Lue keskustelun säännöt.
Yli 40v ja elämä edessä
04.08.2024 |
Oletteko huomenneet, että 40+ iässä osa ihmisistä alkaa kokea, että elämä on eletty eikä tulevaisuus tuo mitään uutta? Olin tuossa sukujuhlissa ja kuuntelin ymmyrkäisinä, kun serkut, joilla täysi-ikäisiä lapsia, puhuivat näiden ikäpolvesta ihmisinä, joilla on elämä edessä ja meistä oman ikäisistään ja itsestään ikään kuin ei tässä mitään uutta olisi edessä.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä pitää kaiken olla kunnossa ja kasassa, hyvät tulot sekä paljon raha tilillä. Jos ei ole, mitään ei ole tehtävissä. Sama juttu ihmissuhteiden kanssa, jos tuossa iässä on totaalisen kokematon kaikesta niin mitään ei voi edes yrittääkään tehdä. Elämän alamäki alkaa nelikymppisenä ja vauhti kiihtyy vuosi vuodelta.
Hevon ketut. Nelikymppisenä vasta kasvetaan itseksi, siihen asti on usea vain suorittanut elämää, kuten kirjoitit. Moni eroaa, opiskelee uuden ammatin, vaihtaa työpaikkaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sentään! :D Kuusikymppinen ja elän elämää täysillä nauttien!
Kun on vapaa kaikista muista velvotteista kuin työ, ja siitäkin muutaman vuoden päästä eläkkeelle mikäs on ollessa. Itse aion elää satavuotiaaksi, en täältä niin vain lähde. Positiivinen mieli ja terveet elämäntavat pitää terveyden siinä mallissa että kelpaa porskuttaa. Ja jos nyt sitten sattuukin kuolla kupsahtamaan niin minähän en siitä mitään itse tiedä joten sitä en sure :D
Asun yksin, päätän asiani yksin ja itse. Vapaus tulla ja mennä, kukaan ei kysele. Rento asenne elämään, näen aina valoisat puolet ja jätän varjot taakse. Sillä asenteella saa myös ystäviä, yksin ei tarvitse olla. Hapankurkkuna onkin varmasti raskasta mutta se on oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä pitää kaiken olla kunnossa ja kasassa, hyvät tulot sekä paljon raha tilillä. Jos ei ole, mitään ei ole tehtävissä. Sama juttu ihmissuhteiden kanssa, jos tuossa iässä on totaalisen kokematon kaikesta niin mitään ei voi edes yrittääkään tehdä. Elämän alamäki alkaa nelikymppisenä ja vauhti kiihtyy vuosi vuodelta.
Höpö höpö. Itse tein totaalisen elämänmuutoksen 42-vuotiaana. Olin ollut aikoinaan hyvä koulussa ja lukionkin käynyt 5 Laudaturia kirjoittaen, mutta välivuodesta tehtaalla tulikin sitten parikymmentä välivuotta. Isoin syy: alkoholi alkoi iltaisin maistua, ja se vei jotenkin kokonaan sellaisen tulevaisuusperspektiivin ja halun kehittyä. Olin ihan tyytyväinen duunarina, kunhan vaan sain ne 4-6 kaljaani illalla ja perjantaina sitten kunnon kännit.
42-vuotiaana havahduin siihen, että olen sairaalloisen lihava, ja se alkaa jo haitata tekemistä ja menemistä. Aloin laihduttaa, ja siinä oli toki ne alkoholin kaloritkin karsittava pois. Mutta kun jätin alkoholin pois, huomasin että inhosin elämääni. Inhosin työtäni, sitä että oli jäänyt opiskeluaika kokematta, yksinäisyyttäni, lapsettomuuttani. Ei mulla myös ollut omistusasuntoa eikä muuta omaisuutta tai säästöjä.
