Yksi teoria "väsyneistä äideistä"

Todennäköisesti naisten huonontunut kunto on tähän syynä. Kai sitä nyt väsähtää jos vaan mässyttää suklaata ja pullaa eikä käy salilla. 

Ehkä se mieskin pyrkii elämään kuin lapseton ja sitten on yhdessä (tai huonommassa tapauksessa: erikseen) rankkaa? Nykyään on sallitumpaa sanoa ääneen että väsyttää ja lisäksi monet perheet ovat kovilla, kun lapset saadaan lähempänä 30 vuoden ikää, jolloin on muutenkin hurja tahti elämässä, paineita sekä taloudellisesti että työelämän puolesta. Samoin some painaa hartioita lysyyn, kun näkee liikaa kuvia ja juttuja "täydellisestä" perhearjesta. Lisäksi paine kulutukseen on kova, pitäisi olla uusi älypuhelin, muuta kodin elektroniikkaa, matkoja, ulkona syömistä jne. ihanaa ja pientä kivaa, johon ei yhtäkkiä olekaan mahdollisuuksia kun tulotaso putoaa. Lisäksi stressataan paljon vanhemmuutta ja sitä antaako varmasti lapselleen kaiken mitä vain voi, vaikka yleensä lapsille riittää paljon vähempi ja olisi muutenkin mukavampaa kasvaa ilman ylimääräistä hösläystä vanhempien suunnalta. Monien asioiden summa.

Nuorilla perheillä on liikaa kaikkea perheen ulkopuolista oheismenoa. Molempien vanhempien pitää päästä menemään kavereidensa kanssa. Lisäksi harrastukset ja some. Kukaan ei enää tee mitään perheenä tai vanhemmat leiki ihan simppelisti lastensa kanssa. Perheen yhteinen aika on nollassa. Oon seurannut kavereita 25-35 ja kaikilla tämä sama juttu. Lisäksi monilla todella haasteellista lasten kanssa, koska ei uskalleta ottaa sitä omaa paikkaa ja vanhemmuutta. Eli kasvatus pielessä. Lapset oppii parhaiten esimerkistä mutta lasten kanssa täytyy olla, jotta sitä esimerkkiä voi antaa. Meillä on 3 reipasta poikaa mutta ei mitään ongelmia, koska en edes ole somessa (fb, insta ym). Ja kavereita tavataan meillä kotona niin että lapset on paikalla. Ei enää kolmekymppisenä tarvitse dokata perjantaisin ja lauantaisin vaan voi olla sivistyneesti.

Osin noin.

Mutta verrattuna menneisiin aikoihin naisilta odotetaan paljon enemmän. Ennen naisen tärkein rooli oli vaimon rooli. Lastenhoidoksi riitti, kun lapsilla oli siistit vaatteet, kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja vitsaa persauksille, jos kiroilivat. Lapsentahtisuutta tai virikkeitä ei edes tunnettu. Lapsenlikkoja oli saatavilla, vahdiksi kävi naapurin pari vuotta vanhempi tyttö.

Nyt pitää suorittaa äitiyskin täydellisesti, lapsen kanssa on harrastettava ja seurusteltava. Lisäksi on oltava hyvä vaimo, innokas seksikumppani, hyväkuntoinen, kaunis, sosiaalisesti aktiivinen, urallaan etenevä ja työnsä paneutuen tekevä...

Että stressi on noussut, vaatimustaso myös. Noihin verrattuna joku pesutorni on aika heppoinen helpote, ap hyvä.

Kommentoija nro 3 on sitä mieltä, että vanhempien omat menot ajaa vanhemmuuden ohi eikä lapsille anneta tarpeeksi aikaa. Kommentoija nro 4 sanoo päinvastaista: vanhemmat uupuvat, koska yritetään olla täydellisiä vanhempia. Aika vastakkaiset näkemykset?

Uskon kyllä että minun oma äiti oli ihan yhtä lailla väsynyt 80-90--luvulla kolmivuorotyön ja omakotitalon ja kolmen alta kouluikäisen äitinä kuin kuka tahansa tällä vuosikymmenellä. Varmaan stressasi talvivaatteista ja korvatulehduksista ja koulukuvauksista ja syntymäpäiväjuhlista ja taloustilanteesta ja siivoamisesta. Mun isä teki kyllä aina kotitöitä ja hoisi meitä lapsia myös ainakin jos äiti oli töissä/nukkumassa, mutta en usko että isä oli siitä METATYÖSTÄ vastuussa.

