Poistan kaiken roinan elämästäni.

Hienoa! Kaikkea hyvää elämääsi jatkossa.

Samoin, avomies oli ensimmäinen roina, joka sai poistua ja avomiehen mukana paljon henkistä roinaa ja sitä myöten sitten paljon muutakin roinaa; valokuvia, kirjeitä, joutavia esineitä... Kun roina vähenee, olotila paranee.

Samaa prosessia olen työstänyt pari vuotta ja eteenpäin on päästy.

Fyysistä roinaa on lähtenyt varmasti jätesäkkikaupalla ja lisää lähtee jatkuvalla syötöllä, kun vain tulee tilaisuuksia tavaroiden läpikäyntiin ja eteenpäin laittamiseen; kirppis, antaminen pois, UFF, roskiin jne. Aiemmin olin jonkin verran kiintynyt tavaraan ja niissä oleviin muistoihin. Oli tullut kovasti kerrytettyä myös tavara-omaisuutta, kunnes tajusin että ainoa mitä liika tavara saa aikaan on itselleni ahdistus.

Arjen pyörittäminen töissä käyden kahden lapsen kanssa on helpottunut sitä mukaan kun turhasta on päässyt eroon. Miksi jokaisella perheenjäsenellä pitäisi olla kymmenen pipoa, hanskoja jne. Kuitenkin käytetään eniten yhtä/kahta ja loput vaan toimii tukkeena, ettei kiireessä mieluisia meinaa löytää.  Samoin vaatteet; miksi pitää mitään vaatetta kaapissa, jota ei olisi valmis käyttämään ihan heti?

Kaikelle alkaa olla kotona oma väljä paikka ja turha tavaravirta kotiin päin on katkaistu. Tavaraa hävitettäessä tuli tyhmä olo; paljon käyttämätöntä vaatetta (ostettu usein kiireessä mielijohteesta, eikä edes tarpeeseen) ja muuta turhaa, johon rahansa upottanut.

Henkisestikin on elämää kevennetty; en voi vaikuttaa siihen, että siskoni perheellä on asiat tosi huonosti, samoin veljellä. Asuvat kaukanakin vielä. Enkä voi vaikuttaa siihenkään, että lapsillamme ei ole lähellä asuvista sukulaisistaan tukiverkkoa, kun isovanhemmat ovat alkoholisteja jne. Miksi niillä siis mieltäni pahoittaisin. Sen sijaan voin nauttia siitä mitä minulla on; kaksi tervettä lasta, työpaikka, mies, siisti koti, ruokaa, terveyskin takkuaa vain kausittain.

Ainoa mikä tällä hetkellä elämässä painaa on kiire, kun koittaa yhdistää perheen vanhempien eri työaikoja, kahden eri-ikäisen lapsen huomioimista (toinen niin pieni ja toinenkaan ei niin suuri) ja kotiakin haluttaisi remontoida ja lasten kanssa harrastaa. Itselleen aikaa ei ole ollenkaan yömyöhäisiä ajatuksia lukuun ottamatta..

Edellinen jatkaa vielä;

Ja on ollut mahtava huomata, että turhasta eroon päästessä tulee hyvä olo, joka ei ole toistaiseksi kadonnut mihinkään; aina on yhtä vapauttavaa tulla kotiin, joka ei tunnu kaatuvan tavaramäärällä päälle + joka on työpäivän päätteeksi helppo ja nopea pitää järjestyksessä. Ja itse luopuminen käy aina helpommaksi, mitä enemmän on jo päästänyt menemään. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Se jää, mikä on tärkeää ja oikeasti tarpeellista.

Mukava kuulla, että on muitakin, joilla on tämä hyvää tekevä prosessi meneillään. Itse olen lahjoittanut kassikaupalla askartelutarvikkeita ja tilkkuja erääseen kerhoon. Lapset tunnistaa jo askeleista minut ja on vastassa tervehtimässä ja esittelemässä teoksiaan :) Hyvä mieli ei lähde pois. En kaipaa ainuttakaan pois annettua.

