Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa vauvaelämää. Mikä avuksi
01.02.2016 |
Mies on niin paljon parempi ja pärjää vauvan kanssa. Vauva on nyt 7 kk, ennen ei ollut ongelmaa ja jaksoin hyvin, nyt kaikki muuttunut. Saan raivareita, kiukkuttelen, kaikki tuntuu paskalta. Vauvan nukutus iltaisin kestää 3 tuntia, yöunet jää noin 5 tuntiin. Päivärutiinit vituttaa. Tehdään ja touhutaan vauvan kanssa, leikitään ja höpöillään, mutta kaikki muut ihmiset ja vaatimukset tuntuvat kamalilta. Miehelle vaan raivoan kaikesta. Mies hoitaa vauvaa ja antaa omaa aikaa mutta silti ärsyttää. Tuntuu kuin minussa olisi joku kytkin päällä joka päästää negatiivista energiaa vain aivoihin ja saa mielen mustaksi, eikä mikään auta.
Kommentit (26)
Haah! Kuulostaa niin tutulta!
Meidän vauva on vasta kuusiviikkoinen ja pahaa mieltä on ollut, raivareita ja itkua (miehelle siis), toivon että liittyvät vielä synnytyksen jälkeisiin hormonallisiin juttuihin...
Ja muut ihmoset vituttaa niin, etten halua pahemmin enää edes ketään nähdä. Helvetti, pelkkää päsmäröintiä, neuvojen tuputtelua ja selostusta mitä kaikkea teen väärin!
Eräs miehen perheestä otti jopa asiakseen kertoa minulle, että lapsilisä on tarkoitettu LASTA varten. No dämn, juurihan ajattelin mennä kasinolle pistämään sen rulettiin -.-
Mutta juuri tuollaisia typeriä juttuja, joista ei vaan voi muuta kuin vittuuntua.
Vauva on paras ja rakas, mutta se oma mieli ja muut ihmiset on se raskain asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, ota asia puheeksi neuvolassa. Voiko olla masennusta? Helpottaisiko jos mies jäisi välillä vanhempainvapaalle ja sinä menisit töihin? Vauvan kanssa voi olla äärimmäisen puuduttavaa elämä. Me ratkaistiin se niin että oltiin 50-50 vanhempainvapaalla. Itse tykkäsin sitten taas yli yksivuotiaan kanssa olla kotona.
Kiitos teille :)
Juurikin sellainen fiilis on ,että kaikki muut ärsyttää paitsi vauva. Erityisesti meidän koira, joka oikeasti on rakas,mutta nyt tuntuu olevan vain jaloissa. Olen miehelleni puhunut näistä ja hän onneksi tuntuu ymmärtävän. Äskenkin soitteli töistä ja ensin raivosin (ilman syytä )ja löin luurin korvaan, mutta onneksi tajusin soittaa ja pyytää anteeksi.
Olen arkaillut puhua neuvolassa näistä, kun tuntuu että ammattini puolesta meidän terkkari olettaa että olen tosi hyvä vauvan kanssa ja kaikki sujuu hyvin. Ehkä kuitenkin voisin seuraavalla käynnillä avata suuni....
Juttelin miehen kanssa nyt siitä voisiko jäädä kotiin. Tarkoitus on ollut että olen ainakin syksyyn asti kotona, mutta mies itseasiassa innostui oikein ajatuksesta että hän jäisi lasta hoitamaan hetkeksi. Katsotaan miten asia etenee :)
Hei ap, mä itse olen terkkari ja juurikin tuo nro 3 joka ei viihdy vauvojen kanssa kotona. Ja siis työskentelen lisäksi äitiys ja lastenneuvolassa ;) Ei vauvat vaan ole kaikkia varten ja parashan on jos isä hoitaa vastuusta puolet (kuten kuuluukin jos tämä on äidin toive). Meille syntyy keväällä vauva ja olen ihan avoimesti siitä puhunut että odotan lähinnä kauhulla puuduttavaa ja uuvuttavaa vauvavuotta, aikomus on jakaa vanhempainvapaa taas puoliksi kuten esikoisen kanssa. Eiköhän siellä neuvolassa ole kaikki kuultu ja nähty, ja meitä terkkareitakin on niin erilaisia ;)
Mun on pakko kertoa oma kokemukseni. Kävin luovuttamassa sukusoluja ja sillä siunaaman hetkellä, kun sain sen hormonitoiminnan pysäyttävän piikin lapsista tuli kilttejä. Suloisia pikku enkeleitä, joille ei tarvinnutkaan huutaa moneen päivään.
