äitini ei halua tehdä mitään kanssani
Aina kun ehdoton jotain, hän torppaa sen, että et sinä nyt sieltä matkusta tänne , asumme eri kaupungeissa, ain jos yritän ehdottaa vaikka jotain kahvilaa niin ei sinne kannata mennä istumaan, hetken jo mietin, että olisi kiva vielä tehdä joku matka yhdessä, mutta ei siitä mitään tule, kun kaikki on niin vaikeaa.
Pelkään että.minustakin tulee vanhemmiten sellainen, vielä joitain vuosia sitten olisin halunnun käydä vaikka missä, mutta nyt olen tullut aatoksiin, että miksi sinne menisin.
Kommentit (2)
jotenkin tulee myös mieleen, että ihankuin lapsista haluttaisiin päästä eroon, kun niistä tulee aikuisia. Mietin, että miksi niitä halutaan sitten edes hankkia, jos ei haluta olla edes tekemisissä myöhemmin. Tuntuu tosi oudolle nykyisin enää edes käydä kotona kun tuntuu että en kuulu sinne enää.
minulla on vähän sama juttu. kerroin äidilleni suunnitelmistani vaihto-opiskelusta yhdysvalloissa tai kanadassa (opiskelen yliopistossa ja asun jo omillani), mutta heti tuli kommenttia, että kannattaako ja entä jos käy niin.. voi että se on niin kaukanakin yms. että se on raivostuttavaa ja tulee sitten välillä sellainen olo itsellekin, että no jos nyt miettisin vielä.