Minä en kuitenkaan lainatun kirjoituksen tapaan jäänyt surkuttelemaan vaan toimin. Hain opiskelemaan yliopistoon ja pääsin. Valmistuin maisteriksi 4 vuodessa, josta viimeisen olin jo alani töissä. Palkka on nyt tuplat mitä duunarina tienasin, ja kevyt työ jota saa tehdä etänä kotoa. Tällä hetkellä haaveena on ulkomaille muutto, katselen minne päin sitä suuntaisi. Puolisonkin varmaan vielä haluaisin. Mutta ehtiihän sitä. Ainoa mitä en enää saa on lapsi, mutta eipä se haittaa. Kukaan ei saa kaikkea ja se on ok. Ei kuitenkaan missään nimessä kannata esim. iän takia luovuttaa tavoittelemasta unelmiaan, ellei oikeasti ole sen iän takia jo täysin toimintakyvytön tyyliin vaipoissa palvelutalossa.
Nelikymppisenä elämä on parhaimmillaan. On vielä siinä mielessä nuori, että fyysisesti voi olla todella fit, jos vain haluaa. Itse vetäisin itseni tosi kovaan kuntoon vähän ennen nelikymppisiä. Samaan aikaan vauva- ja taaperoajat on useimmilla jo takana päin ja lapsetkin alkavat olla jo järkiolentoja jotka ymmärtävät puhetta. Tulot on tässä kohtaa elämää jo aika lailla mintissä ja tekeminen, reissaaminen sun muu ei jää enää penneistä kiinni. Ei tässä elämänvaiheessa ole kyllä mitään vikaa.
45, ura nousukiidossa, ihana rakkauselämä - en nyt vielä ala suunnitella, missä asennossa haluaisin kuolla, kirjailijaa lainatakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä elämä on parhaimmillaan. On vielä siinä mielessä nuori, että fyysisesti voi olla todella fit, jos vain haluaa. Itse vetäisin itseni tosi kovaan kuntoon vähän ennen nelikymppisiä. Samaan aikaan vauva- ja taaperoajat on useimmilla jo takana päin ja lapsetkin alkavat olla jo järkiolentoja jotka ymmärtävät puhetta. Tulot on tässä kohtaa elämää jo aika lailla mintissä ja tekeminen, reissaaminen sun muu ei jää enää penneistä kiinni. Ei tässä elämänvaiheessa ole kyllä mitään vikaa.
Vauva- ja taaperoajat? Ei ne mitenkään automaattisesti ihmisen elämään kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä pitää kaiken olla kunnossa ja kasassa, hyvät tulot sekä paljon raha tilillä. Jos ei ole, mitään ei ole tehtävissä. Sama juttu ihmissuhteiden kanssa, jos tuossa iässä on totaalisen kokematon kaikesta niin mitään ei voi edes yrittääkään tehdä. Elämän alamäki alkaa nelikymppisenä ja vauhti kiihtyy vuosi vuodelta.
Höpönhöpö.
Monen elämä nimenomaan alkaa vasta keski-iän myötä.
Nuoruus on voinut mennä masennuksessa, ajelehtimisessa, huonossa parisuhteessa, muiden mielipiteitä mukaillen, sekoillen tai eristäytyen, työnarkomaanina, syömishäiriössä, perhesuhteita selvitellen, lapsuudesta toipuen, omalle jälkikasvulle omistautuen, opiskellen. Kuka mitenkin.
Jos elämää ei olisi 40+ niin silloinhan kaikki 40 täyttäneet voitaisiin siirtää eläkkeelle ja saattohoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppisenä alkaa olla niin paljon elämänkokemusta, ettei mitään uutta oikein enää tule ja elämä on vain toistoa. On käyty koulut, tehty paljon töitä, vaihdettu työpaikkaa useaan kertaan, käyty lomalla monessa maassa, on seurusteltu monen eri kumppanin kanssa, oltu naimisissa, tehty lapset, erottu, asuttu kerrostalossa, rivarissa ja omakotitalossa, ehkä ostettu sijoitusasunto, ehkä perustettu oma yritys yms.
