Urheiluharrastusten lopettaminen

Olisko mitään yksilölajia tarjolla, jossa olis myös tuota tasapainoa? Vois mennä enemmän omaan tahtiin silloin. Joukkueessa on raskasta, kun joutuu olemaan se huonoin.

Voisiko noita asioita harrastaa omin päin esim. teidän vanhempien kanssa, ja ohjattuna harrastuksena sitten sitä uintia? Tasapainohan kehittyy vaikka potkulautaillessa kirjastoon jne.  Ymmärtäähän sen, ettei ole mukava mennä semmoiseen ryhmään, jossa kaikki muut ovat parempia kuin itse. Ellei sitten löydy sellaista ryhmää, jossa muutkaan eivät ole kovin urheilullisia?

Suunnistusseuroihin otetaan mukaan kaikki ja siellä saa tehdä kaikkea omaan tahtiin. Suunnistuskoulut alkavat keväällä ja jo 6-7 -vuotiaat pääsevät mukaan. Vanhemmat saavat (jopa toivotaan) olevan mukana. Ohjaajille on hyvä kertoa asioiden tausta niin ymmärtävät pienet vaikeudet. Mutta siellä "kilpaillaan" vain itseä vastaan. jokainen rastin löytyminen on yksilöllinen haaste ja sen löytäminen tuottaa onnistumisen nautintoa. Metsässä kävely (ja juoksu) kehittää motoriikkaa samoin se, jos yrittää luke karttaa kulkiessa. Suunnistuksen ainoa ongelma on, että harjoituksia on vähän eri paikoissa ja vanhempien tulee hoitaa kuljetukset. Moni vanhempi onkin aloittanut itsekin suunnistaa niin ei mene matkakustannukset pelkästään lapsen piikkiin.

Kokeilkaa parkouria. Kehittää tasapainoa, voi harrastaa hyvin monella tavalla ja tasolla, eikä siinä kilpailla.

Laskettelu, hiihto , luistelu? Yksilölajeja ja voi harrastaa vanhemman kanssa

Oletko selvittänyt, onko kaupungissanne tarjolla ryhmiä erityistarpeisille?

Itse pidin muinoin liikuntaryhmää MBD -lapsille (jota diagnoosia ei taida enää edes olla, oli jonkinlainen kattodiagnoosi tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöisille jne).

Nämä olivat siis aivan normaaleja lapsilla, joilla oli kuitenkin jonkinasteista tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriötä, osalla oli pientä häikkää koordinaatiossa, tasapainossa jne. Ryhmä oli pieni ja toimintaa sopeutettiin ihan päiväkohtaisesti. Joskus sattui hiukan levottomampi päivä ja silloin tehtiin kaikenlaista vapaampaa, mikä ei sisältänyt mitään vuoron odotamista jne. Joskus taas pystyttiin tekemään hyvinkin järjestelmällisesti vaikka tasapainoilua ja erilaisia viestijuttuja (vaikka hernepussi pään päällä viestiä).

Tämä oli aivan ihana porukka, kaiholla lopetin, kun työkiireet estivät jatkamisen. Ehkä kaikki tällainen on säästetty alas ja sitten kärsivät ap:n lapsen kaltaiset yksilöt, jotka todella isosti hyötyisivät liikunnasta, mutta homma ei ehkä suju tavallisessa ryhmässä.

Kiitos vastauksista ja ideoista. Olemme yrittäneet ottaa kaikkea tasapainoa ja fyysistä kehitystä auttavaa mukaan arkeen, esim. puistossa kävelemme hiekkalaatikonreunoja pitkin leikkien että krokotiili nappaa jos kaatuu jne. Potkulauta on käytössä ja pystyy ajamaan yhdellä jalalla, toisella kaatuu ja raivoaa. Luistelu eikä pyöräily suju ollenkaan koska poika kaatuu jatkuvasti ja itkien pyytää päästä kotiin, se on ikävää kaikille. On vihainen ja kohdistaa sen meihin. Kun on ohjatussa toiminnassa sentään yrittää, meidän kanssa ei ollenkaan. Yksityislajeja kuten taistelulajien alkeita olemme kokeilleet mutta poika ei pidä niistä ja itkien pyytää että saisi jäädä mielummin kotiin. Tykkää käydä pienilla juoksulenkeillä isän kanssa mutta nyt lumen kanssa on vaikeaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko selvittänyt, onko kaupungissanne tarjolla ryhmiä erityistarpeisille?

Itse pidin muinoin liikuntaryhmää MBD -lapsille (jota diagnoosia ei taida enää edes olla, oli jonkinlainen kattodiagnoosi tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöisille jne).

