Lue keskustelun säännöt.
oksensitko raskausaikanasi?
31.01.2016 |
Kuinka usein ja mille raskausviikolle tämä jatkui? Miten onnistui käydä töissä raskaana ollessa?
Kommentit (32)
Ihan alusta loppuun asti en tehnyt muutakuin oksensin, oksensin ja oksensin, himpan verran helpotti loppua kohden muttei paljon... Närästi myös alusta loppuun, ja loppua kohden paheni, joten en osaa sanoa kumpi oli loppupeleissä pahempi.. Onneksi loppui molemmat kun synnytin.
Sitä en tiedä miten olisin jaksanut loppuun asti sillä pahoinvoinnilla ja närästyksellä, kun jäin erityisäitiyslomalle 16 raskausviikon jälkeen. Ja ihan on lakisääteinen juttu omalla kohdalla. Työnantajalla ei ollut tarjota muuta tehtävän kuvaa "loppuraskauden"ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivittäin, monta kertaa noin rv 10 alkaen. Loppui rva 40+0 synnytyssalissa. Tuli oltua pitkiä aikoja sairaalassa useaan otteeseen tiputuksessa tämän takia. Painoin 13 kg vähemmän synnytyksen jälkeen kuin juuri ennen raskautta ja raskauden alkuvaiheissa. Vaaka näytti synnärillä 48 kg. Olin pelkkää luuta ja nahkaa, tosi riutuneen näköinen. Pituutta mulla on 170 cm. Työnteko oli ajoittain mahdotonta.
Hui, kuulostaa pahalta. Itse mietin sitä, että kannattaakohan hakeutua töihin vai ei (opiskelut pättyvät pian), kun toivomme lasta. Muutenkin kärsin pahoinvoinnista, niin en osaa edes kuvitella millaista tämä on raskausaikana.
Ihmettelen miten luonto on voinut hoitaa tämän homman näin huonosti. Raskaana oleva nainen tarvitsee paljon ravintoa ja kuitenkin raskaus aiheuttaa pahoinvointia ja siten mikään ravinto ei ehdi edes imeytyä. Montakohan ihmistä on kuollut raskauteen ennen muinoin?
Mulla alkoi pahoinvointi noin rv 10 ja sitä kesti vajaa pari kuukautta. Oksentelin jatkuvasti aamusta iltaan, eikä ruoka pysynyt sisällä. Laihduin muutaman kilon. Jouduin jäämään viikoksi sairaslomalle ja muuten työnteko kärsi pahoinvoinnin takia. Moni ihminen, joka ei ole kärsinyt raskauspahoinvoinnista, syyttää tästä kärsiviä naisia laiskuriksi ym. mutta asia ei todellakaan ole niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivittäin, monta kertaa noin rv 10 alkaen. Loppui rva 40+0 synnytyssalissa. Tuli oltua pitkiä aikoja sairaalassa useaan otteeseen tiputuksessa tämän takia. Painoin 13 kg vähemmän synnytyksen jälkeen kuin juuri ennen raskautta ja raskauden alkuvaiheissa. Vaaka näytti synnärillä 48 kg. Olin pelkkää luuta ja nahkaa, tosi riutuneen näköinen. Pituutta mulla on 170 cm. Työnteko oli ajoittain mahdotonta.
Hui, kuulostaa pahalta. Itse mietin sitä, että kannattaakohan hakeutua töihin vai ei (opiskelut pättyvät pian), kun toivomme lasta. Muutenkin kärsin pahoinvoinnista, niin en osaa edes kuvitella millaista tämä on raskausaikana.
Hei, kaikki me ollaan yksilöllisiä!!! Tossa aiemmin kirjoitin että oksensin koko raskausajan ja kärsin myös närästyksestä. Jos kirjoitat kysymyksen että oksensitko raskaana, niin varmasti saat näitä vastauksia, mutta jos kysyt toisessa ketjussa että onko joku joka EI kärsinyt pahoinvoinnista, niin silloin ilmiityy myös niitä joilla raskaus on mennyt ilman suurempia "oireita". Sitä ei voi etukäteen tietää!!! Hae vaan töihin, ihan mitä olet suunnitellutkin, ja ota tilanteet vastaan sellaisina kuin ne ovat. Sitäkään et voi tietää kuinka nopeasti tulet raskaaksi... meiltä meni 4 vuotta.... Älä murehdi etukäteen mitä voi olla tai voi olla olematta, sitä et voi vielä tietää!!! =) Onnea yritykselle! Ja kaikkea hyvää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme raskautta takana enkä ole yhdessäkään oksentanut.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten luonto on voinut hoitaa tämän homman näin huonosti. Raskaana oleva nainen tarvitsee paljon ravintoa ja kuitenkin raskaus aiheuttaa pahoinvointia ja siten mikään ravinto ei ehdi edes imeytyä. Montakohan ihmistä on kuollut raskauteen ennen muinoin?
