Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa vauvaelämää. Mikä avuksi
01.02.2016 |
Mies on niin paljon parempi ja pärjää vauvan kanssa. Vauva on nyt 7 kk, ennen ei ollut ongelmaa ja jaksoin hyvin, nyt kaikki muuttunut. Saan raivareita, kiukkuttelen, kaikki tuntuu paskalta. Vauvan nukutus iltaisin kestää 3 tuntia, yöunet jää noin 5 tuntiin. Päivärutiinit vituttaa. Tehdään ja touhutaan vauvan kanssa, leikitään ja höpöillään, mutta kaikki muut ihmiset ja vaatimukset tuntuvat kamalilta. Miehelle vaan raivoan kaikesta. Mies hoitaa vauvaa ja antaa omaa aikaa mutta silti ärsyttää. Tuntuu kuin minussa olisi joku kytkin päällä joka päästää negatiivista energiaa vain aivoihin ja saa mielen mustaksi, eikä mikään auta.
Kommentit (26)
Juu, tosi positiivisia ja rentoja oli noi pari kannustavaa viestiä ihanilta ihmisiltä ; )
Hormonit vaikuttaa mielialaan ja käytökseen toisilla uskomattoman paljon. Sitä on kuin eri ihminen, ihan hullu joskus! Ja minä puhun nyt vaan pms-oireista, millaista se mahtaakaan olla kun hormonit myllertävät raskauden myötä. (Eli itselläni ei siis ole lapsia.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä.
Joo, ei ole ihan niin helppoa vauvan nukuttaminen viereen. Meillä ainakin vauva ryömii hetkessä mun yli ja kohti sängyn reunaa... ja potkii ja ähkii ja pitää rauhoittaa uudestaan ja uudestaan.
Tilanteita on erilaisia, vauvoja on erilaisia ja ennen kaikkea äitejä on erilaisia. Turha täällä on muiden raivota mun valittamisesta, taitaa teillä itsellä olla se positiivisuus kateissa....
Olen kyllä lukenut teidän vinkkejä ajatuksella, saanut varmuutta että ehkä tosiaan hormonit tekevät tepposet ja on ok jakaa tätä kotoa olemista miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Juu, tosi positiivisia ja rentoja oli noi pari kannustavaa viestiä ihanilta ihmisiltä ; )
Hormonit vaikuttaa mielialaan ja käytökseen toisilla uskomattoman paljon. Sitä on kuin eri ihminen, ihan hullu joskus! Ja minä puhun nyt vaan pms-oireista, millaista se mahtaakaan olla kun hormonit myllertävät raskauden myötä. (Eli itselläni ei siis ole lapsia.)
Tarkoitin tällä viestilläni siis vastauksia 14 ("rennosti" ottava ihminen) ja 19 ("positiivisesti" suhtautuva ihminen).
Sinua vaivaa se että JOUDUT TEKEMÄÄN YLI VOIMAVAROJESI!
Tässä apu: lopeta vauvan kanssa höösääminen, sille ei tarvitse kokoajan puhua ja hölmöillä.. Vauvapn voi antaa ja täytyykin antaa myös ihan omaa aikaa itsensä kanssa. Vauvaa ei kuulu kokoajan viihdyttää. Vauva saa kiukutella itsensä kanssa ja kokea pettymyksiä.
Nyt sinä stemppaat niin kovasti äitinä että et enään jaksa etkä pysty muuhun. Lopeta superäitiys. Ole riittävän hyvä rennosti ja laiskasti. Kuka nukuttaa lasta 3 tuntia? ! Itse laittaisin vauvan sänkyynsä ja menisin suihkuun. Mies voisi hoitaa lapsen takaisin makuu asentoon jos nousee itkemään. Lapset oppivat vaatimaan mitä enemmän heille antaa, kohta nukutat sitä 5 tuntia ja nukut kolme. Vedä rajat ja sano nyt riittää! Siis itsellesi.
Mulla on kaksi pientä lasta, 1 v. ja 3 v. Inhoan vauva-aikaa ja olenkin todella onnellinen, että nuorempikin alkaa olemaan vauvaiän ohittanut. Se 24 h vauvassa kiinni olo, väsymys, imetysongelmat, huoli joka pikku flunssasta, oman ajan puute ym. ei vaan ole mua varten. Hyvää huolta olen toki pitänyt, mutta en ole nauttinut vauvanhoidosta. Esikoisen kohdalla luulin olevani surkea äiti, mutta nyt olen ymmärtänyt, että ongelma on vaan se vauva-aika. Onneksi se on vaan lyhyt aika elämässä.
Niin ja 20 ei ollut ap, kunhan vittuunnuin hänenkin puolesta...