Eih, mulla loppuu äitiysvapaa tällä viikolla...

Miten voi aika mennä näin hirveää vauhtia, en voi ymmärtää...
Vuosi sitten tähän aikaan paahdoin vielä täysillä töissä ja haaveilin vaan vauvaelämästä, aika mateli ja mateli.
Sitten joku painoi jotain pikakelausnappia ja yhtäkkiä olenkin tässä äitiysloman viimeisillä päivillä, meidän vastasyntynyt tissivauvarääpäle on muuttunut kävelemään opettelevaksi, jotakin muinaishistoriallista äglägäblä-kieltä puhuvaksi, lusikkaruokaa syöväksi ihmiseksi. Missä ihmeen vaiheessa tää kaikki oikein tapahtui?!?

On jotenkin niin haikea olo, ihanaa tietysti kun lapset kasvaa ja oppii uusia taitoja, mutta tosi haikeaa silti, että elämäni viimeiset äitiysvapaapäivät vauvan kanssa on nyt tässä menossa.

Nyyh...