Onko kukaan aloittanut uutta elämää reippaasti yli nelikymppisenä?
Siis eronnut ja löytänyt vielä uuden miehen. Vaikka olen yli nelikymppinen on minulla pienet lapset. Onko mitään mahdollisuutta löytää ketään?
Kommentit (8)
Varmasti on. Mutta onko se nyt se tärkein asia, löytää joku. Eikö voisi keskittyä olemaan onnellinen ihan itsensä ja niiden lasten kanssa, ja uusi kumppani tulee jos tulee? Jotenkin ärsyttää tuollainen ajattelu, että se mies on elämässä se onnen tuoja.
N50 aloittamassa uutta elämää mieli avoinna, mutta siitä ei ole tietoa kuuluuko siihen miestä tai miehiä ja missä mielessä. Uusi tai ainakin uudenlainen elämä alkamassa. Tiedä sitten, mitä sitä tulee. Itkettääkö vai naurattaako enemmän. Pääasia ettei tule katkera ämmä.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on. Mutta onko se nyt se tärkein asia, löytää joku. Eikö voisi keskittyä olemaan onnellinen ihan itsensä ja niiden lasten kanssa, ja uusi kumppani tulee jos tulee? Jotenkin ärsyttää tuollainen ajattelu, että se mies on elämässä se onnen tuoja.
Minulle on tärkeää että löytäisin miehen.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on. Mutta onko se nyt se tärkein asia, löytää joku. Eikö voisi keskittyä olemaan onnellinen ihan itsensä ja niiden lasten kanssa, ja uusi kumppani tulee jos tulee? Jotenkin ärsyttää tuollainen ajattelu, että se mies on elämässä se onnen tuoja.
Varmasti on tärkeää. Minäkin olen eroamassa ja vaikka lapset on tärkein asia minulle, niin todellakin haluan uuden puolison. Voin olla ilman vuoden tai kolme, mutta en loppu elämää.
M43
Pilden perässä juoksevat varmasti ovat perään, te kun ette mitään pihtareita näin yleisesri ottaen ole. Kos ihan arkipäivään mukaan elämään, yhdessä asumaan tms. Aika pahasti syrjäytynyt olisi siihen valmis. Sinulle on omat lapses tärkeintä, miehen mielestä sen pitäis olla. Ei osaa tuntea mitään innostuneisuudn tunnetta vaikka lapsi jotain merkittävää tekiskin.
Vierailija kirjoitti:
Pilden perässä juoksevat varmasti ovat perään, te kun ette mitään pihtareita näin yleisesri ottaen ole. Kos ihan arkipäivään mukaan elämään, yhdessä asumaan tms. Aika pahasti syrjäytynyt olisi siihen valmis. Sinulle on omat lapses tärkeintä, miehen mielestä sen pitäis olla. Ei osaa tuntea mitään innostuneisuudn tunnetta vaikka lapsi jotain merkittävää tekiskin.
Aika sujuvasti yleistit oman kokemuksesi koskemaan kaikkia miehiä.
Uuden suhteen aloittaminen on paljon helpompaa kun lapset ovat hieman vanhempia. Näin viisikymppisenä löysin uuden miehen, jolla jo aikuiset lapset, minulla myös täysi-ikäisiä tai lähellä. Nuo uusperhekuviot ei kovin helpoilta kuulosta, paljon yksinkertaisempaa kun jälkikasvu on jo suunnannut silmänsä omaan elämään, ovat lähinnä tyytyväisiä kun joku äitistä/isäsä huolehtii. Ja ensin kannattaa laittaa oma pää kuntoon, tietää mitä haluaa ja etsii eikä hyppää ensimmäiseen mahdolliseen suhteeseen ja toista samoja virheitä uudestaan.
Sun kaltaisia on Suomi täynnä