Lue keskustelun säännöt.
Minun tuttavapiirissäni todellakin miehet ovat alistettuja
qm
27.01.2016 |
Täälläkin on nyt keskusteltu viime aikoina esillä olleesta tutkimuksesta "miehet ovat 30-40-vuotiaille naisille koiran asemassa". Luin juuri palstalta asiaan liittyviä keskusteluja ja pääsääntöisesti naiset ovat asiasta karvat pystyssä ja kokevat, että ihan väärästä asiasta puhutaan. Naisten "3000 vuotta jatkuneesta alistamisesta tulisi puhua".
No, en tajua tuota näkökantaa, mutta ei siitä sen enempää. Itse olen 44v. johtavassa asemassa oleva mies, joka on panostanut viimeiset 10 vuotta paljon enemmän perheeseensä kuin uraansa. Ymmärrän kyllä, aviokriisin tultua, että kaikkeen olen venynyt ja vanunut ihan liian paljon ja liian kauan. Perheen - ja vaimon - etu ja hyvinvointi on ajanut kaiken muun edelle. Kiitosta ei kuitenkaan juuri koskaan ole tullut. Kaikki on varmaan ollut liian itsestään selvää. Nyt sitten ilmeisesti olen liian tylsä vaimolle. Mutta valitettavasti saman olen huomannut tuttavienikin parisuhteissa. Naiset käskyttävät ja raivoavat jos eivät tahtoaan saa läpi. Mies tyytyy siihen, kun se on helpompaa. Mutta virhehän se pidemmän päälle on.
Kommentit (61)
Nosta kytkintä sitten. Ei sua kukaan pakota olemaan sen kamalan akan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annahan käytännön esimerkkejä, miten olet panostanut perheeseen ja miten tuttavapiirisi miehet ovat tulleet huonosti kohdelluksi? Vai onko esimerkkien pyytäminen mielestäsi "käskyttämistä" ja voit vetäytyä sinne norsunluutorniisi, ylhäiseen yksinäisyyteen ja vaiteliaisuuteen?
Minä vien lapset hoitoon ja kouluun ja lähes aina myös haen ne. Minä teen lähes aina meillä ruoan. Minä huolehdin, että lapsilla on aamukiireessa vaatteet valmiina. Minä pesen pyykkiä, imuroin, hoidan tiskit jne. Meillä on varmaan juuri sellaista, mitä kotiäidit tekivät ennen. Rouva tekee pitkää päivää ja harrastaa.
Mitä tähän nyt sanoisi. Kuka sen vaimon valitsi? Jos tosi on että vaimo on kauhea ja sinä vain viaton uhri, ota tavarasi ja lähde. Ei kynnysmatoksi kannata ruveta. Tämän saman "neuvon" antaisin myös naiselle.
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annahan käytännön esimerkkejä, miten olet panostanut perheeseen ja miten tuttavapiirisi miehet ovat tulleet huonosti kohdelluksi? Vai onko esimerkkien pyytäminen mielestäsi "käskyttämistä" ja voit vetäytyä sinne norsunluutorniisi, ylhäiseen yksinäisyyteen ja vaiteliaisuuteen?
Minä vien lapset hoitoon ja kouluun ja lähes aina myös haen ne. Minä teen lähes aina meillä ruoan. Minä huolehdin, että lapsilla on aamukiireessa vaatteet valmiina. Minä pesen pyykkiä, imuroin, hoidan tiskit jne. Meillä on varmaan juuri sellaista, mitä kotiäidit tekivät ennen. Rouva tekee pitkää päivää ja harrastaa.
Entä ne tuttavat? Otsikko on nimenomaan niistä.
Minun tuttavapiiriini ei kuulu yhtään tällaista miestä. Eikö teillä ole mitään itsekunnioitusta tai omaa tahtoa?
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
qm kirjoitti:
Mutta valitettavasti saman olen huomannut tuttavienikin parisuhteissa. Naiset käskyttävät ja raivoavat jos eivät tahtoaan saa läpi. Mies tyytyy siihen, kun se on helpompaa. Mutta virhehän se pidemmän päälle on.
Omassa kaveripiirissäni on myös noita vaimonsa tahtoon alistujia. Yhteistä heille on seksitön/vähäseksinen avioliitto. Oikeastaan kaikki "oman" puolen kaverit on juuri noita. Vaimon kavereiden aviomiehet ovat toista puuta. Siksipä vaimo tuossa ihmettelikin television ääressä, että mistä puhutaan kun miehet ovat alistettuja. Vastasin vain, että sinä et siitä tiedä mitään.