Nämä olivat siis aivan normaaleja lapsilla, joilla oli kuitenkin jonkinasteista tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriötä, osalla oli pientä häikkää koordinaatiossa, tasapainossa jne. Ryhmä oli pieni ja toimintaa sopeutettiin ihan päiväkohtaisesti. Joskus sattui hiukan levottomampi päivä ja silloin tehtiin kaikenlaista vapaampaa, mikä ei sisältänyt mitään vuoron odotamista jne. Joskus taas pystyttiin tekemään hyvinkin järjestelmällisesti vaikka tasapainoilua ja erilaisia viestijuttuja (vaikka hernepussi pään päällä viestiä).

Tämä oli aivan ihana porukka, kaiholla lopetin, kun työkiireet estivät jatkamisen. Ehkä kaikki tällainen on säästetty alas ja sitten kärsivät ap:n lapsen kaltaiset yksilöt, jotka todella isosti hyötyisivät liikunnasta, mutta homma ei ehkä suju tavallisessa ryhmässä.

On ollut tuon tapaisessa pienrymässä ja sanottiin että ei ole niin vaikea tapaus että sen jatkamisessa olisi hyötyä, suositeltiin mielummin monipuolista urheilua. Näihin ryhmiin on kuulemma sen verran jonoa että sinne pääsee vain vaikeimmat tapaukset.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko selvittänyt, onko kaupungissanne tarjolla ryhmiä erityistarpeisille?

Itse pidin muinoin liikuntaryhmää MBD -lapsille (jota diagnoosia ei taida enää edes olla, oli jonkinlainen kattodiagnoosi tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöisille jne).

Nämä olivat siis aivan normaaleja lapsilla, joilla oli kuitenkin jonkinasteista tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriötä, osalla oli pientä häikkää koordinaatiossa, tasapainossa jne. Ryhmä oli pieni ja toimintaa sopeutettiin ihan päiväkohtaisesti. Joskus sattui hiukan levottomampi päivä ja silloin tehtiin kaikenlaista vapaampaa, mikä ei sisältänyt mitään vuoron odotamista jne. Joskus taas pystyttiin tekemään hyvinkin järjestelmällisesti vaikka tasapainoilua ja erilaisia viestijuttuja (vaikka hernepussi pään päällä viestiä).

Tämä oli aivan ihana porukka, kaiholla lopetin, kun työkiireet estivät jatkamisen. Ehkä kaikki tällainen on säästetty alas ja sitten kärsivät ap:n lapsen kaltaiset yksilöt, jotka todella isosti hyötyisivät liikunnasta, mutta homma ei ehkä suju tavallisessa ryhmässä.

On ollut tuon tapaisessa pienrymässä ja sanottiin että ei ole niin vaikea tapaus että sen jatkamisessa olisi hyötyä, suositeltiin mielummin monipuolista urheilua. Näihin ryhmiin on kuulemma sen verran jonoa että sinne pääsee vain vaikeimmat tapaukset.

ap

Voi harmi! Kuvailemasi perusteella poikasi olisi ollut just sopiva tuohon meidän poikien ryhmään :) Nyt kun muistan, niin niitä oli kaksi eri tason ryhmää. Olin siinä hankalampien tapausten ryhmässä vaan apuna.

Luulen, että näistä on vaan säästetty just niin, että vaan isommin erityistarpeiset pääsevät noihin - tai siis tarvitsevat erityisryhmää, koska siinä ohjaaja on ollut aivan oikeassa, että jos erityistarpeet ovat vähäisiä, on turhaa olla erityisryhmässä.

Toivottavasti löydätte sopivan lajin lapsukaiselle! Oletteko muuten kokeilleet temppukoulua/temppujumppaa?

Jos olette todella kaikkea muuta kokeilleet, pakottaisin yhteen harrastukseen joka korjaa mahdollisimmat hyvin ongelmia, jatkaisin sitä uintiharrastusta, uskon että kaikki liikunta on hyväksi koordinaation kehittämiseen, ja harjoittelisin muita taitoja yksin pojan kanssa. 

Joskus lapsi itse ei näe mikä on hänelle hyväksi, vanhempien on tehtävä vaikeita valintoja hänen puolestaan ettei jää elinikäisiä fyysisiä ongelmia jotka rajoittavat häntä. Yritätte vaan selittää mahdollisimman hyvin miksi näin toimitte ja uskon että hän on siitä vanhempana kiitollinen vaikka nyt tuntuu pahalta eikä ymmärrä. Muu toiminta, leikit yms. sitten mahdollisimman vapaaksi.

Tsemppiä!