lapsi on jo niin iso, että ne on menneet hampaista rikki. Lapsi sai pitää risat tutit, mutta lopetti niiden syömisen. Jonkin ajan päästä nakkasi ne itse roskiin.

Meillä luovuttiin tutista saman ikäisenä ja se oli helpompaa, mitä kuvittelin. Lapsi käytti tuttia ainoastaan nukkumaan mennessä eli hän pyysi hampaiden pesun jälkeen tutin, laittoi sen suuhunsa ja nukahti samantien sänkyyn. Lykättiin tutista luopumista tämän takia ja yritettiin ajoittaa se sellaiseen ajankohtaan, ettei häiritse jos yöt menevät huutassa. Päätettiin sitten päivä ja leikkasin tutin pään saksilla rikki. Illalla sitten oli iltarutiinit ja kun annoin lapselle tutin, hän huomasi sen olevan rikki. Päiviteltiin sitten kovaan ääneen miehen kanssa, "voi että, sun tutti on mennyt rikki" ja naurettiin, että onpas hassua. Tyttöäkin nauratti, että hän on syönnyt tuttia niin paljon, että se on mennyt rikki. Sen jälkeen hän meni nukkumaan rikkinäisen tutin kanssa (piti sitä kädessä) ja päivitteli sängyssä rikki mennyttä tuttia pari tuntia ja nukahti. Jossan vaiheessa yöllä hän heräsi ja sama päivittely rikkinäisestä tutista jatkui, nukahti melkein heti uudelleen. Seuraavalla illalla hän muisti jo tutin olevan rikki, eikä halunnut ottaa rikkinäistä tuttia sänkyyn. Sängystä kuului taas hetken sitä ihmettelyä, miten tutti voi olla rikko ja sitten hän nukahti. Nukkui yön hyvin, ilman katkoja. Kolmantena iltana hän ei enää kysellyt tutin perään, vaan nukahti ihan normaalisti. Oltiin ihan hämmästyneitä, että noinko helppoa se oli, kun kaikki varoittelivat ja pelottelivat, että saattaa viikonkin yöunet mennä. Tuon ikäinen lapsi on jo niin "iso", että ymmärtää kyllä puhetta eli hyvin se menee. Tuttavaperheissä on luovuttu tutista selityksillä "koira/kissa rikkoi sen" tai sitten viety tutti/tutit metsään oravavauvoille.

Liian pitkäaikaisella tutin käytöllä vaikutuksensa myös puheen tuottamiseen.

Mun mielestä siinä, että syö tuttia nukkuessa, ei ole mitään ongelmaa vielä tuossa vaiheessa. 2-vuotiaana on jo helpompaa, kun lapsi ymmärtää enemmän puhetta. Meillä esikoisen kanssa tutin jättäminen oli niin helppoa, että tutti jäi kerran kotiin, kun mentiin isovanhemmille yöksi. Sitten vain sanoin lapselle, että nyt tutti on kotona, sitä ei ole täällä ollenkaan. Lapsi ei edes itkenyt, tosin kyllä nukutettaessa alaleuka väpätti muutaman kerran. Lapsi oli vähän yli kahden vuoden, en muista tarkkaan. Meilläkin on kohta kuopuksella tutinjättö edessä. Mutta anna vain huoletta 2-vuotiaaksi! 

Awww.. Suloista..

Haha me tehtiin siitä aikoinaan vähän isompi tapahtuma :D

Oravaäiti "oli lähettänyt meille kirjeen" jossa hän pyysi meidän tytön tuttia omalle vauvalleen, koska heillä ei ole yhtään tuttia. Luettiin kirje yhdessä aamulla ja päätettiin viedä tutti jo illalla puun juurelle, johon oravaäiti oli sen pyytänyt tuoda. Aamulla se olikin hävinnyt!

Tytöstä tuo oli hauskaa ja hän oli mielissään, että sai auttaa oravaa. Meilläkin oli tilanne, että tutti oli käytössä vain öisin. Joinain öinä ei ollenkaan, eli oli sinänsä helppo homma.

Meillä otettiin pois niin että ensin jätettiin päikkäreiltä pois ja siitä pari päivää sitten kokonaan meni noin viikko ja nukahtaa hyvin itsekseen. Eka ilta oli itkua mutta kun nukahti koko yö meni nappiin

Vierailija kirjoitti:

Liian pitkäaikaisella tutin käytöllä vaikutuksensa myös puheen tuottamiseen.

Niin on. Mutta nyt ei puhutakaan siitä vaan alle 2-vuotiaasta.

Kiitos kaikille vastanneille! Pähkäilen vielä kovin miten toimia.... Haluaisin siis tutista eroon ja vaikka viikon huutokin on ihan OK. Mutta sitä en jaksaisi jos yöt menisivät katkonaisiksi pitkäksi aikaa...

Jos vielä hyviä ideoita niin kertokaa toki!

Ap

Hei. Vatvomalla homma ei etene. Tutti vaan pois ja hyvin se sujuu. Pari yötä valvotaan ehkä. Viikon jälkeen ei muista tuttia enää. Rohkeutta peliin.

Me otettiin tutti vaan pois. Jätettiin mummolle lomalla. Ja eka yö oli kitinää, sitten meni hyvin eikä kysellyt

Ehkä kannattaa varmuuden vuoksi valita ajankohta, jolloin olettaa jaksavansa huutoja parhaiten - esim. loma, ettei ole töissä aivan sekavana kun ei ole nukkunut.

Meillä päästiin tutista eroon yhdessä yössä "lahjoittamalla" tutit vastasyntyneelle serkulle. Lapsi oli noin 2- v. Kyseli tuttien perään muutaman kerran mutta ymmärsi että vauva tarvitsi tuttia enemmän. Tutti oli tosi tärkeä ja rakas mutta siitä luopuminen meni ihmeellisen kivuttomasti.