Kaikki perusasiat elämässä on tehty moneen kertaan jo. Ihan aiheellista on sanoa, että nuorilla on vielä elämä edessä ja itsellä ei.
No ei 4-kymppisen elämä missään nimessä ole ohi. Toki osa ovista on sulkeutunut tai pian sulkeutumassa, mm. aikaikkuna lasten hankkimiseen, joka on noin. 45-v. kohdalla yksilöstä riippuen. Mutta hyvin moni asia on vielä mahdollista saavuttaa. Ammattia voi vaihtaa. Niin kauan kuin elää voi oppia uutta. Löytää uusia intohimon kohteita. Matkustella. Tutustua uusiin ihmisiin. Löytää uuden parisuhteen. Fyysisestä kunnosta ja elintavoista on tärkeää pitää huolta, koska 4-kymppisenä ehdit vielä vaikuttaa omaan kohtaloosi terveyden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi sentään! :D Kuusikymppinen ja elän elämää täysillä nauttien!
Kun on vapaa kaikista muista velvotteista kuin työ, ja siitäkin muutaman vuoden päästä eläkkeelle mikäs on ollessa. Itse aion elää satavuotiaaksi, en täältä niin vain lähde. Positiivinen mieli ja terveet elämäntavat pitää terveyden siinä mallissa että kelpaa porskuttaa. Ja jos nyt sitten sattuukin kuolla kupsahtamaan niin minähän en siitä mitään itse tiedä joten sitä en sure :D
Asun yksin, päätän asiani yksin ja itse. Vapaus tulla ja mennä, kukaan ei kysele. Rento asenne elämään, näen aina valoisat puolet ja jätän varjot taakse. Sillä asenteella saa myös ystäviä, yksin ei tarvitse olla. Hapankurkkuna onkin varmasti raskasta mutta se on oma valinta.
Ihana kirjoitus, piristi kovasti taas omaakin asennetta elämään (ikää 41). Kiitos sinulle ja kaikkea hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä alkaa olla niin paljon elämänkokemusta, ettei mitään uutta oikein enää tule ja elämä on vain toistoa. On käyty koulut, tehty paljon töitä, vaihdettu työpaikkaa useaan kertaan, käyty lomalla monessa maassa, on seurusteltu monen eri kumppanin kanssa, oltu naimisissa, tehty lapset, erottu, asuttu kerrostalossa, rivarissa ja omakotitalossa, ehkä ostettu sijoitusasunto, ehkä perustettu oma yritys yms.
Kaikki perusasiat elämässä on tehty moneen kertaan jo. Ihan aiheellista on sanoa, että nuorilla on vielä elämä edessä ja itsellä ei.
Huomaa, että sinua ei kulttuuri tai sivistys paljoa kiinnosta.
Elämän sisältö on nimenomaan sisältöä, ei ulkoisia merkkipaaluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä alkaa olla niin paljon elämänkokemusta, ettei mitään uutta oikein enää tule ja elämä on vain toistoa. On käyty koulut, tehty paljon töitä, vaihdettu työpaikkaa useaan kertaan, käyty lomalla monessa maassa, on seurusteltu monen eri kumppanin kanssa, oltu naimisissa, tehty lapset, erottu, asuttu kerrostalossa, rivarissa ja omakotitalossa, ehkä ostettu sijoitusasunto, ehkä perustettu oma yritys yms.
Kaikki perusasiat elämässä on tehty moneen kertaan jo. Ihan aiheellista on sanoa, että nuorilla on vielä elämä edessä ja itsellä ei.
Huhhuh miten suorituskeskeinen ja ankea maailmankuva.
Ei ihme, jos olet jo elämänjanosi menettänyt.
Moni taiteilija on aloittanut uransa vasta keski-iässä.
