Miten ottaa kotityöt puheeksi miehen kanssa positiiseen sävyyn?

Pitäkää palveri/illanistujaiset (ehkä pulloviiniä&kynä ja paperia) ja sopikaa mitkä ovat miesten ja naisten "töitä". Sillä tavalla asialliseen henkeen. Ottakaa huomioon työhön menevä aika ja työn raskaus. Ottakaa huomioon mitä kumpikin tekee mieluiten. kivi paperi sakset? tiski/pyykkivuorot? Kun kaikki on sovittu ei arjen kiireessä tule riitaa kun kotityöpaleveri on pidetty. :)

No ne kotityöt vaan kuuluu naisille

Onneksi suomi islamisoituu niin mies palautetaan naisen yläpuolelle

Istukaa alas ja aloita keskustelu sanomalla "onko sulla ideaa miten saataisi helpotettua tätä kotitöiden tekemistä kun tuntuu että tähän menee päivässä niin kauhean paljon aikaa".

Lauseella et syyllistä miestä tekemättömistä hommista vaan haet ratkaisua jolla molempien roolia helpotetaan :)

No niin, nyt roolitaistelu on alkanut. Miehen taktiikka on se, että hän vähentää pikkuhiljaa kotitöitään ja toivoo parasta eli sitä, että sinä et huomaisi, vaan tekisit ne työt, joista hän lipsuu. Hän nimeää asian kaikenlaisen mainitsemisen nalkuttamiseksi, jotta sinä syyllistäisit itsesi uskomaan, että kohtelet häntä väärin. Mitäpä sinä voit tuossa tehdä? Jos et puhu, saat tehdä työt itse, ja jos puhut, saat aikaan riidan ja teet työt itse. Kyllä miehet osaavat tämän passiivis-aggressiivisen parisuhdesodankäynnin.

Onko sinun helmesi jo kokeillut sitä, että hän tekee joitakin kotitöitä ihan kamalan avuttomasti ja huonoin tuloksin siinä toivossa, että sinä otat oma-aloitteisesti homman hoitaaksesi loppuiäksesi? Onko hän jo käyttänyt loppuun sen mutta kun sä  teet sen niin paljon paremmin -kiintiönsä?

Kunnon räjähdys on parempi vaihtoehto kuin jatkuva tyytymättömyys. Istuta mies sohvalle ja sano, että nyt muuten puhutaan yksi asia selväksi aikuisten tavoin.

Jakakaa työt, tyyliin: minä hoidan tiskit ja pyykit, sinä imuroit ja pyyhit pölyt. Ei niin, että kumpikin sählää samoissa hommissa.

Niin monta ratkaisua on kuin on perhettäkin. Ei kaikkien tarvitse toimia samoin kuin naapurit. Joillain toimii vieläkin yksinkeraisempi jako: käy sinä töissä, minä pidän kotilinnakkeen pystyssä. Ja annan huomiota sinulle, koska arvostan sinua ja koska sinun ansiostasi meillä on tämä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

No niin, nyt roolitaistelu on alkanut. Miehen taktiikka on se, että hän vähentää pikkuhiljaa kotitöitään ja toivoo parasta eli sitä, että sinä et huomaisi, vaan tekisit ne työt, joista hän lipsuu. Hän nimeää asian kaikenlaisen mainitsemisen nalkuttamiseksi, jotta sinä syyllistäisit itsesi uskomaan, että kohtelet häntä väärin. Mitäpä sinä voit tuossa tehdä? Jos et puhu, saat tehdä työt itse, ja jos puhut, saat aikaan riidan ja teet työt itse. Kyllä miehet osaavat tämän passiivis-aggressiivisen parisuhdesodankäynnin.

Onko sinun helmesi jo kokeillut sitä, että hän tekee joitakin kotitöitä ihan kamalan avuttomasti ja huonoin tuloksin siinä toivossa, että sinä otat oma-aloitteisesti homman hoitaaksesi loppuiäksesi? Onko hän jo käyttänyt loppuun sen mutta kun sä  teet sen niin paljon paremmin -kiintiönsä?

Kunnon räjähdys on parempi vaihtoehto kuin jatkuva tyytymättömyys. Istuta mies sohvalle ja sano, että nyt muuten puhutaan yksi asia selväksi aikuisten tavoin.

