Tekivätkö opettajat teistä väärin, kun jouduin olemaan koko ala-asteen kiusatun tytön "suojelija"

Mulla oli yläasteella samanlainen tilanne kehitysvammaisen tytön kanssa... Ikuisesti katkera :/

Sori, mutta en usko tuota, että opettaja lahjoi tarroilla ja karkeilla. Eivätkö sun vanhemmat puuttuneet tilanteeseen? Todella kamalaa, jos tämä on totta.

Vierailija kirjoitti:

Tästä hyvästä minuakin sitten kiusattiin ja syrjittiin. Minun kävi tätä tyttöä sääliksi mutten kokenut olevani hänen ystävänsä ikinä. Hän roikkui minussa aina välitunnit, ruokatunnit, aina. Kouluajan jälkeen keksin valehdella että äidilläni on muka joku tarttuva sairaus ja meille ei voi siksi tulla. Näin sain olla edes vapaa-aikani rauhassa. Saatoin hänet aina kotiin ja palasin siitä omaan kotiini.

Tyttö oli paljon pienempi kuin minä ja koulumatkalla jouduin suojelemaan häntä kehollani, riippuen siitä mitä päällemme heitettiin. (lunta, kiviä, hiekkaa, esineitä)

Opettajat siis aina määräsivät meidät kaksi pariksi. Minulla oli vielä 2-luokalla ns. omia kavereita joiden kansa olisin halunnut joskus tehdä ryhmätöitä ja muita, mutta ei. _Aina_ minun oli oltava tuon tytön pari koska kukaan muu ei halunnut. Minulta ei kysytty, opettaja suorilta käsin määräsi "Minna ja Kaisa ovat pari ja ottavat tämän työn, muut menkää ryhmiin tai pareihin"

5-luokalla paras ystäväni siirtyi samaan kouluun kanssani ja olimme hänen kanssaan todella kiintyneitä toisiimme. Luonnollisesti olin iloinen ja halusin olla hänen kanssaan. Annoimme tämän kiusatun tytön olla porukassamme koska säälimme häntä. Tämä ei opettajalle/opettajille riittänyt.

Heidät oli määrätty eri käsityöryhmään tämän parhaan ystävänsä kanssa ja paikat määrätty vierekkäin kiusatun työn kanssa. Liikuntaryhmä oli sama mutta opettaja jakoi joukkueet aina niin, että jouduin kiusatun tytön kanssa samaan joukkueeseen ja paras kaveri toiseen. Opettaja yritti manipuloida myös että viettäisin koulun jälkeen aikaa kiusatun kanssa, enkä parhaan ystäväni. Lahjoi välillä karkilla ja tarroilla.

Aina sain olla huolehtimassa, miksi tämä tyttö itki/häneltä oli varastettu jotakin/oli jotain muuta hätää.

Mielestäni kohtuuton taakka lapselle, olen näin jälkeenpäin miettinyt?

En hyväksy kiusaamista, mutta mielestäni asiaan pitäisi olla toisenlainen ratkaisu.

Opettajat tekivät väärin. Ulkoistivat ongelman lapsen harteille :(

Ei yllätä yhtään.

Kyllä antoi karkkia ja tarroja joskus kun oikein kinusin että haluaisin olla parhaan ystäväni kanssa kahdestaan. Olen tosin syntynyt 85 joten ehkä ei ollut silloin yhtä tiukkaa.

Ap

Niin ja lisään vielä, että se ainoa parityö jonka pääsin parhaan ystäväni kanssa tekemään oli silloin kun meillä oli sijainen, joka ei tiennyt tästä pari-järjestelystä. Voin kertoa että sitä työtä tehtiin monta päivää, pitkään ja hartaasti kun olin niin onnellinen saadessani olla hänen kanssaan.

Ap

Olin samankaltaisessa tilanteessa ala-asteella. Tapaus meni hieman toisin päin, kun tällainen syrjitty tyttö tuli luokallemme neljännellä luokalla, ja minä hyväsydämisenä olin parhaan ystäväni kanssa hänenkin kanssaan. Melko pian tyttö alkoi tympiä, oli oikeasti rasittava tyyppi, ja alettiinkin sitten vältellä häntä. Kuitenkin (opettaja) ja muut luokkalaiset edelleen olettivat, että haluaisimme tehdä hänen kanssaan kaikki ryhmätyöt, ja minä jouduin loppu ala-asteen osittain paapomaan häntä. Yläkoulussa olimme eri luokilla.

Mielestäni sun tilanne kyllä oli pahempi kuin mulla, ja todellakin kohtuutonta toimintaa opettajalta!

Ei ole oikein, eikä ihme jos tuollainen harmittaa vieläkin.

Olen vasta aikuisena alkanut tajuta, miten paskoja opettajia meilläkin oli. Mitään näin kamalaa meillä ei ollut, mutta ala-asteella meillä oli opettajana pienen koulun rehtori (=hänellä oli paljon muutakin hommaa). Opettaja tuli aina 15-20 min myöhässä tunnille ja sen lopunkin ajan pisti vaan tekemään kirjan tehtäviä ja käymään tarkistamassa itsenäisesti luokaan eteen sijoitetusta ratkaisukirjasta. Luojan kiitos myös oma isäni oli opettaja, joka sitten auttoi kotona.