Hienoa lukea näitä! Itselläni menossa myös turhasta roinasta luopumisprosessi, vielä on kuitenkin paljon jäljellä. Kuitenkin tavaraa on jo lähtenyt jätesäkkikaupalla, ja kyllä tämä tuntuu hyvältä! Vähän välillä pidän prosessissa taukoa jotta ei mene ihan pakkopullaksi, mutta sitten taas muutaman päivän päästä jatkan. Tänään ihastelin kaupoissa kevään sisustusjuttuja, mutta tein vain silmäilykierroksen kun tajusin että en tarvitse mitään. Hienoa huomata että voi nauttia väreistä, kankaista ja sisustusideoista ihan vaan katselemallakin!

Suurempi haaste onkin sitten se henkisestä roinasta luopuminen, mutta sekin on jo aluillaan. Olen oivaltanut, että keskityn täysin niihin ihmisiin, jotka oikeasti haluavat pitää minuunkin päin yhteyttä. Olen jonkin aikaa roikottanut mukanani yritystä pitää yhteyttä muutamaan ihmiseen täysin yksipuolisesti, mutta nyt päätin antaa olla, vaikka myönnän että jotenkin tuntuu surulliselta, haikealta luopua ihmisistä, joista välitän.

Olen myös päättänyt pitää itsestäni parempaa huolta, tiedän että olen ihan kiva ja kelpo tyyppi vaikkakin epätäydellinen, niin kuin kaikki muutkin ihmiset.

Olen ottanut tavaksi miettiä joka päivä pienen hetken verran asiaa, josta voin tänään olla kiitollinen. Jokaiseen päivään liittyy nyt hyvä mieli kun aina löytyy asia, vaikka vain pienikin, josta voin kokea kiitollisuutta!

Lasten ohjelmassa tänä aamuna laulettiin ihanasti, joka sai minut todella ajattelemaan keskellä kiire aamua kun töihin piti lähteä ja kahta pientä tarhapäivään valmistella perus kiireessä lumikaaoksen ja piiiiitkän päivän ollessa edessä. Laulussa sanottiin "ole kiitollinen mitä sulla on, jollekin toiselle se olisi valtavan paljon". Niin totta!

file kirjoitti:

Lasten ohjelmassa tänä aamuna laulettiin ihanasti, joka sai minut todella ajattelemaan keskellä kiire aamua kun töihin piti lähteä ja kahta pientä tarhapäivään valmistella perus kiireessä lumikaaoksen ja piiiiitkän päivän ollessa edessä. Laulussa sanottiin "ole kiitollinen mitä sulla on, jollekin toiselle se olisi valtavan paljon". Niin totta!

Aivan ihanasti sanottu! Pitääkin ottaa ylös tuo!

Minäkin muuten lahjoitin kaksi banaanilaatikollista kankaita, helmiä, nappeja ja muita askartelutarvikkeita paikalliselle lasten- ja nuorten iltapäivätoiminnalle. Itselleni säästin vain pienen osan, joka on riittänyt hyvin omien lasten kanssa askarteluun jne.

Lisäksi olen tosiaan myynyt ja lahjoittanut tosiaan paljon tavaraa pois; ja ainoatakaan vaatetta tai muuta rompetta en ole takaisin kaivannut, vaikka luopumispäätöstä tehdessä olisinkin käynyt kamppailua, että raaskiiko luopua vai ei.

Ostokäyttäytyminen on muuttunut suuresti; en ostele vaatteita enää juuri lainkaan, vaikka olenkin karsinut 70% vaatekaapistani. Ostan vain mieluista ja tarpeeseen ja tunnen, että vaatetta minulla on ihan tarpeeksi eri tilaisuuksiin. Sisustusroinan ja vempeleiden osto on myös jäänyt. Olen huomannut saman, että kaupassa sitä ihastelee kaikkea, mutta sitten tajuaa, että en tarvitse tai edes halua uutta turhaa tavaraa kotiini. Viime aikojen hankintoja kotiin ovat olleet munaleikkuri edellisen rikkimenneen tilalle ja silikoninen leivonta-alusta = molemmat tarpeeseen ostettuja ja käytössä viikoittain.