Nyt minulla on itselläni ne pienet lapset, ja mikä on muuttunut, no kodinkoneet on parantuneet. Lasten ulkovaatteet, haalarit, hanskat, kengät on käsittämättömän upeita. Ja vaipat! Mutta mikä ei ole minun silmissä parantunut: lapsiin olisi helppoa syytää rahaa aivan törkeät määrät enemmän kuin minun lapsuudessa. Tavaraa ja vaatetta ja vakuutusta ja isompi auto ja huvitukset ja... Kyllä minunkin vanhemmat osti esikoiselleen upouudet emmaljungat ja kyllä mekin on lastensängyt saatu käytettyinä kuten he aikoinaan, mutta noin muuten elintaso on minusta ihan muuta kuin 20-30 vuotta sitten.

Tämä ei minusta ole pelkästään äitien keksimää, että lapselle pitää olla parasta laatua ja sillä tavalla lunastetaan onnellista lapsuutta ja hyvää vanhemmuutta. Vaan kyllä se on ihan koko elämän läpäisevä se kuluttaminen. Ja sellanen brändäys ja imagonluominen. Tämä lisää sitä metatyötaakkaa ihan valtavasti. Joko sitä tosissaan panostaa siihen, tai sitten vähintäänkin on pettynyt siitä, että tarjoaa lapselle vaan masalaatikkoa ruokapöydässä ja hiekkalaatikkoa vesisateessa. Eli ihan tavalliset, hyvät arkiasiat on pettymyksiä, kun ei olekaan yltänyt johonkin mitä kokee että olisi pitänyt olla sen sijaan. Toisaalta on ristiriitaisia vaatimuksia, pitäisi käydä lapsen kanssa vaikka siellä hoplopissa, mutta pitäisi olla ulkoiluakin. Jos hankkii tabletin ja kehittäviä pelejä siihen että lapsi pysyy elektroniikka-ajan hermolla, pitääkö sitten riidellä lapsen kanssa sen käyttöajoista joka päivä. Toisaalta pitää hemmotella, toisaalta se on väärin. Eikä ole helppoa erottaa mikä tavoite on todella merkityksellinen ja mikä on sitä imagon pönkitystä.

Uskon, että siinä on mahdottoman tavoittelua ja joillakin se varmaan menee aivan överiksi, mutta kuten sanoin ei se ole pelkästään äiti-ihmisten ongelma eikä ole reilua äitejä siitä yksin syyttää.

Ja joo en usko että tämä metatyö ja kulutus on tärkein syy väsymiseen. Uskon että miesten sluibailu on merkittäviä myös. Kyllä se ihmistä väsyttää, jos päässä tikittää koko ajan kello joka laskee mitä pitäisi ehtiä vielä tehdä ennen kuin... ja puolison päässä tikittää kello joka laskee kauanko vielä pitää katsoa huonoa tv-sarjaa että alkaa se hyvä. Jos miehet kokevat että eivät ole niin kulutushysteriaan taipuvaisia (sallinette että hieman naurahdan tässä kuivakasti), niin miesten pitäisi ottaa suurempi rooli lastensa elämässä ja vaatia, että Birgitta-Bertilille riittää muutama perusvaatekerta ja samoja vaatteita voi hyvin pitää kolme päivää ja ulkovaatteet voi olla pikkuserkun vanhoja eriparisia ja sitten itse hankkia ne vaatteet lapselle. Tai että Arvid-Adelen synttärit pidetään kotona ja tehdään yksi kermakakku ja yksi kulho popcornia ja sitten itse leikittää sitä lapsilaumaa vaikka pihalla.

