Lue keskustelun säännöt.
Eronneet, miten menee?
20.01.2016 |
Minun sydämeni ei suostu hyväksymään eroa. Meidän piti olla loppuelämä yhdessä, kaikki klikkasi niin loistavasti yhteen. Järjellä ajateltuna tajuan, että ihan oikeastioikeasti voin paremmin ilman häntä. Kun oman kullan pitäisi saada toinen iloiseksi, niin tämä kulta kyllä päinvastoin teki minut masentuneeksi, surulliseksi ja epävarmaksi, kunnes sitten nosti mielialani hetkeksi taivaisiin ja sitten taas ryminällä alas. Sydän on sirpaleina ja ahdistaa, vaikka tiedän että pelastuin... Tulevaisuus olisi ollut tuhoisa...
Jotenkin vain kamala olo, vaikken jaksa itkeä. Saan voimaa julkkisten eroista ja niistä lukemisesta. Esim. Kourtney K on sinkku vaikka Kourtneyn ja Scottin suhde oli mielestäni jotenkin ihailtava, ongelmista huolimatta.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, mulla on ihan sama tunne! Paitsi että meillä oli kyllä luonteessa eroavuuksia, mutta kun mies oli muuten niin ihana, se ei haitannut. Mies ei sitten vaan tykännyt tarpeeksi ja jätti. Elämä on ihan sekaisin eikä mistään tahdo tulla mitään. Olen vain.
Meilläkin loppujen lopuksi eroavaisuuksia luonteissa... :/ Koin kyllä tulleeni huijatuksi, kun yhtäkkiä alkoi tipahdella uusia tietoja siitä miehestä, joka minun piti jo tuntea täysin. Pieniä, mutta täysin yllättäviä asioita. Mies oli myös aina naama nurinpäin ja veti minunkin mieleni matalaksi. Ymmärsin häntä ja hänen ongelmiaan, mutta en sitä, että hän tietoisesti murskasi minua ja tunteitani. Ei mikään ongelma oikeuta tekemään muita surulliseksi!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se on silloin helpompaa kun ei rakentele niitä pilvilinnoja loppuelämän yhdessä olosta, eikä elä vain sen toisen kautta!
Eli kiitos kysymästä, hyvin menee. Oppinut taas itsestään ja elämästä paljon uutta ja nyt odotetaan jännittyneenä mitä sillä on vielä tarjottavana!
Tiedän, että ei ole välttämättä hyvä idea, mutta olen alkanut harkita auttaisiko laastarisuhde, että pääsisi vähän jaloilleen ja piristyisi. Kaipaan niin kosketusta ja lohdutusta ja tuntuu ettei tästä pääse eteenpäin sitten millään. T. 1
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on silloin helpompaa kun ei rakentele niitä pilvilinnoja loppuelämän yhdessä olosta, eikä elä vain sen toisen kautta!
Eli kiitos kysymästä, hyvin menee. Oppinut taas itsestään ja elämästä paljon uutta ja nyt odotetaan jännittyneenä mitä sillä on vielä tarjottavana!
Totta, totta, en ollenkaan kiellä :/ Minä olen realisti mutta samalla romantikko. Kun ihastun ja / tai rakastun, haluan ajatella yhteistä loppuelämää, en vain tätä päivää ja huomista. Se on minun asenteenu suhteisiin, että jos seurustellaan, niin seurustellaan tosissaan! Ja exäkin puhui loppuelämästä, eli se oli yhteinen haave ja tavoite :/ Kyllä tuntuu surkealta. Samalla olen vihainen. Erittäin vihainen! Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että ei ole välttämättä hyvä idea, mutta olen alkanut harkita auttaisiko laastarisuhde, että pääsisi vähän jaloilleen ja piristyisi. Kaipaan niin kosketusta ja lohdutusta ja tuntuu ettei tästä pääse eteenpäin sitten millään. T. 1
Kannattaisikohan opetella seisomaan ihan omilla jaloilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin menee. Maailma on avoinna, on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, vapaat aikataulut, ei tarvitse huomioida sitä toista, saa nukkua halutessaan tai olla nukkumatta. Kun on elänyt kaksi pitkää suhdetta ja nyt saa olla yksin, arvostaa tätä todella.