Onneksi tilanne normalisoitui jälkeenpäin.
Oletko lopettanut imetyksen? Se keikauttaa taas tätä sisäistä kemiaa. Mutta onhan se yhden kanssa tylsää kotona, hanki toinen tai harkitse töihin palaamista. Joskus sitä on parempi äiti, kun tekee jotain muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä kyllä toista voi suositella hankkimaan jos kotona ei oikein jaksa olla :O Sittenhän se vasta työtä ja väsyttävää onkin.
No voi kettu!Mene sen vauvan kanssa,viereen pötköttämään.Meillä mennään kaikki,minä,mies ja neljä lasta,mukana 6 kk kello 10 nukkumaan.Mies herää kuudelta töihin ja minä jatkan lasten kanssa unia.Heräillään vasta puoli 9 aikaan.
Ei kannata tehdä elämästään yhtään sen hankalampaa kuin se on.
Jos joku asia ei toimi kannattaa koittaa muuta eikä nukutella vauvaa kolmatta tuntia ja itse nukkua 5..ota se viereen nukkumaan ja saat itsekin nukkua ja sillä selvä..
aika lyhyt on vauva aika joten ota siitä ilo irti äläkä valita turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua juttua. Mulla kesti tuota vaihetta yli vuoden. Syynä oli sekaisin olevat hormoonit ja väsymys.
Ja toi sun väsymyksesi johtuu VAIN JA AINOASTAAN väsymyksestä.Tokko sulla muutoin on mitään hätää.Koita saada nukuttua kunnolla ja suhtaudu elämään positiivisesti niin huomaat että helpottaa ovasti äläkä pidä tuollaista lapsellista kitinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Olet huono äiti. Haluaisit vaan elää "sinkkuelämää". Mitä sitä turhaan kiertelemään.
Hormonit minulle tekivät tuollaisen olon. Siis juuri sellaisen, että yhtäkkiä aina mieli mustui ja alkoi suututtaa, ilman mitään syytä. Vähitellen helpotti kun imetys loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kertoa oma kokemukseni. Kävin luovuttamassa sukusoluja ja sillä siunaaman hetkellä, kun sain sen hormonitoiminnan pysäyttävän piikin lapsista tuli kilttejä. Suloisia pikku enkeleitä, joille ei tarvinnutkaan huutaa moneen päivään.
Onneksi tilanne normalisoitui jälkeenpäin.
Oletko lopettanut imetyksen? Se keikauttaa taas tätä sisäistä kemiaa. Mutta onhan se yhden kanssa tylsää kotona, hanki toinen tai harkitse töihin palaamista. Joskus sitä on parempi äiti, kun tekee jotain muutakin.
Imetän edelleen, ja ehkä osittain tämä voisi olla jotain hormonaalista. Tuntuu juuri siltä kun olisi pms-mielialaoireet potenssiin kymmenen. Ehkä tosiaan tilanne helpottaa kun palaan töihin ja imetys loppuu....
Ap
Joo se on hyvä syyttää imetystä ja vauvaa ja miestä ja kaikkea..naiset vaan on niin ääliöitä.
Ei kannata imettää eikä tehdä lapsia eikä ottaa miestä kun kaikki hankaloittaa elämää ihan saatanasti!
On paska puhetta että miehet on jotenkin lapsellisempia kuin naiset..täällä kun hetken kuuntelee ja katselee niin mieli muuttuu nopeasti.Ämmät on pöljiä!