Paska teoria

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla perheillä on liikaa kaikkea perheen ulkopuolista oheismenoa. Molempien vanhempien pitää päästä menemään kavereidensa kanssa. Lisäksi harrastukset ja some. Kukaan ei enää tee mitään perheenä tai vanhemmat leiki ihan simppelisti lastensa kanssa. Perheen yhteinen aika on nollassa. Oon seurannut kavereita 25-35 ja kaikilla tämä sama juttu. Lisäksi monilla todella haasteellista lasten kanssa, koska ei uskalleta ottaa sitä omaa paikkaa ja vanhemmuutta. Eli kasvatus pielessä. Lapset oppii parhaiten esimerkistä mutta lasten kanssa täytyy olla, jotta sitä esimerkkiä voi antaa. Meillä on 3 reipasta poikaa mutta ei mitään ongelmia, koska en edes ole somessa (fb, insta ym). Ja kavereita tavataan meillä kotona niin että lapset on paikalla. Ei enää kolmekymppisenä tarvitse dokata perjantaisin ja lauantaisin vaan voi olla sivistyneesti.

Kai tiesit että on tervettä ja jopa toivottavaakin, että vanhemmilla on edes jotain omaa vielä lastensaannin jälkeenkin ja identiteetti ei ole pelkkä äiti tai isä.

Mitähän meinasit sitten kun lapsesi ovat aikuisia ja lentävät pesästä? Mitä sinulle itsellesi jää sen jälkeen, kun olet ollut vuosia pelkkä äiti vailla omia harrastuksia ja tekemisiä? Kaveritkin todennäköisesti etääntyneet, jos tosiaan näet heitä vain niin että lapset ovat paikalla (eräs kaverini tekee samaa, keskustelu on aivan mahdotonta koska lapset vaativat vieressä jatkuvasti äitinsä huomiota. Myös keskustelunaiheet pitää tietysti rajoittaa lasten korville sopiviksi, joten aika pintapuolista juttua tulee enää juteltua).

Olen itse vauvan äiti ja nyt tällä hetkellä tietysti lapseni on kaiken keskipiste, niin pieni vielä. Mutta lapsen kasvaessa kyllä tämä äiti tulee jotain omaa aikaa myös ottamaan, sen aikaa lapsi varmasti viihtyy loistavasti isänsä seurassa laatuaikaa viettäen. 

Ai joo, sekin vielä että paremmat kodinkoneet tarkoittaa automaattisesti (valitettavasti) sitä, että samalla vaivalla saa paljon enemmän kuin ennen. Se ei ole kääntynyt niin, että pidetään samat vaatimukset kuin ennen, mutta säästetään aikaa ja vaivaa.

Se vaatemäärä mikä pikkulapsella nykyisin on ja montako kertaa vaatekappale on päällä ennen kuin se menee pesuun, on aivan eri luokkaa kuin huonompien pesu- ja kuivatusmahdollisuuksien aikaan. Jos imurointi teoriassa olisi helpompaa nyt, sehän käytännössä tarkoittaa vaan sitä että tehdään avaraa ja valoisaa ja kiiltovalkoista ja paksua nukkaa, jotka näyttäisi aivan paskalta jos kerran viikkoon vähän huristelisi 80-luvun imurilla. Jos ruoanlaitto on helpompaa, se tarkoittaa sitä että ruoalta vaaditaan enemmän.

6=9 kommentoija

Kasi, eikö tuo ole juuri sitä mistä niitä paineita tulee. On tervettä ja normaalia pitää yllä sitä vanhaa elämää menoineen, vaikka vuorokaudessa on yhä ne samat 24h ja se lapsi tai muutamakin siinä. Jos et tee niin, niin mitäköhän sitten ja niin edelleen. Ja lapsi tietysti viettää LAATUAIKAA sen ajan. Ristiriitaisia vaatimuksia.

t. 6=9

Ai. Mulle ainakin se paine tulee ihan rehellisesti siitä, että miehen elämä on tasan samanlaista kuin silloin kun itse olin äitiyslomalla: Pitkät päivät töitä + sillon tällön kun ei töissä on harrastuksia. Viikonloput se on perheen kanssa ja ihmettelee kun vaimo väsynyt.

Minullakin on vaativa työ ja arjessa lasten viemistä lukuun ottamatta minun vastuullani kaikki. Ongelma ei ole se työn määrä vaan se, että yksin asettaa lapset ja perheen etusijalle ja kärsii siitä työelämässä ja siinä, että vapaata ei ole. Jos se toinen aikuinen joskus vaikka ajattelisi, että se on hänenkin ongelmansa kun päiväkoti on kiinni, paine helpottaisi kummasti.

