Kaiken pitää muka olla kepeää ja hauskaa -mikä nykyaikuisuutta oikein vaivaa?

Olen samaa mieltä siitä, että vanhemman tehtäviin kuuluu huolehtia, ja lasten hitamiseen, elättämiseen, suojelemiseen ja kasvattamiseen kyllä kuuluu väistämättä stressiä. Tutkimusten mukaan vanhemmat kokevat arkielämässään enemmän epämiellyttäviä tunteita kuin muut.

Kaikki aikuiset eivät kuitenkaan ole vanhempia. Nykyaikuisuuteen kuuluu mahdollisuus elää hedonististen arvojen mukaan, mielihyvä ja tyydytys maksimoiden. Peter pan -aikuisiksikin tällaisia ihmisiä hankitaan. Siihen, että itsensä toteuttaminen ja elämästä nautiskelu kiinnostaa oravanpyörää ja harrastuksiin kuskaamista enemmän, suhtaudutaan usein vähätellen, mutta eivät nämä aikuiset ole ainakaan tavallista onnettomampia.

Voi olla, että projisoin, mutta aivan kuin Hanna Sumarin tekstin olisi kirjoittanut vanhempi, joka haikailee lapsetonta ja huoletonta elämää.

Minä käsitin kyllä Hanna Sumarin tekstin ihan toisin! Negatiivinen suhtautuminen kaikkeen ja jatkuva valitus ruokkivat toisiaan ja ajavat ihmisen ajattelun noidankehään, jossa on vain huolia ja murheita. Se, jos mikä tappaa luovuuden, joten ongelmien ratkaisukyky heikentyy myös.

Miksi tiskatessa ei voisi laulaa tai tanssia, jos ikävä homma sujuu niin mukavammin. Työn jälkikin voi olla jopa siten parempaa? Otsa kurtussako meidän pitää protestanttisuuden nimissä puurtaa? Mikä hyöty tästä on? Työt on toki aikuisenkin tehtävä, mutta oma asenne ratkaisee paljon. Mukavassa työporukassa ikävämpikin työ sujuu sukkelammin, kun taas huono työilmapiiri pilaa unelmayönkin.

Myös aikuisilta odotettu "vakavuus" ja "asiallisuus" rajoittavat monen elämää. Tämä ei tarkoita, etteikö kuuluisi käyttäytyä kohteliaasti yms., vaan nimenomaan sitä, ettei aikuinen saisi enää nauraa kovaan ääneen, höpsötellä, pukeutua "väärin" ikänsä mukaan yms. Jotkuthan saavat suorastaa sydärin, jos vanhemmalla naisella on vaikka pitkä tukka tai erikoiset vaatteet, kuten se minihame ym. "dramaattista"! ;D

Tämä on tätä lännen rappiota. Hedonismia ja helppoa elämää, jopa tyhmyyttä ihaillaan ja tavoitellaan. Ei ole kunnianhimoa tai pitkäjänteisyyttä, vain elämää suurempia tunteita ja elämyksiä.

Hyi helvetti.

Ihmiset jotka vastustavat mukavuuden tavoittelua ja helppoa elämää pitäisi tappaa, sillä he ylistävät kurjuutta jonkinlaisena ihanteena ja ovat näin ollen koko ihmiskunnan vihollisia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka vastustavat mukavuuden tavoittelua ja helppoa elämää pitäisi tappaa, sillä he ylistävät kurjuutta jonkinlaisena ihanteena ja ovat näin ollen koko ihmiskunnan vihollisia.

vau. tein nettivinkin väkivaltaan kiihottamisesta.

