Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten voisin kauniisti huomauttaa toiselle hänen huonosta hygieniastaan?

Vierailija
21.01.2016 |

Nyt jo alkuun totean, että tää saattaa joidenkin korviin kuulostaa todella pinnalliselta, mutta toivon, että löytäisin myös jonkun joka ymmärtää.

Isoin ongelmahan asiassa on se, että kyseessä on äitini. Erittäin rakas ja ihana äitini, joka valitettavasti kulkee likaisissa, väärän kokoisissa, rikkinäisissä vaatteissa ja haisee. Taustalla aiempina vuosina eli lapsuudessani ja nuoruudessani ollut masennusta, ja sen ymmärrän, että silloin ei ole paljoakaan kiinnostanut mitä vetää päälleen, mutta nykyään kun asiat muuten ovat hyvin, luulisi ihmisen jo itsekin haluavan edes vähän panostaa hygieniaansa ja ulkonäköönsä.

Kun olin lapsi, myös minulla oli liian pienet ja likaiset vaatteet johtuen äidin silloisesta tilasta. Kamala katsella vanhoja koulukuvia, joissa muut lapset on puettu nätisti edes sitä kuvauspäivää varten, ja mulla on liian lyhyet hihat ja housunpuntit. Ehkä sanomattakin selvää, että minua kiusattiin niin oman vaatetukseni, kuin myös äitini ulkonäön vuoksi pahasti, koko peruskoulun ajan. Yläasteella kun aloin saamaan enemmän rahaa omaan käyttöön niin pystyin omiin vaatteisiini yms. vaikuttamaan, mutta äitiini en. En kehdannut näyttäytyä äitini kanssa missään ja niin kauan kuin muistan, olen piilottanut kaikki laput vanhempainilloista yms. ja väärentänyt reissuvihkoon jotain selitystä siitä miksei äitini pääse vanhempainiltaan. Ettei kukaan vaan nää... Asuimme kuitenkin pienessä paikassa, jossa jokainen supermarketissa vastaantuleva tiesi kenen tytär olin vaikka emme yhdessä olleetkaan. Perimmäinen ajatus minulla on aina ollut herkän, rikkinäisen ja masentuneen äitini suojeleminen; näin miten minua kohdeltiin vaatteideni ja ulkonäköni vuoksi niin pienenä tyttönä pelkäsin äitini joutuvan saman kiusan kohteeksi esimerkiksi siellä vanhempainillassa. Meillä myös kotona oli aina sekaista ja likaista, enkä ikinä tuonut yhtäkään kaveriani meille, jollen itse siivonnut esim. koko edellistä päivää ja valmistautunut siihen.

Minusta ehkä tuli liiankin tarkka vaatteideni ja ulkonäköni suhteen, enkä tietenkään samanlaista panostamista vaadi muilta, mutta mun päähäni ei vaan millään iskostu, miksi joku haluaa ehdointahdoin kulkea epäistuvissa vaatteissa ja haista. Olen kauneudenhoitoalalla ja teen äidille esim. kasvohoitoja, nypin ja värjään kulmat yms. ja ne sentään hän ottaa ilolla vastaan. Mulle kuitenkin perushygieniassa ja ulkonäöstä huolehtimisessa on kyse myös muiden ihmisten kunnioittamisesta, mutta äitiäni "ei vaan yhtään kiinnosta mitä muut ajattelee". Pari vuotta sitten ostin hänelle uuden pesukoneen ja kuivausrummun helpottamaan pyykkäämistä, mutta ilmeisesti niitäkään ei sitten käytä tarpeeksi.

Kaikista eniten harmittaa se, että nyt oltuani useamman vuoden parisuhteessa, haluaisivat mieheni vanhemmat tavata äitini. Ja minä en vaan yksinkertaisesti kehtaa viedä äitiäni sinne heidän luokseen, kun tiedän, että pöytään olisi katettu parempi astiasto ja he omalta osaltaan kunnioittaisivat äitini vierailua siistillä ulkoisella olemuksellaan.

Vihaan itseäni, koska ajattelen äidistäni näin, mutta en vaan enää kestä.
Mitä mä teen?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
21.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Get over it.

Vierailija
2/7 |
21.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä muuta mahdollisuutta ole, kuin että kerrot hänelle nätisti, että arvostat häntä äitinä ja muuta positiivista ja sitten siirryt asiaan, eli siihen, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä hygieniasta ja että hänen on sieltä vapaammasta päästä, mutta että jospa hän sinun vuoksesi yrittäisi hetkeksi normimeinigillä.  Ja jos se ei onnistu, niin sit on vaan varoitettava poikaystävää ja perhettään, että haisuliini on tulossa, että äidilläsi on erilaiset näkemykset kuin sulla, mutta että se on kuitenkin sun äiti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
21.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tuo ole yhtään pinnallista. Olet kestänyt äidiltäsi todella paljon ja ollut jo lapsena ällistyttävän myötätuntoinen. Jos kyseessä olisi jokin satunnainen haiseva tuttava, paras olisi olla hiljaa. Mutta koska kyseessä on läheinen ihminen, jonka käytös oikeasti on satuttanut ja satuttaa sinua, olisi asiasta paras puhua. Olisi ehkä terveellistä jutella menneistä muutenkin, siitä miten äitisi ei jaksanut hoitaa itseään ja sinua ja siitä, miten se näkyy nykyäänkin ja vaikuttaa elämääsi. Kerro hänelle tunteistasi! Sano, että tuntuu pahalta, kun hän ei arvosta itseään. Sano suoraan myös, että sinua nolottaa. Sinulla on oikeus tunteisiisi. Jos olette läheisiä ja rakastatte toisianne, kyllä suhteenne kestää tämän vaikean keskustelunkin.