Ennen oli yhteisö (naapurit ja sukulaiset) auttamassa. Nykyään täytyy pärjätä yksin. Lisäksi äideillä on paineet olla se paras täydellinen äiti sekä hemaiseva nainen. Ja nykyään äitien täytyy käydä töissä. Ennen oltiin kotiäitejä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli yhteisö (naapurit ja sukulaiset) auttamassa. Nykyään täytyy pärjätä yksin. Lisäksi äideillä on paineet olla se paras täydellinen äiti sekä hemaiseva nainen. Ja nykyään äitien täytyy käydä töissä. Ennen oltiin kotiäitejä.

Milloin ennen? 70 ja 80 -luvulla ainakin äidit meni tosi nopeaan takas töihin

Ainakin ennen meidän suvussa miehet hoisivat lapsia ihan samalla kuin naiset, ja tekivät työt kotonakin, ei meillä ole koskaan ollut esim. outoa, jos pappa vaihtoi lastenlasten vaippoja, tai vaikka imuroi/siivosi. Sen lisäksi pappa teki tietysti ns. miesten työt maatilalla.

Samoin mun isä piti huolta lapsista 80-luvulla samalla tavalla kuin äitikin, ehkä enemmänkin, teki ruokaa, siivosi. Mulle tuo on ihan outo juttu ettei mies tekisi mitään, kun kasvoin tuollaisen isän kanssa. Kaikki isänkin kaverit hoisivat lapsiaan 80-luvulla, se oli ihan normaalia, välillä ne piti yhdessä huolta isosta lapsilaumasta ilman mitään ongelmia, kun vaimoilla oli muuta menoa.

Tämä koko juttu liittyy oudosti mun mielestä nykyaikaan, ihan kuin aika menisi taaksepäin? Ja tiedän kyllä, että noita laiskapersemiehiä on oikeasti olemassa, koska siskoni seurusteli sellaisen kanssa vähän aikaa, se vaati mm. ryhmäseksiä, ja ties mitä muuta lassukkamaisuutta siskoltani, ei kuulemma "osannut" imuroida jne. onneksi päästiin siitä eroon, koko meidän suku vihasi sitä laiskaa paskaa.

Ihmiset eivät enää viihdy kotona niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät enää viihdy kotona niin hyvin.

Ihmiset = miehet. Siinä nainen on nalkissa kotona vauvan kanssa ja mies kun tulee kotiin, alkaa ihmettely, että miten niin ruoka ei ole valmis eikä ole siivottu, sähän olet ollut kotona koko viikonlopun.

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla perheillä on liikaa kaikkea perheen ulkopuolista oheismenoa. Molempien vanhempien pitää päästä menemään kavereidensa kanssa. Lisäksi harrastukset ja some. Kukaan ei enää tee mitään perheenä tai vanhemmat leiki ihan simppelisti lastensa kanssa. Perheen yhteinen aika on nollassa. Oon seurannut kavereita 25-35 ja kaikilla tämä sama juttu. Lisäksi monilla todella haasteellista lasten kanssa, koska ei uskalleta ottaa sitä omaa paikkaa ja vanhemmuutta. Eli kasvatus pielessä. Lapset oppii parhaiten esimerkistä mutta lasten kanssa täytyy olla, jotta sitä esimerkkiä voi antaa. Meillä on 3 reipasta poikaa mutta ei mitään ongelmia, koska en edes ole somessa (fb, insta ym). Ja kavereita tavataan meillä kotona niin että lapset on paikalla. Ei enää kolmekymppisenä tarvitse dokata perjantaisin ja lauantaisin vaan voi olla sivistyneesti.

Hei älä viitsi. "KUKAAN ei tee enää MITÄÄN perheenä", tuollaiset ovat niin typeriä argumentteja, koska ne on mahdottoman helppo ampua alas ja todistaa vääräksi. Esimerkiksi Lux Helsinki oli pullollaan lapsiperheitä, jotka olivat kipakasta pakkasesta huolimatta lähteneet viettämään aikaa perheenä. Meidän kanssa samassa perheuintiryhmässä on yhdeksän muutakin perhettä jotka joka ainoa lauantaiaamu useamman viikon ajan lähtevät perheenä uimaan, perheenä käydään leffoissa, luistelemassa ja leikkipuistossa. 

