Lue keskustelun säännöt.
Mitähän käräjäoikeuden nainen ajatteli (avioerohakumus)
28.01.2016 |
Kävin tänään mieheni kanssa jättämässä avioerohakemuksemme käräjäoikeuteen. Naurettiin ja jopa pussattiin ja oltiin iloisia ja onnellisen oloisia mieheni kanssa koko homman ajan (noh, mitä nyt lomakkeen täyttämiseen menee). Täti oli hieman ihmeissään siellä tiskin takana...
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan on uransa aikana nähnyt saman teatteriesityksen useampaan kertaan.
Avioerohan on iloinen asia, vähän kuin persereikä anaalinvalkaisun jälkeen.
Ehkä te olette jo kypsytelleet eroa ja sietäneet toisianne tarpeeksi kauan ja ero on paras ratkaisu molemmille. Päätökseen päätyminen on aina hieno asia, loppuu se soutaminen ja huopaaminen. Eron jälkeen minä olen surullinen yhden tarinan lopusta mutta iloinen päätöksestä ja uudesta mahdollisuudesta.
Mutta eron hetkellä olisi vaikea olla iloinen, onnellinen ja pussailla. Ikään kuin silmälumetta, liian arka näyttämään mitä oikeasti tuntee, yksi rooli päällä, ylitsepursuavaa ettei itkettäisi. Minä yritän olla tunteissani rehellinen, että ne olisivat mahdollisemman aitoja. Kaikkea ei kannata näyttää tai ainakaan teeskennellä. Tunteethan ovat kemiaa ja vaihtelevat. Ero tulee kun ei kemiat riitä.
Syy siihen, että eroamme on se, että minä en halua lapsia ja mieheni haluaa. Sehän tässä vituttaa kun tuo miten käyttäydyimme vastaa meidän olotilaamme/parisuhdettamme. Olemme erittäin onnellisesti naimisissa ja kaikki muuten hyvin, mutta mieheni haluaa joskus tulla isäksi ja minun kanssani hän ei sitä pääse kokemaan. Ero on siis ainut vaihtoehto.
Ehkä se oikea shokkisuru iskee sitten siinä vaiheessa kun muutetaan pois yhteisestä kodistamme. Päätös eroamisesta tehtiin noin kuukausi sitten ja tänään tosiaan käytiin käräjätalolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syy siihen, että eroamme on se, että minä en halua lapsia ja mieheni haluaa. Sehän tässä vituttaa kun tuo miten käyttäydyimme vastaa meidän olotilaamme/parisuhdettamme. Olemme erittäin onnellisesti naimisissa ja kaikki muuten hyvin, mutta mieheni haluaa joskus tulla isäksi ja minun kanssani hän ei sitä pääse kokemaan. Ero on siis ainut vaihtoehto.
Ehkä se oikea shokkisuru iskee sitten siinä vaiheessa kun muutetaan pois yhteisestä kodistamme. Päätös eroamisesta tehtiin noin kuukausi sitten ja tänään tosiaan käytiin käräjätalolla.
Mikset mene lapsettomuushoitoihin???
hämmästyisit jos tietäisit miten vähän ihmiset ajattelevat sinua. varsinkin virkaihmiset.
maistraatissa kuule pipeltää ties minkäsorttista viheltäjää, olitte yksi rikka rokassa. piti tulla kuitenkin tänne kertomaan miten olette erikoisia eroajia?
on kyllä hyvä että erositte ennenkuin on "liian myöhäistä", siitä peukku.
t yksi harmaa virkaihminen ja ihmeteltävää riittää - ihan sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy siihen, että eroamme on se, että minä en halua lapsia ja mieheni haluaa. Sehän tässä vituttaa kun tuo miten käyttäydyimme vastaa meidän olotilaamme/parisuhdettamme. Olemme erittäin onnellisesti naimisissa ja kaikki muuten hyvin, mutta mieheni haluaa joskus tulla isäksi ja minun kanssani hän ei sitä pääse kokemaan. Ero on siis ainut vaihtoehto.
Ehkä se oikea shokkisuru iskee sitten siinä vaiheessa kun muutetaan pois yhteisestä kodistamme. Päätös eroamisesta tehtiin noin kuukausi sitten ja tänään tosiaan käytiin käräjätalolla.
Mikset mene lapsettomuushoitoihin???
