Lue keskustelun säännöt.
Muita pysyvästi laihduttajia?
05.02.2016 |
Hei mammat!
Päätin nyt viimein monen vuoden ja Iskiaksen jälkeen pistää stopin ylipainolleni. Pituutta on 168 ja painoa kaksi viikkoa sitten huikeat 98,7kg(!!!!). Sata kiloa alkoi kolkuttaa ja oma olo vituttaa.
Kärsin ruokariippuvuudesta (kyllä, se on ihan oikea riippuvuus). Luin tuolloin kirjaa "Eroon tunnesyömisestä", L. Stahre & V. Ryd. Tajusin, että suurin ongelma omassa syömisessäni ei oo hedonismi, laiskuus tai kurin puute. Suurin ongelma ovat tukahdetut tunteet kuten ärtymys, tylsyys, kiukku, jne. jotka patoan ja hyvitän pahaa oloani syömisellä. Samaa aihetta käsittelee myös tällä viikolla käsiini osunut sarjakuva "Sokerihullu" H. Koljonen.
Päätin muuttaa asiat en millään kuurilla, vaan pitämällä ruokapäiväkirjaa ja katsomalla, että syön alle kulutuksen. Näppärästi älypuhelin tässä auttaa. Ja pysähtymällä syömähimon hetkellä pohtimaan MIKSI halua syödä. Onko minulla todella nälkä vai pyrinkö tyydyttämään tai vaimentamaan jotain tunnetta.
Tänä aamuna jo 91,9kg. En siis nälkäkuureile ja olen tän parin viikon aikana mm. syönyt Runebergin torttua pari kertaa. Miksi? Siksi että pyrin pysyvään painonpudotukseen ja se ei vaan onnistu niin, että koko elämänsä syö vain tarkkaan terveellisiä vaihtoehtoja. Se johtaa epäterveeseen ruokanatseiluun ja silloin on helpompi valahtaa takaisin tunnesyömiseen, kun "sortuu". Jos sitä ei otakkaan "synnintekemisenä" ei tule syyllisyyttä ja häpeää, jota yrittää peittää syömällä lisää "kun kaikki on jo pilalla, ei musta ollutkaan tähän".
Pyrin kuluvan vuoden aikana saavuttamaan 70 kg, mikä on mun pituudella normaalipainon yläraja. En halua olla hoikka tai laiha, koska se ei vastaa minun kauneuskäsitystäni, mutta haluaisin olla terve ja jaksava ja ostaa vaatteeni tavalliselta vaateosastosta "isojen tyttöjen osaston" sijaan.
Miten te muut? Onko täällä muita, jotka ovat päättäneet tänävuonna tehdä sen viimeisen muutoksen?
N36
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä tunne oli viikonlopun jälkeen. Mistään ei ole tarvinnut kieltäytyä! Eli kun muutoin syöminen on muuttunut (pienemmät annokset, paljon hedelmää +kasviksia), söin pe yhden Runebergin tortun ja su laskiaispullan ja saunassa (su) kuivan siiderin. Enkä silti syönyt yhtenäkään päivänä yli 75% kulutuksestani. Mun täytyy vaan jatkuvasti pohtia tunteitani (syönkö nälkään vai tunteeseen). Ja sitten pitää vahtia, että syön joka päivä edes sen 1200 kcal, koska nyt on tullut sellainen vaihe, että voi huomaamatta syödä myös liian vähän. Mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu terveen syömisen kannalta. Pitää vaikka puoliväkisin ottaa vähän iltapalaa, että ei jää vajaaksi.
Tänään alkaa juoksemisen opettelu. Olen innoissani ja kauhuissani. Ostin eilen maastojuoksulenkkarit. En ole koskaan oikein pitänyt juoksemisesta. En edes lapsena, kun olin laiha, tai nuorena, kun olin hoikka. Haluaisin kuitenkin saavuttaa parempaa jaksamista ja lisätä sydämen hyvinvointia ja siksi juoksu.
Pitää aloittaa rauhallisesti kävelyä ja juoksua vaihdellen. Saa nähdä mitä tästä tulee..
