Takaisin ihmisten pariin, kun on ollut jo kauan kotona?

Vinkkejä ja kokemuksia?
Mulla on kamala henkinen kynnys... Olen sairastanut fyysisesti ja ollut menemättä mihinkään/ en ole jaksanut paljon olla toisten kanssa pitkään aikaan. Nyt tuntuu, että alkaa olla parempi vointi, mutta ajatus johonkin kouluun menosta, jossa on satoja ihmisiä, tuntuu tosi absurdilta! Samaan aikaan haluaisin kyllä kovasti. Kotona oleminen tuntuu tutulta ja turvalliselta, ainoalta vaihtoehdolta enää... Ajattelen että mun täytyy ehtiä kotona olla, tiskailla, lukea netistä tärkeitä juttuja ja sellaista, soittaa soittimia... Ikään kuin en enää EHTISI poistua täältä. Tajuan kyllä, että se on järjetöntä. Mulla on tunne, että en pärjäisi ulkomaailmassa enää. Jos joku kysyykin jonnekin, ajattelen, että mulla on kaikkea tekemistä. Kaupassa käyn eikä se jännitä, se on elämys kun näkee toisia ihan eläviä henkilöitä. Tosin se kauppaan lähtökin vaatii jotain tunteja valmistautumista ja aikomista. Mulla on lapsi ja hänen kanssaan pärjään ihan hyvin. Hänet näen siis päivittäin ja tuntuu, että sehän melkein riittää. En kutsu vieraita kun häpeän sotkua. Osaako joku kertoa, miten mun pitäisi osata edistyä? :( Olen melkein 30, mutta tunnen itseni jotain 14 -vuotiaan tasoiseksi, kun sosiaalinen jännitys on tällaista.
Hassua on, että sitten kun olen ihmisten ilmoilla, en varmaan vaikuta mitenkään erityisen oudolta. Ehkä hieman ujolta vain. Juttelen kirjaston henkilökunnalle luontevasti ym. Se lähteminen on pahinta, se tunne, että en voi...