Opettele lukemaan
Kyllä, suru tulee myöhemmin mutta teit oikein. Et estä mieheltäsi mahdollisuutta saada lapsi ja varmistat ettei hän katkeroidu. Minä en koskaan halunnut lasta mutta löysin reilu vasta nelikymppisenä elämäni miehen. En siis samassa tilanteessa kuin sinä estänyt omaa onneani ja tiesin mitä en halua. Se oli ihan auki silloin mitä oikeasti halusin mutta se selvisi ajan mittaan. Onnea elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, suru tulee myöhemmin mutta teit oikein. Et estä mieheltäsi mahdollisuutta saada lapsi ja varmistat ettei hän katkeroidu. Minä en koskaan halunnut lasta mutta löysin reilu vasta nelikymppisenä elämäni miehen. En siis samassa tilanteessa kuin sinä estänyt omaa onneani ja tiesin mitä en halua. Se oli ihan auki silloin mitä oikeasti halusin mutta se selvisi ajan mittaan. Onnea elämääsi.
Kiitos. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy siihen, että eroamme on se, että minä en halua lapsia ja mieheni haluaa. Sehän tässä vituttaa kun tuo miten käyttäydyimme vastaa meidän olotilaamme/parisuhdettamme. Olemme erittäin onnellisesti naimisissa ja kaikki muuten hyvin, mutta mieheni haluaa joskus tulla isäksi ja minun kanssani hän ei sitä pääse kokemaan. Ero on siis ainut vaihtoehto.
Ehkä se oikea shokkisuru iskee sitten siinä vaiheessa kun muutetaan pois yhteisestä kodistamme. Päätös eroamisesta tehtiin noin kuukausi sitten ja tänään tosiaan käytiin käräjätalolla.
Mikset mene lapsettomuushoitoihin???
Opettele lukemaan
Ai, aattelin heti et oot suutari. Tai öö no jos ootte naimisiinkin mennyt niin eikö voi tehdä toista onnelliseks isäks? Ku kai te ny vittu sen sillon jo tiesitte? Mut on hei hienoo et on ihmisii jotka ei välitä avioliitosta! Tsemii! Voi vituttaa sit ku mieli muuttuu ja exäs on jo onnelline perheelline :) Onnea miehelle <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, suru tulee myöhemmin mutta teit oikein. Et estä mieheltäsi mahdollisuutta saada lapsi ja varmistat ettei hän katkeroidu. Minä en koskaan halunnut lasta mutta löysin reilu vasta nelikymppisenä elämäni miehen. En siis samassa tilanteessa kuin sinä estänyt omaa onneani ja tiesin mitä en halua. Se oli ihan auki silloin mitä oikeasti halusin mutta se selvisi ajan mittaan. Onnea elämääsi.
Aloituksesta päätellen ap on 19wee! Että vielä on kyllä aikaa. Mutta harmi vaan että useat miehet haluu jälkikasvuu.
Vierailija kirjoitti:
Syy siihen, että eroamme on se, että minä en halua lapsia ja mieheni haluaa. Sehän tässä vituttaa kun tuo miten käyttäydyimme vastaa meidän olotilaamme/parisuhdettamme. Olemme erittäin onnellisesti naimisissa ja kaikki muuten hyvin, mutta mieheni haluaa joskus tulla isäksi ja minun kanssani hän ei sitä pääse kokemaan. Ero on siis ainut vaihtoehto.
Ehkä se oikea shokkisuru iskee sitten siinä vaiheessa kun muutetaan pois yhteisestä kodistamme. Päätös eroamisesta tehtiin noin kuukausi sitten ja tänään tosiaan käytiin käräjätalolla.
Jokseenkin outoa että suostuu pussailemaan tuollasta ämmää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syy siihen, että eroamme on se, että minä en halua lapsia ja mieheni haluaa. Sehän tässä vituttaa kun tuo miten käyttäydyimme vastaa meidän olotilaamme/parisuhdettamme. Olemme erittäin onnellisesti naimisissa ja kaikki muuten hyvin, mutta mieheni haluaa joskus tulla isäksi ja minun kanssani hän ei sitä pääse kokemaan. Ero on siis ainut vaihtoehto.
Ehkä se oikea shokkisuru iskee sitten siinä vaiheessa kun muutetaan pois yhteisestä kodistamme. Päätös eroamisesta tehtiin noin kuukausi sitten ja tänään tosiaan käytiin käräjätalolla.