Uteliaisuus ja luovuus ei katso ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:p
Nelikymppisenä elämä on parhaimmillaan. On vielä siinä mielessä nuori, että fyysisesti voi olla todella fit, jos vain haluaa. Itse vetäisin itseni tosi kovaan kuntoon vähän ennen nelikymppisiä. Samaan aikaan vauva- ja taaperoajat on useimmilla jo takana päin ja lapsetkin alkavat olla jo järkiolentoja jotka ymmärtävät puhetta. Tulot on tässä kohtaa elämää jo aika lailla mintissä ja tekeminen, reissaaminen sun muu ei jää enää penneistä kiinni. Ei tässä elämänvaiheessa ole kyllä mitään vikaa.
Olen 40v, lapseni on pieni ja olen työtön. Mulla ei ole omaisuutta eikä säästöjä. Asun kaupungin vuokrakämpässä.
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä alkaa olla niin paljon elämänkokemusta, ettei mitään uutta oikein enää tule ja elämä on vain toistoa. On käyty koulut, tehty paljon töitä, vaihdettu työpaikkaa useaan kertaan, käyty lomalla monessa maassa, on seurusteltu monen eri kumppanin kanssa, oltu naimisissa, tehty lapset, erottu, asuttu kerrostalossa, rivarissa ja omakotitalossa, ehkä ostettu sijoitusasunto, ehkä perustettu oma yritys yms.
Kaikki perusasiat elämässä on tehty moneen kertaan jo. Ihan aiheellista on sanoa, että nuorilla on vielä elämä edessä ja itsellä ei.
Mitäpä sanoisit vakavasti masentuneelle nuorelle? Että jos vointi ei piakkoin parane, niin sitten voikin luovuttaa, koska elämä on joka tapauksessa ohi.
Tuollainen "nuorilla vielä elämä edessä" laittaa ihan mielettömän paineen nuoren harteille. Että nyt pitäisi olla superreipas ja nauttia vaikka hampaat irvessä, kun sitten vanhemmiten elämä on tuomittu olemaan joka tapauksessa kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppisenä alkaa olla niin paljon elämänkokemusta, ettei mitään uutta oikein enää tule ja elämä on vain toistoa. On käyty koulut, tehty paljon töitä, vaihdettu työpaikkaa useaan kertaan, käyty lomalla monessa maassa, on seurusteltu monen eri kumppanin kanssa, oltu naimisissa, tehty lapset, erottu, asuttu kerrostalossa, rivarissa ja omakotitalossa, ehkä ostettu sijoitusasunto, ehkä perustettu oma yritys yms.
Kaikki perusasiat elämässä on tehty moneen kertaan jo. Ihan aiheellista on sanoa, että nuorilla on vielä elämä edessä ja itsellä ei.
Huomaa, että sinua ei kulttuuri tai sivistys paljoa kiinnosta.
Elämän sisältö on nimenomaan sisältöä, ei ulkoisia merkkipaaluja.
No jee. Kirjoitin tuossa juurikin elämän perusasioista. Tietenkin on myös kaikkea muuta, mutta onhan ne nähty ja koettu nelikymppiseksi mennessä jo moneen kertaan.
Laittakaa vaan alapeukkuja kun ette muuta osaa.
Jaa, itse en ole vielä kokenut paljoakaan ja olen päälle 32v. Parisuhteeseen aloin ekan kerran just tuossa 30v. Olen tehnyt kaikki myöhässä verrattuna muihin. En ole koskaan edes ollut lentokoneessa. On vielä paljon koettavaa, niin en en haluaisi uskoa, että kaikki on ohi sit 40v. Olen myös taiteilija luonteeltani niin mielikuvistusta riittää valtavasti.
Nelikymppisenä pitää kaiken olla kunnossa ja kasassa, hyvät tulot sekä paljon raha tilillä. Jos ei ole, mitään ei ole tehtävissä. Sama juttu ihmissuhteiden kanssa, jos tuossa iässä on totaalisen kokematon kaikesta niin mitään ei voi edes yrittääkään tehdä. Elämän alamäki alkaa nelikymppisenä ja vauhti kiihtyy vuosi vuodelta.