Älkää hössöttäkö siinä vauva aikana niin kovasti itsestänne vaan olkaa sen vauvan kanssa ja sen mukaan miten se on.Sen kanssa voi nukkua ja pötkötellä jos väsyttää ja touhuta.Ei ole elämä mennyttä jos ei asennoidu noin saatanan negatiivisesti.
Täällä on meitä joilla on useampi lapsi ja jos meillä olisi aina noin hiton hankalaa niin tokko noita olisi tuohon siunaantunut.Ottaka rennosti ja älkää pingottako.
Lapsi oppii nukkumaan ilman ihme touhuja.lapsi oppii syömään ilman ihme touhuja.lapsi oppii kävelemään ja tekemään kaiken ilman ihme touhottamista.
Jos haluaa ajasta nauttia niin siihen täytyy heittäytyä ilman pelkoa siitä että jos nyt otan tuon syliin tai viereen nukkumaan niin elämä on mennyttä ja mies ei halua mua ja mammaudun.
Olet nyt olemassa sitä lasta varten ja se on pieni hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi kettu!Mene sen vauvan kanssa,viereen pötköttämään.Meillä mennään kaikki,minä,mies ja neljä lasta,mukana 6 kk kello 10 nukkumaan.Mies herää kuudelta töihin ja minä jatkan lasten kanssa unia.Heräillään vasta puoli 9 aikaan.
Ei kannata tehdä elämästään yhtään sen hankalampaa kuin se on.
Jos joku asia ei toimi kannattaa koittaa muuta eikä nukutella vauvaa kolmatta tuntia ja itse nukkua 5..ota se viereen nukkumaan ja saat itsekin nukkua ja sillä selvä..
aika lyhyt on vauva aika joten ota siitä ilo irti äläkä valita turhia.
Mutta kun kaikki vauvat eivät nuku noin kuin sinun vauvasi. Ymmärrän oikein hyvin Ap:ta. Minun tyttäreni on jo teini mutta vauvana ei vaan nukkunut vaikka mitä yritti tehdä. Itki jatkuvasti ja nukkuikin pahimmillaan vain pari tuntia vuorokaudessa. Välistä itse en ehtinyt nukkua lainkaan. Olisipa ollutkin tuollainen vauva kuin sinulla mikä nukkuu klo 22.00-9.00
Vierailija kirjoitti:
No voi kettu!Mene sen vauvan kanssa,viereen pötköttämään.Meillä mennään kaikki,minä,mies ja neljä lasta,mukana 6 kk kello 10 nukkumaan.Mies herää kuudelta töihin ja minä jatkan lasten kanssa unia.Heräillään vasta puoli 9 aikaan.
Ei kannata tehdä elämästään yhtään sen hankalampaa kuin se on.
Jos joku asia ei toimi kannattaa koittaa muuta eikä nukutella vauvaa kolmatta tuntia ja itse nukkua 5..ota se viereen nukkumaan ja saat itsekin nukkua ja sillä selvä..
aika lyhyt on vauva aika joten ota siitä ilo irti äläkä valita turhia.
Muuten hyvä mutta ei se vauvan viereen ottaminen ole mikään taikakeino, minkä jälkeen lapsi -PIM- nukahtaa. Ja mun on ainakin vaikea nukkua kun toinen ährää, kiemurtelee ja potkii kylkeen.
Kyllä tuo hormonien vaikutukselta kuulostaa.. Itselläni ihan samanlaista kun e-pillerit veti hormonitoiminnan ihan sekaisin.
Ihan yhtäkkiä tulee tosi paha mieli, oikein vajoaa synkkyyteen ja alkaa mielessä ajatella kaikkia kurjia juttuja ja samaan tapaan sekunnissa tulee vitutus ja kiukku ja räjähtää.
Joskus itse pysähtyi ajattelemaan että eihän tämä ole yhtään mun kaltaista,mikähän mua vaivaa?
Kun hormonitoiminta tasaantui niin vuoristorata oli poissa.
