Menneisyyden haamut kummittelee

Menneet on menneitä, niitä et voi muuttaa. Älä pilaa elämääs vaan nenä pystyyn ja kohti uusia tuulia. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Menneet on menneitä, niitä et voi muuttaa. Älä pilaa elämääs vaan nenä pystyyn ja kohti uusia tuulia. Tsemppiä.

Näinhän kaikki sanoo mutta jotkut asiat ovat sellaisia joiden "hintaa maksan" vieläkin eli tehdyistä asioista oli seurauksia jotka vaikuttavat elämääni edelleen. Välillä aina soimaan itseäni miksi olin idiootti enkä tajunnut paremmin. Tiedän että asioita ei saa tekemättömäksi mutta en osaa unohtaa niitä vaan kadun jatkuvasti.

Onko kellään vastaavaa? Miten olette päässeet eteenpäin?

Mulla sama. On vaan "unohdettava", ei tule muuten mitään. Anteeksi tuskin kykenen itselleni koskaan antamaan, tai edes hyväksymään virheitäni....

Yleensä ne pysyy poissa, ja joskus ne iskee niin kovaa etten koe ansaitsevani elää.

Pulpahtaako joka päivä pintaan? Onko asioita, joissa on muita osallisia, mahdollisuuksia pyytää anteeksi, tehdä sovinto?

Mokiensa kohtaaminenkin saattaa auttaa. 

On vastaavaa. Ei siinä auta kuin aika ja sen ymmärtäminen että aikaisemmin tehtyjä virheitä ei saa tekemittömiksi, vaikka kuinka niitä suree. Jos virheisiisi kuuluu ihmisten loukkaaminen, suosittelen anteeksi pyytämistä. Vaikka anteeksiantoa toiselta osapuolelta ei ehkä tulekaan, on hyvä itse kohdata ja pakottaa itsensä myös toisen edessä kertomaan, kuinka pahoillaan on aiheuttamasta tuskasta. 

Minua on auttanut se, että sisäistää elämän olevan nyt. Ei eilen, eikä huomenna - vaan nyt. Ainoastaan tähän hetkeen voi vaikuttaa.  Ja ainakin minulle tekemäni virheet ovat opettaneet nöyryyttä siitä, etten todellakaan ole täydellinen ihminen ja en odota muiltakaan enää täydellisyyttä. Itselle anteeksi antaminen ja armollisuus tärkeää.

Muiden ihmisten kanssa ei ole selvitettävää, itseni kanssa vain. Ja tietyt asiat nykyisessä elämässä muistuttaa menneestä koko ajan. Olen valtavan ahdistunut ja soimaan itseäni siitä että olen ollut niin typerä ja tehnyt huonoja valintoja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Muiden ihmisten kanssa ei ole selvitettävää, itseni kanssa vain. Ja tietyt asiat nykyisessä elämässä muistuttaa menneestä koko ajan. Olen valtavan ahdistunut ja soimaan itseäni siitä että olen ollut niin typerä ja tehnyt huonoja valintoja.

Ap

Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä uusia valintoja ja aloittaa uutta elämää.

Hyvin kirjotit. Just näin se menee. Tsemppiä sulle.

Vierailija kirjoitti:

On vastaavaa. Ei siinä auta kuin aika ja sen ymmärtäminen että aikaisemmin tehtyjä virheitä ei saa tekemittömiksi, vaikka kuinka niitä suree. Jos virheisiisi kuuluu ihmisten loukkaaminen, suosittelen anteeksi pyytämistä. Vaikka anteeksiantoa toiselta osapuolelta ei ehkä tulekaan, on hyvä itse kohdata ja pakottaa itsensä myös toisen edessä kertomaan, kuinka pahoillaan on aiheuttamasta tuskasta. 

Minua on auttanut se, että sisäistää elämän olevan nyt. Ei eilen, eikä huomenna - vaan nyt. Ainoastaan tähän hetkeen voi vaikuttaa.  Ja ainakin minulle tekemäni virheet ovat opettaneet nöyryyttä siitä, etten todellakaan ole täydellinen ihminen ja en odota muiltakaan enää täydellisyyttä. Itselle anteeksi antaminen ja armollisuus tärkeää.

Minulla on samanlaista. Elän vahvasti menneisyydessä. Ajattelen joka päivä tekemiäni virheitä ja uskon kaikkien pitävän minua huonona ihmisenä, vaikka todennäköisesti eivät edes muista/ tiedä virheistäni.

Olen muuttunut niin, etten tee enää entisen kaltaisia virheitä. Siihen tarvittiin sielun pimeä yö, joka on alkanut vähitellen helpottaa.

Silti huonoina päivinä elämä tuntuu olevan pilalla. Minulta puuttuu elämänilo. En oikeastaan edes elä, olen vain elossa. Mikään ei tunnu miltään.

Tulevaisuuden suunnitelmia on. Aion olla vielä onnellinen, löydän hyvän miehen, Saan lapsia ja löydän elämän uudelleen.

Mä olin joskus tuollainen, mutta kerta kaikkiaan kyllästyin pyörittelemään niitä samoja ajatuslevyjä päässäni. Levyjä, jotka tekivät minut surulliseksi ja ahdistuneeksi. 

Oivalsin, että minä pystyn itse päättämään mitä ajatuksia mielessäni viljelen ja mitä en. Sille en aina voi mitään että joku ajatus pulpahtaa esiin, mutta sen voin valita, jatkanko sen vatvomista. Jos esim. nyt tulisi mieleeni menneisyydessä tekemäni virhe ja sen mukana ahdistuksentunne, voisin sanoa itselleni: ei, ei nyt, ei tästä ole hyötyä että tätä taas alan miettimään - keskity tähän hetkeen, tartu tämän hetken mahdollisuuksiin!

Oletko pystynyt pyytämään  tekosi kohteilta anteeksi tai sovittamaan muuten?

Jos se ei ole mahdollista yritä elää nykyhetkessä ja olla mahdollisimman hyvä läheisillesi ja armelias itsellesi. 

Miten haamujesi elämä on sujunut? Oletko pyytänyt heiltä anteeksi? Mietitkö, että ansaitsetko kaiken sen mitä olet itsellesi jollain tapaa ottanut? Jos et ansaitse, niin tajua nyt ihmeessä, että kuinka onnekas olet ollut ja miten ihmeessä elämäsi voisi muuttua tasapainoisemmaksi? Mieti mitä voit tehdä. Ala kantamaan enemmän vastuuta.

Kyllä muakin harmittaa menneisyydessä yksi asia. Olen mennyt sössimään raha-asiat. En ole ulosotossa, mutta maksan 10 vuotta talolainaa, kun siitä jäi velkaa. Pian on kyllä kaikki maksettu, mutta ei minulla ole mitään säästöjä tai omaisuutta. Tapasin miehen, jolla on omaisuutta. Kummatkin haluamme ostaa talon jossain vaiheessa ja muuttaa yhteen. Tiedän, että talonosto ei onnistuisi enää ilman tätä miestä. Kyllä se vähän itsetuntoa syö.

Sun pitäis pyytää anteeks niiltä ketä nää teot ovat koskettaneet, jos se on vaan mahdollista, varaudu siihen, että palaute ei välttämättä ole positiivinen yllätys, mutta tää kannattaa tehdä itsensä takia, että todella voi näyttää itselleen ja muille miittuneensa ja katuavansa niitä asioita mitä on tehnyt...

Up