Mitä jos periaatteessa "hyvältä suhteelta" toivookin jotain enemmän? Kohtalotovereita?

Olet varmaan aika nuori? Minusta sinulla on aika heikot perusteet suhteeseen jäämiselle. Tiedän mistä puhun, koska olen aiemmin seurustellut kivojen,mutta minulle liian yksinkertaisten miesten kanssa. On aika inhottavaa myös toista kohtaan jäädä suhteeseen siksi, että ei jaksaisi olla sinkkuna.

Sinun "vaatimuksesi" miehen suhteen eivät ole mitenkään kohtuuttomat, ei luulisi olevan liian vaikea löytää miestä joka on kiinnostunut ruuasta tai treenauksesta. Kaikkea ei tietenkään voi yhdessä ihmisessä olla. Olen varma, että joku muukin mies voi vielä saada sinut laukeamaan. Olet nyt vain oppinut tämän nykyisen kanssa rentoutumaan,luottamaan ja nauttimaan, mikä on hieno asia. Mutta miksei se jonkun muunkin kanssa onnistuisi?

Toista ihmistä on hyvin vaikeaa, jos ei mahdoton muuttaa. Hyvin todennäköistä siis on, ettei näihin asioihin ole tulossa toivomaasi parannusta. Itselläni parisuhdetta takana jo yli kymmenen vuotta ja oman kokemukseni perusteella sanoisin, että aika varmaan nuo tuntemukset tulevat voimistumaan ainakin ajoittain. Kuulostaa siltä, että nyt teillä näistä asioista huolimatta menee kuitenkin edes suhteellisen hyvin, mutta siinä vaiheessa kun tulee oikeasti ensimmäinen aallonpohja suhteessa, on niitä toisen huonoja puolia hyvin vaikea sietää. Kannattaa punnita tarkasti se, mitkä ovat niitä poikaystäväsi hyviä puolia ja mitkä taas niitä, missä toivoisit parannusta - kumpi vaakakuppi painaa enemmän?

Kaksi asiaa. 1. Minusta on hienoa, että olet voinut puhua -jos ymmärsin oikein- myös vaikeammista asioista poikaystäväsi kanssa. 2. Minusta tuntuu, että yhdessä olonne on edennyt siihen pisteeseen, että ensihuuma on jäänyt tai ainakin jäämässä taka-alalle. Lopuksi bonuksena. Minusta on herttiaista tai kuinka sitä sanoisi, että miellyttävää lukea, että koet ajatuksistasi hieman huonoa omaa tuntoa. - Tämä on mielestäni isomerkki siitä, että oikeasti välität poikaystävästäsi oikasti. Olisi vaarallista ajatella, että vain omat tavat ja käytännöt ovat niitä oikeita. Aika näyttää kuinka paljon löydätte teille molemmille yhteisiä asioita. Minusta hyvään parisuhteeseen kuuluu myös molempien yhtälainen oikeus pitää ja nauttia vain omista jutuista, joita kumppani ei "täysin ymmärrä." Kunhan huomattavasti suurempi osa on sellaisia, jotka voi jakaa ja iloita yhdessä kumppanin kanssa. Kaikkea ei siis tarvitse jakaa edes kaikkein lähimmän kumppanin kanssa. - Toisaalta yhtälailla teillä on parina oikeus "omiin juttuihin", jotka eivät kuulu kenellekään kolmannelle.      

Kiitos vastanneille! :) Olen itse tosiaan 24, poikaystävä 25. 

Asiaa kirjoititte molemmat. Tilanteesta hankalan tekee juuri se, että periaatteessa mitään ei ole vialla. Meillä on ollut ongelmia ja poikaystäväni on tehnyt virheitä, mutta näistä ollaan päästy yli. Perusominaisuuksiltaan suhteessamme on siis kaikki ihan hyvin. 

Jollain tapaa pelkään yksin jäämistä. Olen ollut paljon yksin, joten se on kyllä tullut tutuksi, mutta pelkään sitä, että omien lapsellisten ja ahneiden haavekuvieni takia havittelen jotain mitä ei vaan voi edes saada. Kuten sanottua, kaikkea ei voi olla yhdessä ihmisessä. 

Oletko ensimmäisen viestin kirjoittaja kokenut sitten näiden yksinkertaisten miesten jälkeen suhteen, jossa mies on selkeästi mielenkiintoisempi/syvällisempi? Millaista se oli tai miten se on jatkunut?

Itse asiassa ensimmäinen suhteeni oli "monimutkaisen" miehen kanssa. Sitten oli pari yksinkertaista, mutta suhteet ei kestäneet kauan. Olen ollut aika kauan sinkkuna, mutta siihen syyt on mun elämänkulussa lähinnä. Ja siis no, syvällisen ja samankaltaisen ihmisen kanssa kaikki oli henkisesti ja fyysisesti aika toimivaa. Sitten nämä muut eivät ole oikein edes tajunneet, mitä suhteesta puuttuu, kun meillähän oli yhteistä (pinnallista) juteltavaa ja mukavia hetkiä yhdessä. Totuus on, että olen heidän kanssaan peitellyt oleellisia osia itsestäni - sitä minua, joka miettii asioita ja haluaa puhua kaikesta ns.turhasta ja vaikeasta. Syvällisen kanssa seurustelussa oli mukavia puolia esim.se, että toinen lukee jonkun kirjan ja selostaa kaikki ajatuksensa mitä teos on herättänyt.

Pointtina ei nyt siis ole, että olisin jotenkin kauhean sivistynyt, en ole! Mutta mun mielestä on useimmiten parempi, jos ihmisten "syvällisyystaso" kohtaa. Kyllä joskus erilaisetkin saavat suhteen onnistumaan.