Mulle selitti neuvolalääkäri asian niin, että pahoinvointi on ollut luonnon keino ilmoittaa naiselle, että kehossa tapahtuu jotakin uutta ja ihmeellistä. Pahoinvointi varmistaa sen, ettei nainen söisi mitään sikiölle vaarallista. Sikiö kuulemma ottaa omansa ja saa tarpeelliset ravintoaineet, odottava äiti siinä kärsii eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi pahoinvointi noin rv 10 ja sitä kesti vajaa pari kuukautta. Oksentelin jatkuvasti aamusta iltaan, eikä ruoka pysynyt sisällä. Laihduin muutaman kilon. Jouduin jäämään viikoksi sairaslomalle ja muuten työnteko kärsi pahoinvoinnin takia. Moni ihminen, joka ei ole kärsinyt raskauspahoinvoinnista, syyttää tästä kärsiviä naisia laiskuriksi ym. mutta asia ei todellakaan ole niin.
Minulle kävi juuri näin. Olin pahoinvoinnin takia tiputuksessa pari kertaa ja jouduin olemaan muutaman viikon sairaslomalla. Esimieheni ei uskonut minua, ei vaikka vein hänelle lääkärintodistuksen. Syynä oli se, ettei hän ollut kokenut kolmessa rakkaudessaan pahoinvointia, hän piti sitä luulosairautena ja lintsauksena.
Kyllä, n. kerran päivässä ja n. viikolle 17 asti.
Töissä kävin ihan normisti.
Toisessa raskaudessa oksensin enemmän ja pidemmälle.
Olin loppuraskaudesta kolme viikkoa saikulla, yleistä uupumista ja väsymistä. Oksentelu yksi monista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oksentanut, mutta alkuraskauden noin rv 6-12 jouduin syömään ihan tauotta vartin välein jotta olo pysyi jotenkin siedettävänä. Työnteko onnistui hyvin siinä sivussa.
En oksentanut kertaakaan, kaksi lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksensin kerran, en tosin tiedä johtuiko raskaudesta vai ihan helvetillisestä päänsärystä, josta kärsin sinä päivänä.
Pahoinvointia ei ollut koko raskauden aikana, pl. tuo päivä joka siis saattoi olla yhtä hyvin raskauden kuin jonkin muun syyn tuotos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kertaa raskauden alussa. Mulla oli helppo raskaus.
En ollenkaan. Myös kolme raskautta.
Äidilläni sama juttu.
Ehkä voisit omalta äidiltäsi saada mahdollisesti osviittaa asiaan?
Kolme raskautta, oksentamista 3x 5 kk.
Mulla on eka raskaus meneillään. Olen nyt rv 12 ja käynyt normaalisti töissä koko ajan. Olin viikoilla 6-11 jonkin verran pahoinvoiva, mutta nyt se on alkanut jo selkeästi helpottamaan. Oksentanut olen alle kymmenen kertaa, eli en kovinkaan monesti. Yksilöllistä siis.
Neljä raskautta ja joka kerralla jalat alta vievä pahoinvointi 24/7 ja oksentelu 5. kuulle asti.
Olen kotiäiti, joten en tiedä, miten töiden kävisi pahimman pahoinvoinnin aikana. Todennäköisesti olisin sairaslomalla viikot 6-17. Ja esikoisesta vielä lisäksi viikot 20-24. Kakkosen kohdalla sairasloma alkaisi uudelleen rv 32 ennenaikaisten supistusten ja vuodelevon takia ja jatkuisi vauvan syntymään asti.
Kolmessa ekassa raskaudessa olin pahoinvoinnin loputtua hyvässä kunnossa. Olo oli erinomainen ja energinen keskiraskaudessa. Ekan ja kolmannen raskauden aikana olisin pystynyt olemaan työelämässä ihan vikoille viikoille asti. Neljäs raskaus (nyt rv 36) on ollut vaativampi ja olen ollut lähes koko ajan kuin jyrän alle jäänyt.
Mun raskaudet ja äitiyslomat olisi kyllä ollut murheenkryyni työnantajalle. Kotiäitinä ei ole onneksi tarvinnut tätä stressata. Saa rauhassa olla heikko, oksennella ja kävellä jalat tutisten. Ainoa vaatimus on tuolloin selvitä kustakin päivästä ja saada lasten perustarpeet hoidettua.
Mun äidilläni ei muuten ole ollut raskauspahoinvointia. Ekoina kuukausina korkeintaan hieman etova olo, mutta ei oksentelua. Raskaudet ovat myös olleet helppoja (7 lasta). Ainoastaan yhdessä raskaudessa oli ennenaikaisen synnytyksen riski ja hän joutui olemaan vuodelevossa pari kuukautta.
Eli mun kohdallani äitini raskaudet eivät korreloi minkään kanssa.
Ap, tsemppiä! On mahdollista, ettei pahoinvointi iske ollenkaan tai jos se osuu kohdalle, se pysyy lievänä. :)
Päivittäin, monta kertaa noin rv 10 alkaen. Loppui rva 40+0 synnytyssalissa. Tuli oltua pitkiä aikoja sairaalassa useaan otteeseen tiputuksessa tämän takia. Painoin 13 kg vähemmän synnytyksen jälkeen kuin juuri ennen raskautta ja raskauden alkuvaiheissa. Vaaka näytti synnärillä 48 kg. Olin pelkkää luuta ja nahkaa, tosi riutuneen näköinen. Pituutta mulla on 170 cm. Työnteko oli ajoittain mahdotonta.