Öö miks ette oo keskustellu tosta lapsi-asiasta ennen ku ootte menny naimisiin? Eikös tommoset jutut käydä jo melkei ekana läpi, jos aletaan vakavasti seurusteleen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, suru tulee myöhemmin mutta teit oikein. Et estä mieheltäsi mahdollisuutta saada lapsi ja varmistat ettei hän katkeroidu. Minä en koskaan halunnut lasta mutta löysin reilu vasta nelikymppisenä elämäni miehen. En siis samassa tilanteessa kuin sinä estänyt omaa onneani ja tiesin mitä en halua. Se oli ihan auki silloin mitä oikeasti halusin mutta se selvisi ajan mittaan. Onnea elämääsi.
Aloituksesta päätellen ap on 19wee! Että vielä on kyllä aikaa. Mutta harmi vaan että useat miehet haluu jälkikasvuu.
Aloitus nyt vaan oli palstalle sopivan provoava. Ehkä tapani yrittää käsitellä asiaa huumorilla, surulle tulee vielä menemään valtavasti aikaa. Ollaa yli 30-vuotiaita molemmat.
Ap
Henriikka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy siihen, että eroamme on se, että minä en halua lapsia ja mieheni haluaa. Sehän tässä vituttaa kun tuo miten käyttäydyimme vastaa meidän olotilaamme/parisuhdettamme. Olemme erittäin onnellisesti naimisissa ja kaikki muuten hyvin, mutta mieheni haluaa joskus tulla isäksi ja minun kanssani hän ei sitä pääse kokemaan. Ero on siis ainut vaihtoehto.
Ehkä se oikea shokkisuru iskee sitten siinä vaiheessa kun muutetaan pois yhteisestä kodistamme. Päätös eroamisesta tehtiin noin kuukausi sitten ja tänään tosiaan käytiin käräjätalolla.
Öö miks ette oo keskustellu tosta lapsi-asiasta ennen ku ootte menny naimisiin? Eikös tommoset jutut käydä jo melkei ekana läpi, jos aletaan vakavasti seurusteleen...
Luulin ennen naimisiinmenoamme, että jossain vaiheessa se vauvakuume iskisi minuunkin. Ei iskenyt ja en usko että koskaan iskee. Olimme siis tästä jo keskustelleet ja olimme päättäneet yhtä lasta jossain vaiheessa yrittää. Mitä vanhemmaksi kuitenkin olen tullut niin sitä selkeämmin ymmärrän, että minua ei ole tarkoitettu äidiksi.
Ap
Henriikka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy siihen, että eroamme on se, että minä en halua lapsia ja mieheni haluaa. Sehän tässä vituttaa kun tuo miten käyttäydyimme vastaa meidän olotilaamme/parisuhdettamme. Olemme erittäin onnellisesti naimisissa ja kaikki muuten hyvin, mutta mieheni haluaa joskus tulla isäksi ja minun kanssani hän ei sitä pääse kokemaan. Ero on siis ainut vaihtoehto.
Ehkä se oikea shokkisuru iskee sitten siinä vaiheessa kun muutetaan pois yhteisestä kodistamme. Päätös eroamisesta tehtiin noin kuukausi sitten ja tänään tosiaan käytiin käräjätalolla.
Öö miks ette oo keskustellu tosta lapsi-asiasta ennen ku ootte menny naimisiin? Eikös tommoset jutut käydä jo melkei ekana läpi, jos aletaan vakavasti seurusteleen...
Samaa mietein itsekkin!!! Mitä sitä "pikkuasioista" puhumaan... Lisäksi kaikki tuo teksti heidän käyttäytymisestäänkin antaa hyvän kuvan heidän tyhmyydestä :DD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, suru tulee myöhemmin mutta teit oikein. Et estä mieheltäsi mahdollisuutta saada lapsi ja varmistat ettei hän katkeroidu. Minä en koskaan halunnut lasta mutta löysin reilu vasta nelikymppisenä elämäni miehen. En siis samassa tilanteessa kuin sinä estänyt omaa onneani ja tiesin mitä en halua. Se oli ihan auki silloin mitä oikeasti halusin mutta se selvisi ajan mittaan. Onnea elämääsi.
Aloituksesta päätellen ap on 19wee! Että vielä on kyllä aikaa. Mutta harmi vaan että useat miehet haluu jälkikasvuu.
Aloitus nyt vaan oli palstalle sopivan provoava. Ehkä tapani yrittää käsitellä asiaa huumorilla, surulle tulee vielä menemään valtavasti aikaa. Ollaa yli 30-vuotiaita molemmat.
Ap
Aa, wannabe-provo joka tilanteessa. Selittää paljon.
Ajatteli, että eroatte vain sosiaalitukia huijataksenne?