Väittäisin, että vanhempien lasten kanssa viettämä kiireetön vapaa-aika on pitkällä skaalalla lisääntynyt, ei suinkaan vähentynyt. Kuinka paljon vietettiin aikaa PERHEENÄ vaikka 50-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla perheillä on liikaa kaikkea perheen ulkopuolista oheismenoa. Molempien vanhempien pitää päästä menemään kavereidensa kanssa. Lisäksi harrastukset ja some. Kukaan ei enää tee mitään perheenä tai vanhemmat leiki ihan simppelisti lastensa kanssa. Perheen yhteinen aika on nollassa. Oon seurannut kavereita 25-35 ja kaikilla tämä sama juttu. Lisäksi monilla todella haasteellista lasten kanssa, koska ei uskalleta ottaa sitä omaa paikkaa ja vanhemmuutta. Eli kasvatus pielessä. Lapset oppii parhaiten esimerkistä mutta lasten kanssa täytyy olla, jotta sitä esimerkkiä voi antaa. Meillä on 3 reipasta poikaa mutta ei mitään ongelmia, koska en edes ole somessa (fb, insta ym). Ja kavereita tavataan meillä kotona niin että lapset on paikalla. Ei enää kolmekymppisenä tarvitse dokata perjantaisin ja lauantaisin vaan voi olla sivistyneesti.

Kai tiesit että on tervettä ja jopa toivottavaakin, että vanhemmilla on edes jotain omaa vielä lastensaannin jälkeenkin ja identiteetti ei ole pelkkä äiti tai isä.

Mitähän meinasit sitten kun lapsesi ovat aikuisia ja lentävät pesästä? Mitä sinulle itsellesi jää sen jälkeen, kun olet ollut vuosia pelkkä äiti vailla omia harrastuksia ja tekemisiä? Kaveritkin todennäköisesti etääntyneet, jos tosiaan näet heitä vain niin että lapset ovat paikalla (eräs kaverini tekee samaa, keskustelu on aivan mahdotonta koska lapset vaativat vieressä jatkuvasti äitinsä huomiota. Myös keskustelunaiheet pitää tietysti rajoittaa lasten korville sopiviksi, joten aika pintapuolista juttua tulee enää juteltua).

Olen itse vauvan äiti ja nyt tällä hetkellä tietysti lapseni on kaiken keskipiste, niin pieni vielä. Mutta lapsen kasvaessa kyllä tämä äiti tulee jotain omaa aikaa myös ottamaan, sen aikaa lapsi varmasti viihtyy loistavasti isänsä seurassa laatuaikaa viettäen. 

Meidän lapset eivät ole kerjäämässä isän ja äidin huomiota silloin kun vieraita on paikalla, koska saavat sitä riittävästi muutenkin. Meillä lapsilla on myös asetettu rajat käyttäytymisen suhteen, sekä lasten välisessä kanssakäymisessä että aikuisten kanssa: kuunnellaan mitä toinen sanoo, ei puhuta päälle, pyydetään kohteliaasti puheenvuoroa, ei riehuta, ei leikitä olohuoneessa kun meillä on vieraita jne.

Ja vanhemmat eivät tarvitse omaa elämää perheen ulkopuolella, etenkin kun työ jo vie suurimman isan ajasta. Kyllä ikävä kyllä se valinta on tehtävä kun perustetaan perhe, tai oikeastaan jo parisuhteessa: stoppi omille menoille ja vietetään aikaa niiden tärkeimpien ihmisten kanssa, perheen ja puolison. Joku harrastus on toki ok, mutta miksi niin harvat perheet harrastaa yhdessä? Meillä harrastuksena on purjehtiminen ja sitä tehdään yhdessä. Ei mies mangu purjehdusreissuille kaverien kanssa. Toinen yhteinen juttu on koirat, agility ja toko.

