masennus ja äkillinen ero

Aloin seurustelemaan masennuksen keskellä pari vuotta sitten. Poikaystäväni oli yksi ainoa ihminen kenen seurassa pystyin tuntemaan itseni onnelliseksi. Hän oli minulle kaikki mitä pystyin toivomaan. Kuitenkaan onni ei kästänyt kauaa, kun hänen tunteensa alkoivat heittelemään radikaalisti. Välillä tunteet laskivat ja kuukauden päästä kaikki oli taas normaalia. Olimme ensimmäisen vuoden yhdessä onnellisesti (ainakin minun näkökulmastani) Eräänä päivänä hänen tunteensa laskivat todella paljon ja mielenkiinto minua kohtaan oli melkein olematon. Silti kun kysyin "kai rakastat minua vielä" vastaus oli "tottakai rakastan sua? Olet vain vainoharhainen." Ja uskoin häntä sinisilmäisyyttäni vaikka tiesin ettei se ollut totta. Hänestä tuli tukipilarini, ja siivutin kaikki ongelmat. Ongelmat jatkuivat kun hänestä tuli läheisempi muiden naisten kanssa. Myös viestejeni ignooraminen (joka jatkui jopa päiviä) tuli yleiseksi. Hän kuitenkin käyttäytyi normaalisti minua kohtaan kun vietimme aikaa. Olin sekaisin, enkä tiennyt mitä ajatella. Siivutin edelleen ongelmamme. Hän aloitti myös nuuskaamisen jota vastaan olin vahvasti. Riitelimme aiheesta paljon, mutta eräänä päivänä riidasta tuli isompi kuin ennen. Hän ignoorasi viestejäni monta päivää eikä vastannut puheluihini. Loppujenlopuksi hänen oli pakko vastata ja kysyin kiinnostaako häntä enään ja hän vastasi että ei tiedä. Puhelu loppui siihen että hän oli tullut päätökseen että aikoo jättää minut. Jouduin pyytämään häntä tekemään sen kasvotuksen ja niin hän teki. Nykyään kun erosta on kuukausi aikaa, hän koittaa kirjaimellisesti pyyhkiä kaikkia todisteita yhteisestä menneisyydestämme sosiaallisista medioista. Hän on heittänyt pois kaikki vaatteet jotka hänelle aikanaan ostin, ja jopa kieltää ikinä olleensa kanssani yhdessä. Kamalinta on, että opiskelen hänen kanssaan samassa rakennuksessa ja hän välttelee minua kuin viimeistä päivää. En tiedä mitä tehdä, hukun suruun ja masennukseen. En ymmärrä mitä olen tehnyt ja on sydäntä raastavaa, että hän ei halua edes myöntää että olen kuulunut hänen elämäänsä. En tiedä mistä hänen käytöksensä johtuu, enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Osaako kukaan neuvoa miten pääsen ikinä yli tästä? Arvostan kaikkia jotka jaksoivar lukea ja jotka vaivautuvat auttamaan minua.