Vierailija
4/7 |
21.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Komppi kakkoselle, juttele nätisti asiasta.

Kyllä se nimittäin tosiaan ON niin, että ihmisillä on erilaiset käsitykset siisteydestä. Sinun käsityksesi siitä, että muut vieroksuvat äitiäsi on lapsuuden häpeän värittämä, voi aivan hyvin olla, että muut EIVÄT huomaa mitään erityistä äidissäsi.

Kolmonen: ap:n äiti on hauras mieleltään, eikä varmasti ole tahallaan nolannut ap.tä tämän lapsuudessa. Minusta VAIKKA ap:lla ON oikeus tunteisiinsa, hänellä ei ole myöskään oikeutta syyttelyllä loukata äitiään asiassa, jolle tämä ei mitään voinut. Mitä hyötyä on sanoa äidille jotain tyyliin "sä pilasit mun lapsuuden olemalla niin epäsiisti".

Joten tasapainoilisin ja olisin varovainen, ja uskon ap:nkin niin haluavan toimia.

Sinänsä ymmärrän oikein hyvin tuon hänen noloutensa ja sen, että miettii, mitä muut äidistä ajattelevat. Se, miten on lapsena oppinut katsomaan äitiään kriittisesti ei silti ehkä ole se, miten muut häntä nyt katsovat.

Joka tapauksessa koska asia selvästi sinua ap vaivaa, voisit kakkosen ehdottamalla tavalla varovaisesti ja syyttelemättä yllyttää äitiä peseytymään ainakin ennen anoppilaan menoa.

Vierailija
5/7 |
21.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on sisko, joka ei huolehdi hygieniastaan. En juurikaan ole häneen yhteydessä, en ole nähnyt häntä muutamaan vuoteen. Hänellä ei ole mennyt elämässään hyvin ja luulen että moni asia johtuu huonosta hygieniasta ja siitä ettei hän siivoa kotiaan, pese vaatteita, itseään, pyyhkeitä yms. riittävän usein, jos ollenkaan. Hän ei ole löytänyt puolisoa, saanut lapsia, vakituista työpaikkaa tai muutakaan mistä on haaveillut. Hän on katkera muille siskoilleen, kun me olemme kyseiset asiat saavuttaneet. Vaikka eihän se ole meidän vikamme, että hän ei huolehdi itsestään.

Vierailija
6/7 |
21.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sisko, joka ei huolehdi hygieniastaan. En juurikaan ole häneen yhteydessä, en ole nähnyt häntä muutamaan vuoteen. Hänellä ei ole mennyt elämässään hyvin ja luulen että moni asia johtuu huonosta hygieniasta ja siitä ettei hän siivoa kotiaan, pese vaatteita, itseään, pyyhkeitä yms. riittävän usein, jos ollenkaan. Hän ei ole löytänyt puolisoa, saanut lapsia, vakituista työpaikkaa tai muutakaan mistä on haaveillut. Hän on katkera muille siskoilleen, kun me olemme kyseiset asiat saavuttaneet. Vaikka eihän se ole meidän vikamme, että hän ei huolehdi itsestään.

No olipas taas veisti. Yleensä, jos ihminen on kykenemätön huolehtimaan omasta hygieniasta on taustalla jotain muuta esim. mielenterveysongelmaa. Todella lapsellista ja kapeakatseista ajatella, että sisko ei olisi huonon hygienian takia saavuttanut asioita saatikka, että olisi teille muille kateellinen. Onneksi minun lähipiiriin ei kuulu noin epäempaattisia yksilöitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
21.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Komppi kakkoselle, juttele nätisti asiasta.

Kyllä se nimittäin tosiaan ON niin, että ihmisillä on erilaiset käsitykset siisteydestä. Sinun käsityksesi siitä, että muut vieroksuvat äitiäsi on lapsuuden häpeän värittämä, voi aivan hyvin olla, että muut EIVÄT huomaa mitään erityistä äidissäsi.

Kolmonen: ap:n äiti on hauras mieleltään, eikä varmasti ole tahallaan nolannut ap.tä tämän lapsuudessa. Minusta VAIKKA ap:lla ON oikeus tunteisiinsa, hänellä ei ole myöskään oikeutta syyttelyllä loukata äitiään asiassa, jolle tämä ei mitään voinut. Mitä hyötyä on sanoa äidille jotain tyyliin "sä pilasit mun lapsuuden olemalla niin epäsiisti".

Öö, noinko kirjoitin? En mielestäni kehottanut syyttelemään, vaan puhumaan asiat auki. Ne kuitenkin ovat ap:n ja äidin välissä. Jos äiti voi nyt paremmin, voisi olla oikea aika puhua menneisyydestä joka painaa varmasti molempia.