Kerro nyt ainakin miehellesi että hormonit sen aiheuttaa, on senkin helpompi kestää kun tietää mistä johtuu. Ja oo itsellesi armollinen. :)
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, mä itse olen terkkari ja juurikin tuo nro 3 joka ei viihdy vauvojen kanssa kotona. Ja siis työskentelen lisäksi äitiys ja lastenneuvolassa ;) Ei vauvat vaan ole kaikkia varten ja parashan on jos isä hoitaa vastuusta puolet (kuten kuuluukin jos tämä on äidin toive). Meille syntyy keväällä vauva ja olen ihan avoimesti siitä puhunut että odotan lähinnä kauhulla puuduttavaa ja uuvuttavaa vauvavuotta, aikomus on jakaa vanhempainvapaa taas puoliksi kuten esikoisen kanssa. Eiköhän siellä neuvolassa ole kaikki kuultu ja nähty, ja meitä terkkareitakin on niin erilaisia ;)
Olet varmaan oikeassa :) jotenkin tuntuu pahalta kun kaikkien työkavereiden suusta kuulee kuinka ei itse millään raatsisi tulla töihin, mullekin koko ajan on tuputettu sitä "eihän sulla oo mikään kiire takaisin töihin". Käyn neuvolassa aika paljon työn puolesta, näissä lapsen kielelliseen kehitykseen liittyvissä asioissa.... ehkä arvaat ammatin ;) mun sijainenkin taitaa olla sillä mentaliteetilla että saa olla töissä pitkään... No, mies soitti juuri töistä kun oli saanut pomoltaan siunauksen jäädä kesäkuusta eteenpäin hoitamaan lasta! :)
No et sinä tunnu olevan mitään vinkkejä vailla vaan kitiset vaan.Lopeta imetys ja palaa töihin,lapsi hoitoon ja unohda koko juttu.Sun ei olisi pitänyt tehdä lapsia sitten kai kun on noin vaikeeta?
Lapsen kanssa nukkumaan ja syö hyvin ja ulkoile ja lopeta niuhottaminen..positiivisesti suhtautuva ihminen pärjää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
No voi kettu!Mene sen vauvan kanssa,viereen pötköttämään.Meillä mennään kaikki,minä,mies ja neljä lasta,mukana 6 kk kello 10 nukkumaan.Mies herää kuudelta töihin ja minä jatkan lasten kanssa unia.Heräillään vasta puoli 9 aikaan.
Ei kannata tehdä elämästään yhtään sen hankalampaa kuin se on.
Jos joku asia ei toimi kannattaa koittaa muuta eikä nukutella vauvaa kolmatta tuntia ja itse nukkua 5..ota se viereen nukkumaan ja saat itsekin nukkua ja sillä selvä..
aika lyhyt on vauva aika joten ota siitä ilo irti äläkä valita turhia.
Voisssss... Juuri nämä kommentit vain pahentavat tilannetta! Se on helppo jaella neuvoja, jos itsellä on vähemmän vaativia lapsia. Olet tervetullut esim. meille kokeilemaan, kuinka jaksaisit iloita tästä meidän vauva-arjesta! Muksu itse on maailman rakkain ja ihanin, MUTTA aivan äärimmäisen herkkä ja vaativa. Kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, saa rintaraivareita, nukkuu huonosti, rauhoittuu vain sylissä, pelkää yllättäviä (pieniäkin) ääniä ja nyt jopa vierastaa tuntemattomia! Ja ikää vasta 6 viikkoa, joten ei todellakaan ole "lellitty pilalle" kun on ollut tämmöinen alusta asti.
Että mua vituttaa tämmöiset "neuvot", kun neuvojalla ei ilmiselvästi ole mitään käsitystä siitä, miten erilaisia temperamentteja vauvoiltakin löytyy...
Sano asiasta nyt ainakin miehelle, ettet haluaisi olla tuollainen. Etsikää ratkaisu yhdessä. Ketkä muut ihmiset teitä määräävät? Miksi?