Oletko sä joku feministi joka kyykytät miestäsi mennen tullen?

Jätä pari viikkoa tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

No ne kotityöt vaan kuuluu naisille

Eikö tuo "äitikeskustelu" käyty jo?

Sanot miehelle, että hei, tyhjennätkö tiskikoneen sillä aikaa kun minä teen salaatin/pilkon vihanneksia pataan. Ja jos mies ei saavu paikalle, toista kysymys uudestaan. Jos edelleenkään ei tapahtu mitään, älä tee ruokaa. Olet yrittänyt positiivisesti jakaa töitä, miehelle se ei sopinut, joten ei jaeta niitä tänään. Syö pelkkä salaatti, yksinäsi. Illemmalla voit sanoa miehelle, että vietkö roskat sillä aikaa kun minä tyhjennän tiskikoneen. Jos ei vieläkään mitään tapahdu, unohda se tiskikone. Jatka samaan malliin joka päivä, esitä kaksi työtä tehtäväksi ja kysy mieheltä, tekeekö hän se toisen. Jos ei tee, ei kotityöt mene tasan ja sinäkin voit niistä laistaa.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on, että hän on tehnyt ennen kotitöitä ihan paljon ja oma-aloitteisesti. Nyt on alkanut lipsua niistä. Hieman ensin kesän jälkeen kun mentiin naimisiin. Sitten huomautin asiasta yhden ainoan kerran ja hän suuttui ja väitti että nalkutan, mutta alkoi tehdä taas vähän enemmän. Ei kyllä ole ikinä puolia tehnyt, mutta riittävästi. Nyt on taas menty siihen, että mä näytän tekevän kaiken. Mikä olisi hyvä tapa ottaa se puheeksi uudestaan niin, ettei mies koe sitä nalkutukseksi? Vaihtoehto ei voi olla, että mä teen kaiken, jottei vaan miehen tunteita loukata ikävällä asiasta puhumisella, mutta en haluaisi aikaansaada riitaa turhaankaan.

Hienoa, että siippasi on alkanut miehistyä.

Liian monissa kodeissa se mies on enemmin "ämmä" kuin siellä asuva nainen.

Mielestäni on luonnollista että nainen tekee kaikki kotityöt, olisit ylpeä että sinulla on mies ja saat tehdä niitä.

Oletko nainen? Mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on, että hän on tehnyt ennen kotitöitä ihan paljon ja oma-aloitteisesti. Nyt on alkanut lipsua niistä. Hieman ensin kesän jälkeen kun mentiin naimisiin. Sitten huomautin asiasta yhden ainoan kerran ja hän suuttui ja väitti että nalkutan, mutta alkoi tehdä taas vähän enemmän. Ei kyllä ole ikinä puolia tehnyt, mutta riittävästi. Nyt on taas menty siihen, että mä näytän tekevän kaiken. Mikä olisi hyvä tapa ottaa se puheeksi uudestaan niin, ettei mies koe sitä nalkutukseksi? Vaihtoehto ei voi olla, että mä teen kaiken, jottei vaan miehen tunteita loukata ikävällä asiasta puhumisella, mutta en haluaisi aikaansaada riitaa turhaankaan.

Hienoa, että siippasi on alkanut miehistyä.

Liian monissa kodeissa se mies on enemmin "ämmä" kuin siellä asuva nainen.

Mielestäni on luonnollista että nainen tekee kaikki kotityöt, olisit ylpeä että sinulla on mies ja saat tehdä niitä.

Kolme miinustajaa ei pystynyt positiiviseen näkemykseen. Sanoinhan minä.

Vierailija kirjoitti:

Jätä pari viikkoa tekemättä.

Suosittelen samaa. Mies keksii kuitenkin loogisemman ja järkevämmän tavan miten hoidatte ne jatkossa.

Sinkkumies

Meillä on tavallaan ollut tehtäbäjakoa, tosin niin että mä olen tehnyt parhaimmillaankin 80%. Miehelle on ollut pari omalla vastuulla olevaa hommaa ja osa tehty yhdessä. Nyt hän on lopettanut ne kaikki.

