Sain vihdoinkin tunnustettua miehelleni, että en koskaan halua lapsia

Tai oikeastaan vihdoinkin koko asia on minulle kristallinkirkas. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä noin 10 vuotta josta noin 4 vuotta naimisissa. Olen aina ollut hieman skeptinen lasten saamisen ihanuutta kohtaan, mutta olimme mieheni kanssa kuitenkin päättäneet, että yhtä yritetään jossain vaiheessa saada. Minulle on kuitenkin vuosien kuluessa tullut aina vaan selkeämmäksi se, että en halua lasta kuitenkaan. Ja nyt muutama viikko takaperin rohkenin kertoa asiasta miehelleni.

Mieheni haluaa lapsen joskus tulevaisuudessa, joten päädyimme siihen lopputulokseen, että meidän on pakko erota. Tuntuu todella pahalta molempien puolesta, sillä meillä on muuten asiat hyvin ja rakastamme toisiamme valtavasti. Mutta tässä asiassa ei kompromissiratkaisua voi löytyä.

Suru asiasta on valtava, mutta olen tällä hetkellä todella rauhallinen ja tyytyväinen ratkaisuuni. Vihdoinkin minun ei tarvitse enää uskotella itselleni, että kyllä siitä lapsien saamisesta selviää. Kyllä se oma elämäkin jotenkin siellä vierellä kulkee. Ja kyllä se urakin mitä olen rakentanut jotenkin jatkuu. Ja kyllä pystyn olemaan pari vuotta univelkainen. Ja kyllä pystyn loppuikäni murehtimaan lapseni terveydestä, menestymisestä ja ihmissuhteista...

Olen niin helpottunut kun ei tarvitse enää uskotella itselleni mitään noista (ja kymmenistä muista asioista). Nyt tiedän, että saan elää elämäni itseäni varten. Nyt tiedän, että olen vapaa tekemään mitä haluan. Nyt tiedän, että voin kehittää uraani aivan vapaasti niin pitkälle kuin mahdollista (ja mahdollisuuksia todellakin riittää). Tämä kuitenkin maksoi minulle elämäni rakkauden. Toivon kuitenkin, että löydän vielä joskus rinnalleni miehen, joka jakaa ajatusmaailmani.