Ap
Onneksi olkoon ja iloista lenkkeilyä!
Minäkin olen iloinen: enää puoli kiloa normaalipainoon! Viisi vuotta sitten painoin kymmenen kiloa enemmän.
Itse olen ottanut ohjenuorakseni, että elän kuten hoikat elävät. Herkuttelen välillä, mutta en syö, jos ei ole nälkä. Ruokailutapani ovat muuttuneet: syön paljon enemmän kasviksia, selleriin minulla on muodostunut syvä ystävyys- ja riiippuvuussuhde. Herkkuja syön, jos oikein mieli tekee, kokonaisia pitsojakin vetelen silloin tällöin, mutta yritän olla syömättä itseäni ähkyyn. Ähky oli aiemmin aika tuttu olotila. En aiemmin koskaan tyytynyt yhteen keksiin tai jätskipalaan, kyllä jäätelöpaketti piti kokonaan syödä, aivan kuin se olisi huutanut pakastimesta: syö minut, syö minut!
Ennen heti herättyäni sängyssä kokeilin vatsaani, ja joka aamu masennuin, kun se oli niin iso. Mahasta sain huomautuksia, esimerkiksi yksi tapailemani mies sanoi, ettei hän voi olla noin isomahaisen naisen kanssa. Masensi. Mutta tänä aamuna taas kokeilin totuttuun tapaan massua, ja voi että se tuntuu erilaiselta.
Jatketaan terveellisempiä elämäntapoja, tsemmppiä ja iloa sinulle, ap! Rakastetaan herkkuja, mutta rakastetaan enemmän terveellistä ruokaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään oli sit eka lenkki. 3,3 kilsaa metsässä. Kävelin eka 6 min (lämmittely) ja sitten vuorotellen hölkkäsin ja kävelin. Vauhti ei ollu mikään päätähuimaava ja reipasta kävelyä oli varmasti enemmän kuin hölkkää. Olin kyllä melko puhki vaikka liikuin vain 30 min. Tuli sitten yllätys lenkin jälkeen, kun vähän henki tasaantui ja sä juotua ison lasin vettä. Äkisti tuli niin huono olo, että oli ihan oksetusfiilis. Onneksi oli sisko lähellä, joka pikaiseen kiikutti kaapistaan palautuspatukan. Olen vältellyt kaikkia patukoita (nutriletit, proteiinipatukat, yms.) ja pitänyt turhina. Sisko osasi infota, että jos liikkuu, pitäisi nauttia joku palautustuote, että ei menetä lihaksia ja välttyy tuolta pahalta ololta. Täytynee siis hankkia jotain tuollaista, koska ei oo kiva oksennella ja vapista liikunnan jälkeen.
Te jotka liikuntaa harrastatte, mitä palautustuotetta suosittelisitte?
Mulle on parempi pitää herkkujen suhteen nollatoleranssi. Olen ollut jo vuoden alusta ilman karkkia, pullaa ja muita makeita herkkuja. Painoa en tiedä, kun en käy puntarilla, mutta olo on hyvä ja numeroa pienemmät vaatteet mahtuu. Olen syönyt makeita jo riittävästi tähän elämään. Nyt aion pärjätä loppuelämäni ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hyvä, palautustuotteet ovat täyttä huuhaata ja tyhjiä kaloreita! Unohda patukat ja palautusjuomat, niissä ei ole muuta kuin makeutusaineita ja turhaa energiaa, mitä et todellakaan tarvitse! Kolmen kilsan lenkin jälkeen et tarvitse mitään muuta kuin lasin vettä ja suihkun. Olet vain totaalisessa rapakunnossa, siitä se huono olo tulee. Joka päivä lenkille ja sitkeästi lisäät hölkän osuutta ja lenkin pituutta, parin viikon päästä alkaa tuntua paremmalta. Viikon päästä et enää vapise. Maalaisjärki käteen, nainen!