Esimerkiksi; hänellä on ollut roskispussin vienti, kun hänen autonsa on roskiksen vieressä ja on kätevää viedä mennessään. No nyt on kolme päivää ollut viemättä. Ajattelin ensin, että unohtui enkä sanonut mitään, mutta en tyhyynyt tekemään sitäkin hänen puolestaan. Tokana päivänä jo ajattelin, että oho, että voiko se olla unohdus taas, pakko olla tahallaan viemättä, mutta en puuttunut asiaan edelleenkään. Nyt se roskis oli jäänyt siihen kolmatta päivää. Mun oli pakko viedä se, kun haisi niin hirveästi.

Muutenkin mies on olluy jotenkin välinpitämätön. Jouduin kaiken lisäksi sairaalaan pariksi päiväksi viikko sitten ja kun tulin kotiin, niin mies ei ollut tehnyt mitään. Ekana kotiin tultua, yhä heikossa kunnossa, mun piti alkaa siivoamaan ja tekemään ruokaa.

Olisi eri juttu, jis mies elättäisi perheen ja olisin kotiäiti, mutta mä kannan meillä myös isomman taloudellisen vastuun.

Läheisyyttä ei ole ollut vähään aikaan, miestä ei ole kiinnostunut, eikä mies ole huomioinut muutenkaan. Tulee kotiin tosi myöhään illalla ja melkein tuntuu kuin asuisin täällä yksin nykyään. En usko että on mitään sivusuhdetta tms, mutta on vaan jotenkin alkanut varmaan pitää mua itsestäänselvyytenä ja elää jotenkin irrallisena kotoa tsi meidän suhteesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sanot miehelle, että hei, tyhjennätkö tiskikoneen sillä aikaa kun minä teen salaatin/pilkon vihanneksia pataan. Ja jos mies ei saavu paikalle, toista kysymys uudestaan. Jos edelleenkään ei tapahtu mitään, älä tee ruokaa. Olet yrittänyt positiivisesti jakaa töitä, miehelle se ei sopinut, joten ei jaeta niitä tänään. Syö pelkkä salaatti, yksinäsi. Illemmalla voit sanoa miehelle, että vietkö roskat sillä aikaa kun minä tyhjennän tiskikoneen. Jos ei vieläkään mitään tapahdu, unohda se tiskikone. Jatka samaan malliin joka päivä, esitä kaksi työtä tehtäväksi ja kysy mieheltä, tekeekö hän se toisen. Jos ei tee, ei kotityöt mene tasan ja sinäkin voit niistä laistaa.

Ja tässä taas miestä kohdellaan kuin lasta. Se on saatana opittava huomaamaan itse ne hommat ja tehtävä ne, ilman että se "äiti" on niitä tehtäviä jakelemassa ja organisoimassa. Jos ei opi, halua, huomaa tai kiinnosta, hommatkoon mun puolesta oman huushollin minkä saa jättää hoitamatta niin kuin huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tavallaan ollut tehtäbäjakoa, tosin niin että mä olen tehnyt parhaimmillaankin 80%. Miehelle on ollut pari omalla vastuulla olevaa hommaa ja osa tehty yhdessä. Nyt hän on lopettanut ne kaikki.

Esimerkiksi; hänellä on ollut roskispussin vienti, kun hänen autonsa on roskiksen vieressä ja on kätevää viedä mennessään. No nyt on kolme päivää ollut viemättä. Ajattelin ensin, että unohtui enkä sanonut mitään, mutta en tyhyynyt tekemään sitäkin hänen puolestaan. Tokana päivänä jo ajattelin, että oho, että voiko se olla unohdus taas, pakko olla tahallaan viemättä, mutta en puuttunut asiaan edelleenkään. Nyt se roskis oli jäänyt siihen kolmatta päivää. Mun oli pakko viedä se, kun haisi niin hirveästi.

Muutenkin mies on olluy jotenkin välinpitämätön. Jouduin kaiken lisäksi sairaalaan pariksi päiväksi viikko sitten ja kun tulin kotiin, niin mies ei ollut tehnyt mitään. Ekana kotiin tultua, yhä heikossa kunnossa, mun piti alkaa siivoamaan ja tekemään ruokaa.

Olisi eri juttu, jis mies elättäisi perheen ja olisin kotiäiti, mutta mä kannan meillä myös isomman taloudellisen vastuun.