En ymmärtänyt sinun pointtia lainkaan, sori. Nro 3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla perheillä on liikaa kaikkea perheen ulkopuolista oheismenoa. Molempien vanhempien pitää päästä menemään kavereidensa kanssa. Lisäksi harrastukset ja some. Kukaan ei enää tee mitään perheenä tai vanhemmat leiki ihan simppelisti lastensa kanssa. Perheen yhteinen aika on nollassa. Oon seurannut kavereita 25-35 ja kaikilla tämä sama juttu. Lisäksi monilla todella haasteellista lasten kanssa, koska ei uskalleta ottaa sitä omaa paikkaa ja vanhemmuutta. Eli kasvatus pielessä. Lapset oppii parhaiten esimerkistä mutta lasten kanssa täytyy olla, jotta sitä esimerkkiä voi antaa. Meillä on 3 reipasta poikaa mutta ei mitään ongelmia, koska en edes ole somessa (fb, insta ym). Ja kavereita tavataan meillä kotona niin että lapset on paikalla. Ei enää kolmekymppisenä tarvitse dokata perjantaisin ja lauantaisin vaan voi olla sivistyneesti.

Kai tiesit että on tervettä ja jopa toivottavaakin, että vanhemmilla on edes jotain omaa vielä lastensaannin jälkeenkin ja identiteetti ei ole pelkkä äiti tai isä.

Mitähän meinasit sitten kun lapsesi ovat aikuisia ja lentävät pesästä? Mitä sinulle itsellesi jää sen jälkeen, kun olet ollut vuosia pelkkä äiti vailla omia harrastuksia ja tekemisiä? Kaveritkin todennäköisesti etääntyneet, jos tosiaan näet heitä vain niin että lapset ovat paikalla (eräs kaverini tekee samaa, keskustelu on aivan mahdotonta koska lapset vaativat vieressä jatkuvasti äitinsä huomiota. Myös keskustelunaiheet pitää tietysti rajoittaa lasten korville sopiviksi, joten aika pintapuolista juttua tulee enää juteltua).

Olen itse vauvan äiti ja nyt tällä hetkellä tietysti lapseni on kaiken keskipiste, niin pieni vielä. Mutta lapsen kasvaessa kyllä tämä äiti tulee jotain omaa aikaa myös ottamaan, sen aikaa lapsi varmasti viihtyy loistavasti isänsä seurassa laatuaikaa viettäen. 

Meidän lapset eivät ole kerjäämässä isän ja äidin huomiota silloin kun vieraita on paikalla, koska saavat sitä riittävästi muutenkin. Meillä lapsilla on myös asetettu rajat käyttäytymisen suhteen, sekä lasten välisessä kanssakäymisessä että aikuisten kanssa: kuunnellaan mitä toinen sanoo, ei puhuta päälle, pyydetään kohteliaasti puheenvuoroa, ei riehuta, ei leikitä olohuoneessa kun meillä on vieraita jne.

Ja vanhemmat eivät tarvitse omaa elämää perheen ulkopuolella, etenkin kun työ jo vie suurimman isan ajasta. Kyllä ikävä kyllä se valinta on tehtävä kun perustetaan perhe, tai oikeastaan jo parisuhteessa: stoppi omille menoille ja vietetään aikaa niiden tärkeimpien ihmisten kanssa, perheen ja puolison. Joku harrastus on toki ok, mutta miksi niin harvat perheet harrastaa yhdessä? Meillä harrastuksena on purjehtiminen ja sitä tehdään yhdessä. Ei mies mangu purjehdusreissuille kaverien kanssa. Toinen yhteinen juttu on koirat, agility ja toko.

En ymmärtänyt sinun pointtia lainkaan, sori. Nro 3

No en mä nyt tiedä onko sillä loppuviimein niin eroa, että onko isä lasten kanssa jotta äiti pääsee välillä kavereidensa kanssa ja sitten toisinpäin, vai onko tuollaisia systeemeitä, että "lapset tietävät, että olohuoneessa ei leikitä kun on vieraita kylässä"... Lapsen asemasta ensiksi mainittu on luultavasti jopa kivempi. Itse ainakin muistan lapsuudestani äärimmäisen tylsinä ne hetket, kun vanhemmat tuntitolkulla jauhoivat vieraiden kanssa olohuoneessa "aikuisten asioita" ja piti vaan olla mahdollisimman hiljainen ja näkymätön.