Lue keskustelun säännöt.
17-vuotiaana raskaana
05.02.2016 |
Hei!
Tarvisin kipeästi apua, koska olen hukassa.
Sain juuri selville, että olen raskaana. Minulle asia oli positiivinen yllätys, samoin poikaystävälleni, mutta vamhempani ovat sanoneet minulle, että lasta ei tässä iässä hommata ja jos raskaaksi tulen niin abortti kannattaisi tehdä.
Asun kahdestaan poikaystäväni kanssa ja vanhempani asuvat toisella puolella Suomea.
Minulle todettiin jonkun aikaa sitten vaikea masennus ja paniikki/ahdistuneisuus kohtaukset, joten joudun syömään lääkkeitä oloni parantumiseksi. Samalla tehtiin myös lastensuojelu ilmoitus koska asun yksin ja olen tässä kunnossa.
Lääkäriin en ole vielä uskaltautunut menemään, kun en tiedä että miten pitäisi sitten oikeen toimia.
Itse olen nuoresta iästäni huolimatta aina toivut lasta ja haluaisin pitää sen.
Mutta miten esim. Lääkärit ja sosiaalityöntekijät suhtautuu asiaan vointini vuoksi?
Kommentit (6)
Niin, se on todellakin yksin sinun päätös. Kuitenkin, kun olet huonossa kunnossa niin ota kaikki mahdollinen apu ja tuli vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti nyt asiaa omalta kannaltasi ja mahdollisen lapsen kannalta. Haaveilet lapsesta mutta olet lapsi vielä itsekin. Sinulla on ongelmia joita lapsi ei itsessään parantaisi, olosi saattaisi pahentua (raskauden jälkeinen masennus ym). JOs et jaksa oikein ilman lastakaan, kuinka jaksaisit lapsen kanssa? Miltä tuntuisi jos joutuisit antamaan lapsen huostaan kun et jaksaisikaan siitä huolehtia? En tiedä mitä asiantuntijat sanoisivat, varmaan auttaisivat näkemään tilanteesi itsesi ja mahdollisen lapsen kannalta. Minä kyllä äitinä kehottaisin tekemään abortin. Laita oma elämäsi ensin kuntoon, sitten vasta lapsia. Miten kykenet kasvattamaan tasapainoisen lapsen jos et itse ole vielä tasapainoa löytänyt?
Itse uskon kyllä, että lapsesta voisi olla ns "apua" minulle. Lapsi saisi elämääni jonkunlaisen suunnan, eikä aina tarvisi tuntea oloa niin turhaksi, kun olisi joku joka oikeasti tarvisi minua, eikä pärjäisi ilman minua.
Minulla olisi sitten joku syy esim. Nousta aamulla sängystä ylös yms.
Älä ajattele lasta motivaattorina nousta ylös sängystä, sinä olet lapsen tuki, ei lapsi sinun.
Toki voit lapsen pitää, itse sain esikoiseni sattuman summana samana vuonna kun täytin 18. Selviäminen taas on itsestäsi kiinni. Mutta minulla ei ollut taustalla orastavaa masennusta, siksi ymmärrän vanhempiesi huolen sinusta ja jos saan antaa vertaisarvion, niin koen että olisin ollut paljon parempi äiti pitemmällä elämänkokemuksella.
Abortista, olen sikiävää laatua ja sekään ei ole minulle vieras kokemus ehkäisyn pettäessä (lue: minulla ja miehelläni ei ole enää seksielämää ennenkuin täytän 30, eikä ole haluista kiinni). Itse koen aborttin olleen hyvä vaihtoehto meille sillä minulla ja miehelläni ei olisi ollut resursseja hoitaa useampaa lasta kesken opiskelujen.
Suosittelen lämpimästi hoitamaan itsesi kuntoon ennen lapsien hankkimista, sillä lasten kasvatus ei ole mikään sivutyö, eikä myöskään parannuskeino masennukseen.
Kuvittele miten olet valvonut pahimmillaan useamman viikon tunnin parin unilla, lapsi vain itkee.Ei ole herkkua ja ihan tavallisistakin lähtökohdista vanhemmilla on rankkaa.
Ja viimeisenä: Nauti nuoruusvuosistasi joita ei saa koskaan takaisin. Toteuta unelmia, pieniä ja isompia ja hanki sitä tärkeintä aineetonta resurssia joka helpottaa lastenkasvatustyötä: elämänkokemusta.
En ajattele sitä motivaattorina vaan henkilönä, joka on tietämättään ja mitään erikoista tekemättä auttava osa parantumisessani. Toki kuntoni on jo muutenkin ehtinyt kohota lääkkeiden ja terapian ansiosta.
Minusta tuntuu suuresti siltä, että jos menen abortin tekemään en osaa antaa sitä anteeksi itselleni ja jos menen myöhemmin lapsia hankkimaan, tuntuu pahalta, kun "tapoin" heidän isosisaruksen.
Olisin valmis siihen että, nukun pari tuntia viikossa lapsen itkun takia, koska vastineeksi saisin paljon hyviä hetkiä ja ihania muistoja lapseni kanssa.
Ja tuo, että kannattaa nuoruus vuosista nauttia.. Olen aina tuntenut itseni kypsemmäksi mitä esim. ystäväni, eikä minua kiinnosta esim. juhlimaan lähteminen joka viikonloppu. Olisin valmis sitoutumaan lapsen kasvattamiseen, ja yrittäisin tehdä sen niin hyvin kun suinkin pystyn.
Se on sinun päätös ja siihen ei vanhempasi eikä sossu puutu. Lastensuojelusta voit saada tarpeellista tukea vanhemmuuteesi.
Tsemppiä!