Miksihän monille maailma on kovin musta-valkoinen? Ääripäästä toiseen, joko kaikki on kurjaa ja siinä pysytään, tai kaiken pitää olla naminamia. Mitään siinä välissä ei ole olemassa. Ei voi olla elämää jossa välillä iloitaan ja välillä surraan, välillä pidetään hauskaa ja välillä puhutaan kurjuus pois päiväjärjestyksestä. Annetaan eilisen olla eilinen, huomisesta ei vielä tiedä, eläisi tätä päivää, oli se millainen tahaansa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka vastustavat mukavuuden tavoittelua ja helppoa elämää pitäisi tappaa, sillä he ylistävät kurjuutta jonkinlaisena ihanteena ja ovat näin ollen koko ihmiskunnan vihollisia.

Okei...

Ymmärrätkö, että jonkunhan tätä yhteiskuntaa pitää pyörittää sillä välin kun sinä keskityt mukavuudenhaluiseen elämään ja hauskanpitoon? Tapa toki kaikki vastuuntuntoiset ihmiset, mutta kenellepä luulet sen jälkeen jäävän kaikki paskaduunit?

Toki minäkin ymmärsin myös tuon "hauskanpito ei ole iästä kiinni" -pointin. Enkä siis minäkään ole kieltämässä tanssia tiskauksen ohessa! :D Suuttumukseni heräsi kuitenkin esim. siitä, ettei Hannaa huvita katsella vanhuksia, kun ne ovat (kaikki?) niin negatiivisia, odottavat vain kuolemaa, ryökäleet. Piristykää, tanssikaa, vaikka koko ajan sattuisi ja omaiset olisivat jättäneet yksin! Iloitkaa, ettei vain Hannaa harmittaisi vierailla.

En myöskään ymmärrä sitä, ettei keski-ikäinen (?) saisi Hannan mielestä valittaa. Miksi ei? Eikö se jos mikä ole protestanttista ajattelua: "itse perkele kestän kaiken, vaikka sielu mätänis". Huolien jakaminen keventää taakkaa, ihan tutkitusti.

Elämään kuuluu KAIKKI tunteet ja tilanteet. Välillä naurattaa ja on kivaa, mutta välillä taas ei. Noiden negatiivisten juttujen kieltäminen ei ole tervettä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka vastustavat mukavuuden tavoittelua ja helppoa elämää pitäisi tappaa, sillä he ylistävät kurjuutta jonkinlaisena ihanteena ja ovat näin ollen koko ihmiskunnan vihollisia.

Okei...

Ymmärrätkö, että jonkunhan tätä yhteiskuntaa pitää pyörittää sillä välin kun sinä keskityt mukavuudenhaluiseen elämään ja hauskanpitoon? Tapa toki kaikki vastuuntuntoiset ihmiset, mutta kenellepä luulet sen jälkeen jäävän kaikki paskaduunit?

Ap

Ikävää että mielestäsi vastuullisuus on epämukavaa ja että haluat "paskaduunien" tekijöiden kärsivän, mutta kiitos että näytit meille mitä sinunkaltaistesi ihmisvihaajien mielessä oikeasti liikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka vastustavat mukavuuden tavoittelua ja helppoa elämää pitäisi tappaa, sillä he ylistävät kurjuutta jonkinlaisena ihanteena ja ovat näin ollen koko ihmiskunnan vihollisia.

Okei...

Ymmärrätkö, että jonkunhan tätä yhteiskuntaa pitää pyörittää sillä välin kun sinä keskityt mukavuudenhaluiseen elämään ja hauskanpitoon? Tapa toki kaikki vastuuntuntoiset ihmiset, mutta kenellepä luulet sen jälkeen jäävän kaikki paskaduunit?

Ap

Ikävää että mielestäsi vastuullisuus on epämukavaa ja että haluat "paskaduunien" tekijöiden kärsivän, mutta kiitos että näytit meille mitä sinunkaltaistesi ihmisvihaajien mielessä oikeasti liikkuu.

Siis mitämitä? Mistä ihmeestä päättelet, että olen ihmisvihaaja? Enkö juuri kritisoinut Sumarin tekstin liian kapeaa ihmiskäsitystä, ts. haluaisin kaikkien antavan tilaa myös ikävillekin ihmisille? Vai kommasitko epähuomiossa "tappakaa kaikki" -tyypille minun kommenttini kautta?