Kannattaa keskittyä oman pään hoitamiseen. Jos sitä onnea haikailee toisesta ihmisestä ei koskaan löydä eikä saa tasapainoista suhdetta. Pitää seistä omilla jaloillaan ja kurottaa kohti toista, ei odottaa, että toinen pitelee pystyssä tai vain keskittyä pitelemään toista pystyssä. Sillä lailla löytyy se hyvä, kestävä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että ei ole välttämättä hyvä idea, mutta olen alkanut harkita auttaisiko laastarisuhde, että pääsisi vähän jaloilleen ja piristyisi. Kaipaan niin kosketusta ja lohdutusta ja tuntuu ettei tästä pääse eteenpäin sitten millään. T. 1
Samoja ajatuksia. Tosin mikään seksisuhde ei kiinnosta. Ärsyttää se seksiseksiseksi-hokeminen... Seksiä haluan parisuhteessa, mutta en jaksa mitään vierasta munaa. On sitä jo saatu riittämiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on silloin helpompaa kun ei rakentele niitä pilvilinnoja loppuelämän yhdessä olosta, eikä elä vain sen toisen kautta!
Eli kiitos kysymästä, hyvin menee. Oppinut taas itsestään ja elämästä paljon uutta ja nyt odotetaan jännittyneenä mitä sillä on vielä tarjottavana!
No juuri näin!
Mä sanoin aina miehelle, että mun kanssa ollaan niin pitkään kuin se hyvältä tuntuu, väkisin ei tarvitse olla. Sinänsä hölmöä, että itse kyllä olin aika pitkään väkisin hänen kanssaan, joten sinänsä ero oli lähinnä helpotus.
Mutta mä olen aina ollut itsenäinen ihminen, en kaipaa ketään kannattelemaan tai onnellistamaan mua. Ei onnellisuus tule toisesta ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä olen sinänsä vahva ihminen, köynyt läpi vaikka ja mitä ja edelleen elossa... (Toisinaan toivon etten olisi)
Mutta ongelmani on se, etten pysty keskittyä mihinkään ellei kaikki ole varmaa.. En pysty nukkua riidoissa, en pysty keskittyä opiskeluun/töihin, jos odotan vastausta suhteen jatkumisesta tai loppumisesta jne. Eli sellainen epätietoisuus syö minua liikaa ja vie keskittymiskyvyn. Silloin olen riippuvainen toisesta ja siitä tiedosta..
Täällä kans yks vasta eronnut. Mä oon tällähetkellä niin täynnä vihaa ja katkeruutta että huhhuh. Toivon mukaan menis ohi muuten vaan syövyttää itseään sisältäpäin. Itse tein tän eropäätöksen kun en enää kertakaikkiaan kestänyt sitä valehtelua, alistavaa käytöstä ja henkistä väkivaltaa (joskus jopa fyysistä). Heti helmpompi hengittää mutta mitkä arvet se liitto on muhun jättänytkään :( tsemppiä vaan kaikille eronneille. Uskon että se aurinko vielä paistaa niin minulle kuin teillekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua vituttaa, kun kuulin, että tää eksä tapailee jo toista ja mä en saa edes pillua... oltiin yhdessä neljä vuotta ja kyl tunnen vieläkin jotain, vaikka muutama kuukaus erosta jo on.
Vaikea jotenkin myös pitää korkkia kiinni.
Muistakaahan kanssasisaret, että annatte itsellenne armoa, kun läpikäytte erilaisia tunteita. Kaikki ne tunteet kuuluvat asiaan ja ne hälvenevät tai muuttavat muotoaan ajan saatossa.
Tiedän kokemuksesta, että positiivisia asioita on vaikea löytää epätoivon hetkinä, mutta kokeilkaapa kirjoittaa joka päivä edes yksi mukava asia kyseisestä päivästä. Näitä kertyneitä positiivisia asioita kun lukee vaikkapa kaikkein synkimpänä päivänä huomaa, että hyviäkin hetkiä on ollut.
Omasta erostani 4,5v aikaa, ja nykyään olen todella hyvissä väleissä exän kanssa.
Voimia teille kaikille <3
Hei ap, mulla on ihan sama tunne! Paitsi että meillä oli kyllä luonteessa eroavuuksia, mutta kun mies oli muuten niin ihana, se ei haitannut. Mies ei sitten vaan tykännyt tarpeeksi ja jätti. Elämä on ihan sekaisin eikä mistään tahdo tulla mitään. Olen vain.