Lupaan että kun olet saanut ensimmäiset kymmenen kiloa pois ja hölkkä alkaa kulkea, tulet nauttimaan siitä että jaksat juosta ja odotat innolla että pääset liikkumaan. Alku on tahmeaa, sinulla liikaa painoa ja kunto pohjalukemissa, älä tee sitä aloittelijan virhettä että yrität liikaa, tuntuu pahalta ja jätät leikin sikseen. Tee liikunnasta jokapäiväinen tapa, kokeile kaikkia mahdollisia jumppa/vesijumppa/vesijuoksu tms vaihtoehtoja, kunnes omat lajit löytyvät. Liikunta myös hillitsee makeanhimoa tehokkaasti.
Tiedän mistä puhun, itse aloitin hölkkäämisen kymmenen vuotta sitten viisi kiloa ylipainoisena ja puolen vuoden liikuntatauon jälkeen. Aikaisempi liikuntatausta säännöllinen sali ja jumppa, mutta eipä noista mitään iloa ollut kun puoleen vuoteen en ollut mitään tehnyt. Muistan vieläkin miten kamalaa tuskaa ensimmäinen liikuntaviikko oli, hirveätä raahautumista ja naama punaisena puuskuttamista. Kyllä hävetti kun viisikymppiset ohittivat kevyesti. Kuukauden päästä kun painoa oli lähtenyt 3 kg alkoi lenkki kulkea ja kahden kk:n päästä siirryin hölkästä juoksemiseen. Tästä voit omaan kokoosi ja liikuntataustaasi suhteuttaa, kuinka kauan tulee kestämään että pääset parempaan kuntoon.
Palkkarit ja muut rahka/kanahöpötykset kuuluvat salikulttuuriin, normaali tavisliikkuja ei tarvitse mitään muuta kuin reenibanaanin tuntia ennen salia tai lenkkiä jos lounas on ollut liian kevyt. Ja rasvaton maito on kaikista treenin jälkeisistä juomavaihtoehdoista paras!
Tsemppiä elämänmuutokseen, kiität itseäsi viiden vuoden päästä!
t. 45-vuotias täti-ihminen, 170 cm ja 60 kg, kaksi puolimaratonia vuodessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jee. Eilen aamulla jo 89,7 kg! Pistää hyvälle tuulelle. Lenkillä on tullut käytyä noin joka toinen päivä. Ja ruokailutkin on pysyneet siinä 1200-1300 kcal eli n. 400-500 vähemmän kuin päivittäinen kulutukseni.
On ihan tutkittu juttu toi palautusjuoma tai -patukka, eivät ole tarpeellisia. Briteissä tutkittiin jalkapallojoukkueen jäsenillä rankkojen treenien jälkeen ja lasillinen maitoa oli paras! Jos siis ylipäätään mitään tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilin hiihtoa tänään, kun ajattelin, että lunta on satanut liikaa lenkkeilyyn. Joo ei hyvä valinta. Olin ihan kuollut jo alle kilsassa enkä saanut motivaatiota jatkaa kuin 1,6 km. Ensi kerralla palaa lenkkareihin, niin jaksan pidempään.
Ap
Jee tänä aamuna -10kg. Nyt paino 88.8kg!!! \o/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavaa. Tänä aamuna 87,5 kg. Keksin myös, että lauantaikarkit voi hyvällä omalla tunnolla korvata Lidlin tai Prisman tuoremarjoilla. Ja saa herkutella! Ihanan makeitakin. Pyysin mieheltä synttärilahjaksi crostreineriä, jotta pääsis "lenkille" myös sellaisina päivinä, kun en muutoin pääsisi. Sade ei haittaa, mutta liika loukkaus tai kova pakkanen. Ja en voi jättää alle kouluikäistä lasta yksin kotiin, joten lenkille pääsee vain, jos miehellä ei mene myöhään töissä. Lenkkeilen siis kolme kertaa viikossa.
Painonpudotuksessa suurin juttu on ollut se päänsisäinen työ. Muu onkin ollut aika helppoa.
P.s. Vihreä tee on aivan huippu juttu!
Ap
Tänään 86,9 kg. Crosserin pitäisi saapua huomenna. Paino putoaa, mutta voi miten hitaasti....
