Miehella todettu keskivaikea masennus ja dystymia, muita joiden puolisolla vastaavaa ja onko esimerkiksi mika(an) laakitys auttanut?

Pysyvä masennus ja paniikkihäiriö. Kokeillut varmaan jokaista mielialalääkettä, mitä on.

käytti lääkkeitä pitkään. vaihdettiin kun yhdet vei viimesetkin halut. niin vaan suosta noustiin ja nyt kohta 2 vuotta terveenä. luojan kiitos että jaksoin pinnistellä vaikka se oli ihan helvettiä.



sain takaisin ihanan mieheni parantuneena. mutta aina tiedän että uusiakin voi.



voimia ap:lle. onnellisakin loppuja on!

Pari vuotta söi lääkeitä, saamatta niistä juurikaan apua. Lopulta pääsi avo-osastolle ja sai asiantuntevaa keskusteluapua. Oikeestaan mäkin sain, koska meillä oli useampi perhekeskustelu.



Nyt on ollut jo vuoden ilman lääkitystä, ja elämä on alkanut sujumaan. Raskasta tää on ollut meille molemmille. Mutta itseeni olen tyytyväinen, koska olen jaksanut olla mieheni rinnalla ja rakastaa.



Vielä tosta seksielämästä.. Meilläkin se oli lähes kuollutta, eikä se uudelleen aloituskaan täysin kivutonta ollut. Mutta sekin alkaa taas sujua, ei me mitään pupujusseja olla, mutta kuitenkin..



Voimia ja jaksamista!

ja sitä ennenkin jo jonkinasteisena. Tuntuu ettei mitkään lääkkeet oikein auta. En edes kaipaa mitään pupuilua mutta edes suht säännöllistä seksielämää eikä näin että on viikkojen ja jopa kuukausienkin taukoja.

Omakin itsetunto ja naiseus alkaa olla miinuksella.

ap

Silloin ei vain sellaisia tutkittu ja häpeä olisi ollut vanhemmille liikaa. Lääkityksen sain 21-vuotiaana ja syön yhä 29-vuotiaana masennuslääkkeitä. Lopettaminen ei käy päinsä sillä olisi tuhoisat seuraamukset. En edes oleta, että lääkitys estää masentumista, koska olen masentunut lääkityksestä huolimatta, mutta sen verran helpottaa, että ei tapa itseään ja pystyy hoitamaan lapsensa.