Selvennettäköön nyt vielä, että vaatuullisuus nimenomaan EI ole epämukavaa, vaan erittäin tarpeellista ja hyvin olennainen osa aikuisuutta. Minäminä ja naminami -maassa elävät eivät tätä tunnusta, vaan olettavat voivansa vain seilata elämän läpi rallatellen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka vastustavat mukavuuden tavoittelua ja helppoa elämää pitäisi tappaa, sillä he ylistävät kurjuutta jonkinlaisena ihanteena ja ovat näin ollen koko ihmiskunnan vihollisia.

Okei...

Ymmärrätkö, että jonkunhan tätä yhteiskuntaa pitää pyörittää sillä välin kun sinä keskityt mukavuudenhaluiseen elämään ja hauskanpitoon? Tapa toki kaikki vastuuntuntoiset ihmiset, mutta kenellepä luulet sen jälkeen jäävän kaikki paskaduunit?

Ap

Ikävää että mielestäsi vastuullisuus on epämukavaa ja että haluat "paskaduunien" tekijöiden kärsivän, mutta kiitos että näytit meille mitä sinunkaltaistesi ihmisvihaajien mielessä oikeasti liikkuu.

Siis mitämitä? Mistä ihmeestä päättelet, että olen ihmisvihaaja? Enkö juuri kritisoinut Sumarin tekstin liian kapeaa ihmiskäsitystä, ts. haluaisin kaikkien antavan tilaa myös ikävillekin ihmisille? Vai kommasitko epähuomiossa "tappakaa kaikki" -tyypille minun kommenttini kautta?

Selvennettäköön nyt vielä, että vaatuullisuus nimenomaan EI ole epämukavaa, vaan erittäin tarpeellista ja hyvin olennainen osa aikuisuutta. Minäminä ja naminami -maassa elävät eivät tätä tunnusta, vaan olettavat voivansa vain seilata elämän läpi rallatellen.

Ap

Kai sinä sen tajusit, että Sumarin kirjoitus oli tarkoituksella kärjistetty! Työnsäkin hän kertoi tekevänsä asiallisesti. Ei hän edes kieltänyt, etteikö elämään kuuluisi huolia ja murheita tai etteikö ihmisen kuuluisi olla vastuuntuitoinen! Ongelmien näkeminen joka puolella ja niissä piehtarointia ja siten kurjuuden maksimointia ei sen sijaan ymmärtänyt.

Minä en huolehdi ja stressaa mistään. Mutta silti hoidan vastuuni ja jos on huono olo, fyysisesti tai psyyykkisesti, kestän sen hetki kerrallaan - mitäpä muuta kukaan voikaan? Mutta en vaan ymmärrä mitä tekoa on (etukäteen tai jälkikäteen) murehtimisella ja stressaamisella, että mitä hyötyä siitä olisi. Hetki kerrallaan, luottaen että tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitsee tästä hetkestä selviämiseen. Niin minä elän, huolettomana kuin taivaan linnut (jotka nekään eivät istu nokka kohti taivasta odottamassa että siemenet sataa suuhun, vaan huolettomuudestaan huolimatta lentelevät itse etsimässä sitä ruokaa).

Minusta paras lahestymistapa on tasapaino. Itse olen 8 tuntia toimistotoissa, maksan vaikka laskut ja pesen vessat ja sitten lahden tallille paijaamaan porroisia poneja sopoine rapsysilmineen. Tassa suhteessa en ole tosiaankaan muuttunut sitten seitsenvuotiaasta lahtien, vaikka elama mielenkiinnonkohteiden ja harrastusten ulkopuolella on toki kasvanut aikuiseksi.

Mielestani aikuisenakin on hyva sailyttaa tietynlainen pehmeys, empaattisuus, hupsuus, jopa naiivius, eika kovettaa itseaan tosikoksi. Itsellani tama puoli persoonastani pitaa minut taysijarkisena stressaavan ja "kovan" tyon vastapainoksi. :) kunhan lapsia siunaantuu, aion nayttaa heille saman.