Läheisyyttä ei ole ollut vähään aikaan, miestä ei ole kiinnostunut, eikä mies ole huomioinut muutenkaan. Tulee kotiin tosi myöhään illalla ja melkein tuntuu kuin asuisin täällä yksin nykyään. En usko että on mitään sivusuhdetta tms, mutta on vaan jotenkin alkanut varmaan pitää mua itsestäänselvyytenä ja elää jotenkin irrallisena kotoa tsi meidän suhteesta.

Ap

Ruuanlaitto ja siivous on oma valintasi. Näistä tein vain ruuanlaittoa, kun jalka oli poikki, vaikka olisi voinut syödä eineksiäkin.

Omia valintoja.

Sinkkumies

oikea nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin, nyt roolitaistelu on alkanut. Miehen taktiikka on se, että hän vähentää pikkuhiljaa kotitöitään ja toivoo parasta eli sitä, että sinä et huomaisi, vaan tekisit ne työt, joista hän lipsuu. Hän nimeää asian kaikenlaisen mainitsemisen nalkuttamiseksi, jotta sinä syyllistäisit itsesi uskomaan, että kohtelet häntä väärin. Mitäpä sinä voit tuossa tehdä? Jos et puhu, saat tehdä työt itse, ja jos puhut, saat aikaan riidan ja teet työt itse. Kyllä miehet osaavat tämän passiivis-aggressiivisen parisuhdesodankäynnin.

Onko sinun helmesi jo kokeillut sitä, että hän tekee joitakin kotitöitä ihan kamalan avuttomasti ja huonoin tuloksin siinä toivossa, että sinä otat oma-aloitteisesti homman hoitaaksesi loppuiäksesi? Onko hän jo käyttänyt loppuun sen mutta kun sä  teet sen niin paljon paremmin -kiintiönsä?

Kunnon räjähdys on parempi vaihtoehto kuin jatkuva tyytymättömyys. Istuta mies sohvalle ja sano, että nyt muuten puhutaan yksi asia selväksi aikuisten tavoin.

Oletko sä joku feministi joka kyykytät miestäsi mennen tullen?

Ei minulla ole mitään kytköksiä feminismiin. Olen muuten vain aina ollut ihminen, joka ottaa asioista selvää ja puhuu niistä suoraan. Mieluiten hyvissä tunnelmissa, mutta tarvittaessa sitten niin, että kummallakaan osapuolella ei ole kivaa. Manipulointia ja ihmisten ohjailemista nihkeällä käytöksellä en katsele kovin pitkään. Minä en kyykytä eikä minua kyykytetä. Jos minulle tullaan syyttelevästi ja paheksuvasti sanomaan esimerkiksi, että "oletko sä joku feministi joka kyykytät miestäsi mennen tullen", olen valmis keskustelemaan muun muassa siitä, mitä tuo sanoja käsitteellä "feminismi" tarkoittaa ja mitä hän oikeasti haluaa minulle sanoa tai minulta kysyä. Haluatko keskustella lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot miehelle, että hei, tyhjennätkö tiskikoneen sillä aikaa kun minä teen salaatin/pilkon vihanneksia pataan. Ja jos mies ei saavu paikalle, toista kysymys uudestaan. Jos edelleenkään ei tapahtu mitään, älä tee ruokaa. Olet yrittänyt positiivisesti jakaa töitä, miehelle se ei sopinut, joten ei jaeta niitä tänään. Syö pelkkä salaatti, yksinäsi. Illemmalla voit sanoa miehelle, että vietkö roskat sillä aikaa kun minä tyhjennän tiskikoneen. Jos ei vieläkään mitään tapahdu, unohda se tiskikone. Jatka samaan malliin joka päivä, esitä kaksi työtä tehtäväksi ja kysy mieheltä, tekeekö hän se toisen. Jos ei tee, ei kotityöt mene tasan ja sinäkin voit niistä laistaa.

Ja tässä taas miestä kohdellaan kuin lasta. Se on saatana opittava huomaamaan itse ne hommat ja tehtävä ne, ilman että se "äiti" on niitä tehtäviä jakelemassa ja organisoimassa. Jos ei opi, halua, huomaa tai kiinnosta, hommatkoon mun puolesta oman huushollin minkä saa jättää hoitamatta niin kuin huvittaa.

Minä ymmärsin sen ironiana

Sinkkumies