Ap
Täällä myös, mutta mulla vähän erilainen lähestymistapa. Aion ylipainosta nopeasti eroon Cambridge-dieetillä. Siihenhän kuuluu myös uusien elintapojen opettelu vaiheittaisen ohjelman kautta, eli ei ole pelkkä pussikuuri ja sitten olet omillasi (ja palaat vanhoihin tapoihin).
Tiedostan hyvin kyllä sen, että en koskaan voi lopettaa painon seurantaa ja vartiointia, tai lihon takaisin. Kyllä minä loppu ikäni aion päivittäin käydä vaa'alla ja luultavasti monta vuotta kirjata kaloreitakin sovellukseen, etten vaan palaisi vanhaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös, mutta mulla vähän erilainen lähestymistapa. Aion ylipainosta nopeasti eroon Cambridge-dieetillä. Siihenhän kuuluu myös uusien elintapojen opettelu vaiheittaisen ohjelman kautta, eli ei ole pelkkä pussikuuri ja sitten olet omillasi (ja palaat vanhoihin tapoihin).
Tiedostan hyvin kyllä sen, että en koskaan voi lopettaa painon seurantaa ja vartiointia, tai lihon takaisin. Kyllä minä loppu ikäni aion päivittäin käydä vaa'alla ja luultavasti monta vuotta kirjata kaloreitakin sovellukseen, etten vaan palaisi vanhaan.
Joo. Mä kanssa olen sisäistänyt sen, että lopun ikää tässä saa syömistään tarkkailla. Ja kun saavuttaa normaalipainon, pitää varmaan vielä vuosi miettiä ja laskea paljonko syödä niin, että tilanne on +/- 0.
Ap
86,5 kg. On ollut haasteita. Liikkunut olen vähintään 3krt/viikossa vähintään 30min kunnolla hikeen. Dietissä olen pysynyt lähes joka päivä. Parina päivänä on mennyt 1600 kaloriin, mutta sitten olen palannut taas 1100/1200 kcal/pv. Mutta paino jumittaa ja pipoa alkaa kiristää. Lisäksi luin juuri uutisen, jonka mukaan liikunta HIDASTAA aineenvaihduntaa. No mitä hittoa! Mitä tässä nyt uskois ja tekis, että painonpudotus sais taas vauhtia? Help, saman kokeneet!
Ap
Täällä yksi, ja olet ihan oikeassa: jos kieltää itseltään kaikki herkut, niihin iskostuu ehkä suurempi himo ja sortumisen riski kuin tavallisesti. Minulla ei ole varsinaisesti tunnesyömistä (esim. surullisena kadotan ruokahaluni aika täydellisesti), vaan pikemminkin tottumus ja tavat: esim. lempikahvilassa on käytävä ja usein, ja otettava sen rasvaisin herkku, koska niin vain on tehtävä - viis siitä, tekeekö varsinaisesti mieli. Toinen ongelma on ollut tähän sisältyvä ruoka"kikkailu": jos syön tänään palan suklaakakkua, skippaan sen-ja-sen aterian. Ja sitten koko päivä on ollut yhtä epätasaista säätämistä ruokien kanssa.
Ehkä merkittävin muutos elämässäni on ollut säännöllisyyden opettelu, ja nimenomaan itsensä kuuntelemisen opettelu. Jos on nälkä, syön kunnon aterian, enkä korvaa ateriaa herkuilla tai nopeilla välipaloilla. Jos taas tekee mieli jotakin ruokaisampaa kuin sosekeitto tai salaatti, minä teen jotakin ruokaisampaa, enkä syö laihempia ruokia vain laihdutuksen nimeen. Jos on herkkupäivä, eikä teekään mieli mitään en syö mitään... Todennäköisesti nämä kuulostaa normaalipainoisten korvassa aika typeriltä jutuilta, mutta itselleni näin mutkaton suhtautuminen ruokaan joustavasti ja ilman syyllisyyttä on aika uusi oivallus (kun koko elämäni ruoka on ollut lähinnä sallittujen/kiellettyjen vuorottelua, repsahtelua ja syyllisyyttä).