Vierailija kirjoitti:

Minusta paras lahestymistapa on tasapaino. Itse olen 8 tuntia toimistotoissa, maksan vaikka laskut ja pesen vessat ja sitten lahden tallille paijaamaan porroisia poneja sopoine rapsysilmineen. Tassa suhteessa en ole tosiaankaan muuttunut sitten seitsenvuotiaasta lahtien, vaikka elama mielenkiinnonkohteiden ja harrastusten ulkopuolella on toki kasvanut aikuiseksi.

Mielestani aikuisenakin on hyva sailyttaa tietynlainen pehmeys, empaattisuus, hupsuus, jopa naiivius, eika kovettaa itseaan tosikoksi. Itsellani tama puoli persoonastani pitaa minut taysijarkisena stressaavan ja "kovan" tyon vastapainoksi. :) kunhan lapsia siunaantuu, aion nayttaa heille saman.

Sinulla on terve asenne elämään ja tulet varmasti olemaan ihana äiti lapsillesi :)

Itse olen vasta valmistunut ja tällä hetkellä työttömänä. Voisin keskittyä valittamaan köyhyyttäni ja "kurjuuttani", paha flunssakin vielä kaiken lisäksi päällä. Sen sijaan keskiyn tietoisesti enemmän asioiden positiivisiin puoliin. Minulla on aikaa liikkua luonnossa, kokkailla terveellistä ruokaa, lukea kirjoja, puuhailla lasteni kanssa yms. ( JA kirjoittaa myös niitä työhakemuksia!) ;) Esim. kovien pakkasten aikaan kannoimme lasten kanssa leikkiteltan olohuoneen vihreälle "ruohomatolle" ja söimme koko perhe, isä mukanlukien, iltapalamme mukavasti piknikillä :)

Luovuus ja leikkimielisyys ovat asioita, jotka toivoisin säilyttäväni loppuikäni :)

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka vastustavat mukavuuden tavoittelua ja helppoa elämää pitäisi tappaa, sillä he ylistävät kurjuutta jonkinlaisena ihanteena ja ovat näin ollen koko ihmiskunnan vihollisia.

Hullu!

No on eri asia olla noin ylipäänsä huolestunut ja stressaantunut kuin yrittää ratkoa ongelmia asiallisesti. Omakohtainen esimerkki: viime talvi 11-v. pojan kanssa oli aika hankala, itkin monet yöt, ja onneksi tilanne on nyt noin muutenkin helpottunut, mutta oivalsin itsekin jotain (mikä varmasti osaltaan vaikutti siihen helpottumiseen). Olin oikeasti siihen asti elänyt siinä luulossa, että kun olen johdonmukainen, järkevä ja rakastava kasvattaja, päälleni lopulta sataa mannaa ja pojan elämä sujuu kuten haluan eli hyvin. Mutta kun ei se niin mene. Ihmisen valta on aika rajoittunutta. Olen pikku hiljaa oppinut siihen, että ratkon pojan ongelmia sen minkä rahkeita riittää, mutta sen enempää en voi tehdä. Sitten siirrän tietoisesti ajatuksia siitä epämääräisestä, kuluttavasta ja täysin hyödyttömästä murehtimisesta johonkin ihan muuhun, esim. omiin harrastuksiini. Ja yllätys, lapsi ei ole kärsinyt lainkaan siitä, etten enää laahusta täällä silmänaluset mustina ja huolta tulvillaan. Siis tuo nyt oli vain yksi siivu elämää, mutta pointti oli, että sellainen täysin hyödytön muuten vaan murehtiminen ei oikeastaan ole mitään vastuunkantoa, kyllä niitä vastuullisia TEKOJA voi tehdä vähän toisenlaisellakin mielialalla.

Löysäähän, ap, hieman pipoa! ;)