Kontrasti on oudon iso ja olen yrittänyt omille kavereillenikin vihjailla, että ei sitä tarvitse olla niin alistuva. Sitten he komentelvat "vaimo tuo olutta" ja ihmettelevät miksi homma ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Nosta kytkintä sitten. Ei sua kukaan pakota olemaan sen kamalan akan kanssa.
Noinhan se on. Itse olen päättänyt, että vaikka seinään itseni naulaan, mutta minun aloitteestani ei eroa tule niin kauan kun lapset ovat lapsia. Ehkä ei sitten täälläkään tulisi valittaa. Mutta jossain kai se on mieltään purettava...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annahan käytännön esimerkkejä, miten olet panostanut perheeseen ja miten tuttavapiirisi miehet ovat tulleet huonosti kohdelluksi? Vai onko esimerkkien pyytäminen mielestäsi "käskyttämistä" ja voit vetäytyä sinne norsunluutorniisi, ylhäiseen yksinäisyyteen ja vaiteliaisuuteen?
Minä vien lapset hoitoon ja kouluun ja lähes aina myös haen ne. Minä teen lähes aina meillä ruoan. Minä huolehdin, että lapsilla on aamukiireessa vaatteet valmiina. Minä pesen pyykkiä, imuroin, hoidan tiskit jne. Meillä on varmaan juuri sellaista, mitä kotiäidit tekivät ennen. Rouva tekee pitkää päivää ja harrastaa.
Eli vaimo ei saisi harrastaa tai käydä töissä? Vai tarkoitatko että hän ei tee yhtään mitään kotitöitä?
Ja taas vastaukset pelkkää vähättelyä. Palstamammoille asia ei vaan aukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuttavapiirissä on vain kaksi miestä jotka ovat onnellisia parisuhteessaan. Ovat parisuhteessa keskenään.
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosta kytkintä sitten. Ei sua kukaan pakota olemaan sen kamalan akan kanssa.
Noinhan se on. Itse olen päättänyt, että vaikka seinään itseni naulaan, mutta minun aloitteestani ei eroa tule niin kauan kun lapset ovat lapsia. Ehkä ei sitten täälläkään tulisi valittaa. Mutta jossain kai se on mieltään purettava...
Miksi sinulla on tarve mollata koko naiskuntaa, sen sijaan että purkaisit mieltäsi vain omasta tilanteestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
qm kirjoitti:
Mutta valitettavasti saman olen huomannut tuttavienikin parisuhteissa. Naiset käskyttävät ja raivoavat jos eivät tahtoaan saa läpi. Mies tyytyy siihen, kun se on helpompaa. Mutta virhehän se pidemmän päälle on.
Omassa kaveripiirissäni on myös noita vaimonsa tahtoon alistujia. Yhteistä heille on seksitön/vähäseksinen avioliitto. Oikeastaan kaikki "oman" puolen kaverit on juuri noita. Vaimon kavereiden aviomiehet ovat toista puuta. Siksipä vaimo tuossa ihmettelikin television ääressä, että mistä puhutaan kun miehet ovat alistettuja. Vastasin vain, että sinä et siitä tiedä mitään.
Kontrasti on oudon iso ja olen yrittänyt omille kavereillenikin vihjailla, että ei sitä tarvitse olla niin alistuva. Sitten he komentelvat "vaimo tuo olutta" ja ihmettelevät miksi homma ei toimi.
Vaimo kysyi sinulta jotain, ja vastasit vain "et tiedä siitä mitään"? Aika ylimielistä.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas vastaukset pelkkää vähättelyä. Palstamammoille asia ei vaan aukea.
Missä on vähätelty? Useinmiten neuvottu lähtemään suhteesta joka alistaa. Toista kun ei voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosta kytkintä sitten. Ei sua kukaan pakota olemaan sen kamalan akan kanssa.
Noinhan se on. Itse olen päättänyt, että vaikka seinään itseni naulaan, mutta minun aloitteestani ei eroa tule niin kauan kun lapset ovat lapsia. Ehkä ei sitten täälläkään tulisi valittaa. Mutta jossain kai se on mieltään purettava...
Miksi sinulla on tarve mollata koko naiskuntaa, sen sijaan että purkaisit mieltäsi vain omasta tilanteestasi?
Nyt ei tekisi mieli edes vastata tuollaiseen viestiin. Oletko yhtään lukenut viime viikkojen keskusteluja aiheesta? Minä en todellakaan mollaa naiskuntaa vaan kerroin nimenomaan miten meillä on. Lue aihetta koskevat artikkelit.
Vaikea ottaa tällä tiedolla vielä kantaa ap:n parisuhteeseen, saati hänen kavereittensa tilanteeseen. Varmasti rassaa, jos itse raataa perheensä, kotinsa ja parisuhteensa eteen väsymättömästi, ja samalla toiset huutavat vieressä että "suomalainen mies/nainen" on sitä ja tätä, ikään kuin kaikki olisivat samanlaisia.