Ainoa, mikä tosiaan harmittaa on se, että projekti on niin aikaa vievä siksi, kun muu elämä pitää hoidella ensin ja lopun turhan tavaran raivaamiseen jää niin harvoin aikaa. Toisaalta projekti alkaa olla loppusuoralla ja läpi on käyty valtavasti tavaraa:

Keittiö: Jäljellä vain astiat, kipot ja laitteet joita oikeasti käytetään väljästi kaapitettuna. Kiertoon/hävitykseen mennyt valtava määrä turhia muovikippoja, astioita, huonompia kattiloita, veitsiä, kuppeja, turhia kodinkoneita (rikkaimuri, voileipägrilli jne), kaikki vanhat tarpeettomat pannulaput, ruokalaput, tuttipullot, ohjekirjat vehkeisiin joita ei enää edes ole, turhat vaasit jne.

Eteinen: Turhat takit, kengät, pipot, hanskat, laukut, huivit ja muu roina on poissa. Jäljellä vain tarpeelliset ja sesongin mukaiset kamppeet. Kesäkamppeet pakattu omaan isoon muovilaatikkoon ja viety varastoon.

Vessa: Pois lähti kaikki turha kosmetiikka, rihkamakorut ja muu roina, joita ei oikeastaan muistanut edes omistavansa

Olohuone: Ennen olohuoneessa oli sohva, lipasto, iso lokerikkohylly täynnä leluja jne ja jalkalamppu. Nyt tuo lokerikkohylly on poissa kaiken muun turhan roinan kanssa. Jäljelle jääneet lasten lelut mahtuvat hyvin lipastoon ja loput on viety isomman lapsen omaan huoneeseen. Leikkimättömiä leluja lähti paljon myös kiertoon. Olohuone on selkeä, rauhallinen, valoisa ja avara - IHANA!

Alakerran makuuhuone (joka toiminut roina/työhuoneena): Valtava määrä DVD-levyjä myytiin kirpputorilla; Keräiltiin niitä aikanaan miehen kanssa, mutta lasten myötä ei ole ehditty enää katsoa ja ovat vaan olleet tilanviejinä. Levyjä oli n.800kpl, niistä nyt myyty 500kpl. Rahaa tullut mukavasti. Loput myyntiin kevään korvalla ja ne mitkä ei mene, lahjoitetaan vaikka johonkin. Pois on laitettu myös kirjoja, vaateripustimen virkaan jäänyt crosstrainer, tietokonepöytä (tietokone meni rikki - läppäri ei pöytää tarvitse), sisustuskrääsää jne.

Vaatehuone: Kymmenittäin pyyhkeitä ja liinavaatteita lähti pois. Ja edelleen tuntuu, että niitä on vähän liikaakin jäljellä.

Lapsen huone: Kirjoja, pehmoleluja, palapelejä, lautapelejä jne. Kaikki sai menemään kirpparilla eteenpäin ja vielä jäi ihan tarpeeksi itsellekin.

Oma makuuhuone: Suurin muutos omassa vaatekaapissa, josta tosiaan 70% laitettu menemään. Mieskin on omaa kaappiaan kiitettävästi karsinut.

On mukavaa, kun tavaraa ei ole liikaa ja kaikelle on se oma väljä paikka, mutta edelleen olisi raivailtavaa ja tavaraa, jota kiertoon pitäisi saada. Ajallaan kuitenkin homma hoituu.

Olen myös huomannut, että lahjaksi saadun tavaran eteenpäin antaminen on myös nykyään helppoa: Jos en sitä tarvitse, miksi haluaisin sen säilyttää? Turhan roinan tulo kotiin on ratkaistu niin, että tuttavien kysyessä, mitä esim. isompi lapsi tarvitsee lahjaksi, pyydän elokuvalippuja tmv. Ja pienempi nyt on niin kasvuiässä ja sukupuoleltaan eri mallia kuin suvun muut lapset, joten hänelle vaatteet tulee tarpeeseen kun lahjoja pitää ajatella.