Mitämieltä olisit, jos lapsesi haluaisi vaihtaa nimensä?

No miksei, voisihan se sen joka tapauksessa naimisiin mennessään vaihtaa ja ei mun tunteet perhettäni kohtaan ainakaan ole muuttunut vaikka sukunimi on eri.

Ei oo lapsia, mutta minusta ois ihan hyvä. Vois valita mieleisensä nimen. Ainut juttu tässä on se jos se nimi olisi jotenkin erittäin huono, että lapsi voisi joutua kärsimään siitä, niin silloin tietysti yrittäisin puhua järkeä.

Haluaa vaihtaa ennen avioliittoa. Voisi saada siitä nimestä vaikka yhteisen tulevalle perheelleen.

Tottakai saa vaihtaa. Miksi sen täytyisi tykätä samasta nimestä mistä minä? Omapahan on nimensä, kiva että on mahdollista valita sellainen nimi mistä tykkää enemmän.

"Omani harkitsee vakavissaan sukunimenvaihtoa. Ei ole mitään vikaa omassamme, mutta haluaa vielä etikoisemman. Etunimeään ei ole vaihtamassa." - Tjaa,a. edelleen aika moni vaihtaa nimeään avioliiton myötä. Miksei siis muutenkin. Toki sitä miettii, että miksi. Sitä paitsi tuon "vian" määritteleminen on kovin ja erinomaisen yksilöllistä. Itse huomaan, että jollain tavalla aikaan ja elämänvaiheeseen sidottua. Esimerkiksi onhan se kivaa, kun on perinteisesti koko perheellä sama nimi. Mutta kun oma identiteetti on vasta muotoutumassa, niin sitä halusin kyseenalaistaa monta tuttua ja perinteistä asiaa, vaikkei niissä varsinaisesti mitään vikaa aina ollut. Sitä haluaa olla minä itse. Ei sen ja sen lapsi tai suvun yksi kiinteäjäsen, jonka nimen kuullessaan osalla on jo valmis mielipide. (Koska olet sen ja sen niminen olet tai et ole varmaankaan)

Sen sijaan, että ajattelisi henkilöä irti taustastaan.  - Toki tämä "taustaan" liittäminen saattaa nimen haltija tehdä itse vahvemmin kuin muut. Ja kuvitella, että jos nimi olisi vaikka jokin -mikä tahansa muu,- niin olisi varmasti helpompaa tulla kohdelluksi sinä, mikä haluaisi itse olla.