Kyllä ihmisellä on oikeus olla olematta parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa joka kohtelee häntä huonosti. Jos miehillä on se kokemus että he vuosikaudet tekevät kaikkensa yhteisen kodin, yhteisen elämän ja yhteisen parisuhteen eteen ja saavat vaimolta pelkkää pahantuulista kitinää vastakaikuna, eikä tilanne parane vaikka kuinka siitä puhuttaisiin, niin kehottaisin eroamaan uhriutumisen sijasta.
Itse kuulun niihin naisiin joilla ihan oikeasti oli itsekäs ja laiska mies, joka ei osallistunut juurikaan kotitöihin eikä ylipäänsä kantanut vastuuta oikein mistään. Jätin mieheni. En mielestäni kohdellut häntä huonommin kuin koiraa, niin kuin miehet ovat mediassa viime aikoina valittaneet, mutta kieltämättä en pystynyt häntä enää rakastamaan, kun taas koiraa rakastan paljonkin. Minulla on oikeus omaan elämääni, eikä se ole kiukuttelua tai riidanhaastamista tai kaltoinkohtelua, että valitsen olla olematta parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa kuin eksäni.
Muilla on samat oikeudet, ja niitä kannattaa ihan totta hyödyntää. Elämä muuttuu niin paljon paremmaksi, kun ei ole sitä riippakiveä jokapäiväistä arkea pilaamassa.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosta kytkintä sitten. Ei sua kukaan pakota olemaan sen kamalan akan kanssa.
Noinhan se on. Itse olen päättänyt, että vaikka seinään itseni naulaan, mutta minun aloitteestani ei eroa tule niin kauan kun lapset ovat lapsia. Ehkä ei sitten täälläkään tulisi valittaa. Mutta jossain kai se on mieltään purettava...
Miksi sinulla on tarve mollata koko naiskuntaa, sen sijaan että purkaisit mieltäsi vain omasta tilanteestasi?
Nyt ei tekisi mieli edes vastata tuollaiseen viestiin. Oletko yhtään lukenut viime viikkojen keskusteluja aiheesta? Minä en todellakaan mollaa naiskuntaa vaan kerroin nimenomaan miten meillä on. Lue aihetta koskevat artikkelit.
Lue itse oma aloituksesi. Nimenomaan et kertonut vain miten teillä on. Otsikkokin väittää tuttavapiirisi miesten olevan alistettuja, vaikka et ole pystynyt antamaan mitään esimerkkejä siitä. Omastakin elämästäsi olet kertonut vain sen, että joudut osallistumaan kotitöihin ja se ilmeisesti on sitten sitä kauheaa alistamista.
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosta kytkintä sitten. Ei sua kukaan pakota olemaan sen kamalan akan kanssa.
Noinhan se on. Itse olen päättänyt, että vaikka seinään itseni naulaan, mutta minun aloitteestani ei eroa tule niin kauan kun lapset ovat lapsia. Ehkä ei sitten täälläkään tulisi valittaa. Mutta jossain kai se on mieltään purettava...
Ovatko vaihtoehdot siis, että joko vaimosi muuttuu erilaiseksi, tai te olette molemmat onnettomia koko sen ajan kun lapsenne ovat pieniä? Mahtaako se oikeasti olla lastenkaan etu?
Onko pariterapiassa jo käyty?
Minunkin ex voisi kirjoittaa, että ei jaksa määräileviä naisia, hän kun tekee mitä haluaa. "Alistaminen" koski sitä, että miehestä oli tulossa alkoholisti. Kai se oli siinä vaiheessa jo mahdotonta estää. Juoppo nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavapiiriini ei kuulu yhtään tällaista miestä. Eikö teillä ole mitään itsekunnioitusta tai omaa tahtoa?
t. mies
Olen miettinyt samaa. Tiedän paljon perheitä, joissa vaimo kyykyttää miestä mennen tulllen. Mutta ilmeisesti osa on sitä mieltä, että parempi tossun alla kuin taivasalla.
Meillä vaimo ei harrasta tuollaista, mutta muuten parisuhde alkaa olla finaalissa. Lasten vuoksi tässä vielä yritän sinnitellä.
Annahan käytännön esimerkkejä, miten olet panostanut perheeseen ja miten tuttavapiirisi miehet ovat tulleet huonosti kohdelluksi? Vai onko esimerkkien pyytäminen mielestäsi "käskyttämistä" ja voit vetäytyä sinne norsunluutorniisi, ylhäiseen yksinäisyyteen ja vaiteliaisuuteen?