Lue keskustelun säännöt.
Homojen vanhemmat
22.01.2016 |
Oletteko "aina" tienneet, että poikanne on homo? Vai missä vaiheessa asia teille selvisi, huomasitteko itse, kertoiko lapsi (nuori)? Mistä asioista huomasitte homouden, jos asia oli teille selvä jo poikanne ollessa esim. kouluikäinen?
Itse mietin näitä ihan mielenkiinnosta, omaa 14-vuotiasta poikaani seuraillessani ja olisin kiitollinen vastauksistanne. Itse olen ajatellut, että lapseni saattaa olla homo, jostain siitä asti, kun hän on ollut kymmenvuotias.
Saa toki kertoa senkin, millaisia keskusteluja olette lapsenne / nuorenne kanssa asiasta mahdollisesti käyneet.
(Ja ennen kuin kukaan ehtii kommentoida mitään homofobiasta tms, niin lapseni seksuaalisella suuntautumisella ei ole minulle mitään merkitystä. Kunhan vain kiinnostaa tietää, ovatko muut vanhemmat huomanneet asian, tienneet kenties jo ennen lasta itseään, ettei tämä ole hetero.)
Kommentit (3)
Kiitos vastauksestasi! Vähän samantyyppisiä juttuja meidän lapsellammekin, niin leikeissä kuin kaverivalinnoissakin. Toivon vain, että osaamme tukea lasta parhaalla mahdollisella tavalla, on hän sitten homo tai hetero ja ovatpa hänen tulevat valintansa mitä hyvänsä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kysyin 11-vuotiaalta 😃. Ei niin että olisi mitään muita merkkejä ollut kuin se että pojalla on kauniit ja vähän tyttömäiset piirteet. Suuri osa homoista, ei tietenkään kaikki mutta moni, on sillä lailla nättejä kuin meidän poitsu. Olen aina korostanut että hoous ja heterous on saman arvoisia ja käytiin joskus ihan muuten vain keskustelua homoliitoista tai vastaavista, olisko ollut telkkarin innoittamana. Sanoin että on ok kumman poika valitsee ja poika sanoi että heteroliiton ja sanoi olevansa melko varma että on hetero. Olin iloinen kun aidosti kuulosti siltä ettei poika ottanut stressiä aihepiiristä oli puolin tai toisin.
Ajattelin jo ihan pikkulapsi-iästä lähtien, että todennäköisesti on homo. Aivokemiaahan se on alusta alkaen, jo kohdusta lähtöisin olevaa hormonitoimintaa. Piirteet näkyvät hyvin aikaisin, jos osaa oikein katsoa.
Ei ollut tyypillisiä pikkupoikien juttuja ollenkaan -- sellaista rehvakkuutta ja rajuja leikkejä. Oli ihan reipas poika kyllä, ei yhtään syrjäänvetäytyvä tai ujo. Kaverivalinnat olivat enemmän tyttöjä, vaikkakin poikiakin oli.
Muut pojat usein vähän vieroksuivat häntä. Asia selveni ajan kuluessa ja ehkä hänen ollessaan n. 15-vuotias olin varma asiasta. Itse kertoi vasta paljon myöhemmin, täysi-ikäisenä. Vasta silloin oli ilmeisesti itsensä kanssa sujut ja hyväksyi asian.
Minulle ja miehelleni asia ei ole ollut pienimmässäkään määrin ongelma tai pettymys. Kaikki hyvin tällä hetkellä ja poika asuu yhdessä miehen kanssa, joka on myös hänen opiskelutoverinsa.