Lue keskustelun säännöt.
En ole "hyvä tyyppi"
02.02.2016 |
Onnistun aina antamaan niin surkean kuvan itsestäni töissä! Tai no "töissä", eli harjoitteluissa, en varmasti tule koskaan palkatuksi niihin töihin, joista saa ihan kunnon palkkaakin.
Olen siis ensinnäkin hiljainen. En osaa jutella luontevasti niitä näitä, mielelläni juttelisin vaikka pikkukivistä, mutta ei suu aukea. Ja kun onnistunkin saamaan sen auki, sieltä tulee jotain typerää väärällä äänensävyllä, häpeän tätä myöhemmin.
En ajattele pahaa kenestäkään. Olen hyväntahtoinen, lämminsydäminen. Se ei vaan välity olemuksestani. Olen niin pahoillani, että seurassani on kiusallista ja vaikutan ameebalta. Kaiken lisäksi väsyttää jatkuvasti, joten en senkään takia jaksa taistella luonnettani vastaan. Se pakollinen "hei" vie jo voimiani naurettavan paljon.
Mutta toisaalta - en ole kenenkään selän takana jauhamassa kakkaa. En kiusaisi ketään. En ole vaatimassa tai hankaloittamassa mitään. Teen annetut tehtävät itsenäisesti ja tunnollisesti. Miksei se koskaan merkitse mitään?
Kommentit (8)
Kaikki osaa puhua. Puhu. Ihan sama mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko nostaa tämä vanha ketju. Nimittäin tunnen aivan täysin samoin kuin aloittaja.
Olen herkkä introvertti, mutta en loista työhaastatteluissa enkä bileissä. Haluaisin oppia rakastamaan itseäni tällaisena. Itseluottamus säteilee ulospäin.
Olen samanlainen. Ehkä hyväntuulinen olemus auttaisi. Ja harjoitus ihmisten kanssa juttelussa?
Ota heti työhaastattelussa puheeksi, että olet introvertti! Toiset työnantajat arvostavatkin introverttejä, ja onhan heissä paljon hyviä puolia. Kertaa vahvuuksiasi, ihmisenä ja jopa ihan introverttinä. Ks. esim. https://duunitori.fi/tyoelama/introvertit-tyoelamassa/.
Ei kaikkien tarvitse pölöttää koko ajan. Riittää että antaa ystävällisen kuvan itsestään ja on oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Pakko nostaa tämä vanha ketju. Nimittäin tunnen aivan täysin samoin kuin aloittaja.
Olen herkkä introvertti, mutta en loista työhaastatteluissa enkä bileissä. Haluaisin oppia rakastamaan itseäni tällaisena. Itseluottamus säteilee ulospäin.
Itse olen samanlainen, nuorempana olin aina hiljainen hissukka jos huoneessa oli enemmän kun 1 ihminen mun lisäksi. Vaikka olen aika hiljainen tuntemattomien kanssa edelleen, se ei häiritse minua enää. En rakasta itseäni yhtään enempää kun aikaisemmin, en vaan välitä / ajattele näitä asioita enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko nostaa tämä vanha ketju. Nimittäin tunnen aivan täysin samoin kuin aloittaja.
Olen herkkä introvertti, mutta en loista työhaastatteluissa enkä bileissä. Haluaisin oppia rakastamaan itseäni tällaisena. Itseluottamus säteilee ulospäin.
Itse olen samanlainen, nuorempana olin aina hiljainen hissukka jos huoneessa oli enemmän kun 1 ihminen mun lisäksi. Vaikka olen aika hiljainen tuntemattomien kanssa edelleen, se ei häiritse minua enää. En rakasta itseäni yhtään enempää kun aikaisemmin, en vaan välitä / ajattele näitä asioita enää.
Mulla ihan sama kokemus. Koko lapsuuden, nuoruuden ja nuorena aikuisenakin tuntenut olevani vahvasti erilainen, koittanut olla kuten muut ja halunnut muuttua, mutta kun se ei onnistu. Sitten tajusin että minä vaan olen tällainen siinä kun joku muu on toisenlainen, ei minussa ole vikaa, se on ominaisuus! En edelleenkään pidä itseni minään lumihiutaleena kun olen introvertti, olen edelleen mielestäni vääränlainen, mutta se vaan ei haittaa enää. Minussa on paljon hyvää, eikä minua haittaa, että valtaosa tuttavistani ei tule sitä hyvää minussa ikinä näkemään, koska hyvin harva jaksaa nähdä vaivaa tutustuakseen minuun. Pitäköön outona, ei kerta kaikkiaan mikään ongelma. :)
Minulla on sama ongelma.
Olen antanut itselleni luvan muun muassa vapaa-ajalla jäädä pois muun muassa jatkuvista sukukokouksista. Töissä en jaksa small talkia, se uuvuttaa täysin.
Joku pahoittaa aina mielensä tein niin tai näin, joten miksi yrittäisin jatkuvasti olla mieliksi? Puheliaan höpöttäjän esittäminen ei ole tuottanut sen parempia lopputuloksia, sen roolin vetäminen pidempään on minulle mahdotonta.
-M33
Hanki väsymykseen apua. (Kilpirauhasen vajaatoimintaa? Stressi? Masennus?) Hankkiudu sosiaalisiin tilanteisiin tai kun "joudut" niihin niin avaa suusi, koska ajattelet varmasti monta kertaa mitä aiot sanoa niin tuskin sanot mitään typerää. Ihmiset varmasti arvostavat sitä, että edes yrittää puhua uudessa sosiaalisessa ympäristössä. Hyvä alku se moikkaaminen on ja jos saat lisäksi pienen hymyn aikaiseksi niin päivä lähtee hyvin käyntiin sillä. Sosiaaliset taidot kehittyvät kun teet tietoisia valintoja; tänään hymyilen ja moikkaan työkaverille, kyselen kuulumisia ja sanon ajatukseni asioista ääneen. Siitä se lähtee. Tsemppiä!