Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi äiti parkaa...
24.04.2007 |
Olen ollut tosi kauhea häntä kohtaan murkkuna. Tarkoitan siis omaa äitiäni ja teini-ikäisen touhuja. Tässä taannoin äitini kertoi, että en ollut kehdannut yläasteikäisenä lähteä yhtä aikaa hänen kanssaan ostoksille, vaan menimme peräkkäisillä busseilla. Ettei vaan olisi joku tuttuni nähnyt minua bussissa äidin kanssa! Voi apua, en edes muista moista käytöstä. Anteeksi äiti!
No, samanlaista lienee siis edessä oman tyttäreni kanssa reilun kymmenen vuoden päästä...
Kommentit (7)
Vierailija:
Vaikka murrosikäinen voi tuntua täysin hallitsemattomalta niin aina löytyy niitä naruja, mistä vetää. Yleensä riittää, kun loppuu pyykkihuolto ja lounaspalvelu ja rahahanat ruuvataan kiinni. Jo alkaa äidinkin arvo nousta taas murkun silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sain ihan alkukantaisen raivarin kun oma poikani alkoi kävellä kaksi metriä jäljessä kaupungilla. Sitä vissiin hävetti kun vanhalla äitillä oli uusi vauva vaunuissa.
Minun annettiin raivota, pakata tavarani (olin muka muuttamassa sukulaisille tai omaan kämppään), mutta kun aloin rikkomaan tavaroita tai kohtelemaan muita ihmisiä halveksivasti (siitähän tuossa ap:n bussi-jutussakin oli kyse), niin vanhemmat pistivät minut aisoihin.
Hyvän mallin sain kotoa teini-ikäisen käsittelyyn, kiitos siitä vanhemmilleni, joita suuresti kunnioitan. Varmasti samoja tapoja käytän jo muutaman vuoden kuluttua.
Olisin nauranut paskasta naurua. Mutta mä olinkin TOSI kiero pentu. Manipuloija pahimmasta päästä.
Vierailija:
Minun annettiin raivota, pakata tavarani (olin muka muuttamassa sukulaisille tai omaan kämppään), mutta kun aloin rikkomaan tavaroita tai kohtelemaan muita ihmisiä halveksivasti (siitähän tuossa ap:n bussi-jutussakin oli kyse), niin vanhemmat pistivät minut aisoihin.Hyvän mallin sain kotoa teini-ikäisen käsittelyyn, kiitos siitä vanhemmilleni, joita suuresti kunnioitan. Varmasti samoja tapoja käytän jo muutaman vuoden kuluttua.
Minä kokeilin uhkailla muuttavani pois, niin kuin tuossa edellä jo kerroinkin, mutta minne muka olisin mennyt. Suohonhan minut olisi naurettu, jos yritän sukulaisiin muuttaa rakastavasta kodista. Kun on saanut aikansa raivota, niin taas alkoi sävyisämpi teini ilmestyä esiin.
Säännöt oli selkeät: käyttäydy ihmisiksi, niin sulla on kivaa, käyttäydy huonosti, niin sun elämä on helvettiä.
En tiedä osaisinko kunnioittaa vanhempiani vieläkään, jos olisivat suostuneet johonkin kummiin bussi-järjestelyihin oikkujeni vuoksi. Oikein vieläkin mietin, miten paljon vaivaa vanhemmat väkivät minun kasvatukseni vuoksi, varmasti olivat lujilla uhmani kanssa ja takuulla äiti itki suljetun oven takana, kun raivokohtaukseni olivat pahimmillaan, mutta ei antanut mulle periksi, niin paljon rakasti. Kiitos hänelle siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös ollut aika kauhea murrosikä, äidin kanssa tuli kyllä kaupoissa käytyä ja ihan yhtämatkaa mentiin. Vaikka harvoin kuitenkin, yleensä mä kävin teininä jo yksin tai kaverien kanssa ostoksilla.
Mulla on nyt teini-ikäinen tytär itselläni, samaa matkaa mennään ostoksille, mutta käydään eri kaupoissa aika paljon. Nakkaan sille yleensä rahaa käteen ja tehdään treffit jonnekin.
Tällä hetkellä murkun " oireet" on hellitämään päin, mutta kyllä meillä on huudettu, ovia paiskottu, uhmattu jne.
Sitä mitä en hyväksy ollenkaan, eikä myöskään isä, on se että, käsiksi ei käydä, eikä mitään rikota, eikä myöskään haistatella.
Ei tää mitään herkkua ole ollut, välillä uuvuttavaa. Mutta ei tätä ikuisuutta kestä..
Alue: Aihe vapaa
Vaikka murrosikäinen voi tuntua täysin hallitsemattomalta niin aina löytyy niitä naruja, mistä vetää. Yleensä riittää, kun loppuu pyykkihuolto ja lounaspalvelu ja rahahanat ruuvataan kiinni. Jo alkaa äidinkin arvo nousta taas murkun silmissä.